No, pari viikkoa on taas kulunut, mikä tarkoittaa, että taas pari viikkoa vähemmän tätä kesätyötä ja hirveää matkustusrumbaa takana. Tänään pääsin puhumaan sille insinööripomolle vähän niistä asioista, jotka eivät oikein suju ja hänellä oli jopa aikaa, niin se rauhoitti omaa mieltä, kun sai asioita taas vähän eteenpäin. Kun nyt on tällä viikolla ollut kauheasti odottelua kaikkien projektien suhteen ja epätietoisuutta, niin siitä on tullut minulle hyvin rauhaton olo. Yksi meidän firman Intian toimistolla oleva näistä asioista vastaava tyyppi on kärsivällisesti vastannut kysymyksiini, mikä on ollut kiva, mutta nyt pitäisi pitää joku Skype-palaveri hänen kanssaan ja olen kerran ollut kuuntelijana yhdessä palaverissa, jossa hän oli lähestulkoon yksin äänessä ja minun oli todella vaikea ymmärtää häntä. Hirvittää ottaa joku kahdenkeskinen puhelu hänen kanssaan, kun pelkään, että en ymmärrä häntä ja että siinä ahdistuksessa sitten sanon vain, että ymmärrän asian, vaikka en oikeasti ymmärrä, jotta pääsisin vain pois tilanteesta.

Tuo tapahtuu kyllä suomeksikin. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että jos en ymmärrä jotain, mitä joku insinööri selittää minulle laitteesta, kysyn asiaa niin monta kertaa, että ymmärrän sen. Se on huono, jos olemme Arrown kanssa kaksistaan kysyneet jotain niiltä insinööreiltä, koska siinä tulee ainakin sellainen fiilis, että jos kysyn vielä kerran, niin olen idiootti, koska aina jos en tajua jotain, niin katson Arrowhun päin ja minusta hän näyttää aina siltä, että hän ymmärsi. Sitten ajattelen, että okei, kysyn sitä sitten sen kiusallisen kyselytilanteen jälkeen häneltä. Kerran kävi jo niin, että myöskään Arrow ei ollut ymmärtänyt, vaan hän oli ajatellut juuri samoin, että kysyy minulta, koska ajatteli minun ymmärtäneen.

Tänään taas minulla oli kiire ehtiä bussiin ja junaan, mutta haluttiin Arrown kanssa saada se yksi yhteinen projekti vihdoin valmiiksi, niin kysyttiin siinä kiireessä vielä varmistus yhteen asiaan siltä insinööriltä. Minä olin siinä tietysti vähän kiireessä ja tein taas sen virheen, että en jankuttanut asiaa niin kauaa, että olisin ymmärtänyt, eikä Arrown kanssa ollut aikaa puhua sitä läpi, niin kun junassa luin sen Arrown tekemän muutosehdotuksen siihen ohjeeseen, tajusin, että me oltiin ymmärretty se insinöörin selitys ihan erilailla. Minun olisi pitänyt vain laittaa Arrowlle viesti, että se on fine ja lähettää ne dokkarit eteenpäin, mutta nyt joudutaan vieläkin huomenna käymään sitä taas läpi.

Tänään sain jo aikaisemmin vängätä kysymyksiäni, kun se pomoni bongasi meidän jutellessa yhden niistä insinööreistä, jotka ovat vastuussa yhdestä toisesta projektista, jota olen yrittänyt tehdä ja tällä lailla sain sitten puristettua lisää tietoa niiltä insinööreiltä, joille olen kyllä laittanut sähköpostia asiasta jo viikko sitten, mutta kuulemma ei ole ollut aikaa vastata. Mutta varmaan vartin jankkasin siinä, kun yritin kysyä, että okei, myytte asiakkaille tällaista lisälaitetta, voisitko selittää minulle vielä, että mitä se tekee, koska se on jäänyt epäselväksi. Sitten kun siinä oli kolme insinööriä ja minä, niin ne insinöörit innostuivat puhumaan asiasta keskenään ja siinä ohessa vähän selittämään minulle, että sitä käytetään tällaisissa ja tällaisissa olosuhteissa ja tällaisissa tilanteissa. Sitten minä vain sanon, että OK, ymmärrän, mutta mitä se lisälaite tekee. Sitten he selittävät, että se on vähän niin kuin tuo toinen lisälaite, mutta ei ihan. Sitten yritän jo kiertämällä kysyä saman kysymyksen vielä uudestaan ja yritän vääntää rautalangasta sen, mitä haluan tietää ja kysyn, että jos asiakas ei osta tätä lisälaitetta, niin mitä se on, mitä se asiakas ei pysty ilman sitä tekemään. Sitten kun lopulta sain vastauksen, se insinööripomoni kysyi tältä toiselta insinööriltä, että kai tuollainen yleisluontoinen selitys on kuitenkin kirjoitettuna johonkin sen lisälaitteen tuotekuvaukseen. Vastaus oli, että ei, mutta että siellä on paljon yksityiskohtaisempaa tietoa.

Se tuntuu niin kuin yrittäisi selittää juustohöylää jollekin kertomalla, että se nyt on sellainen juttu, jota käytetään yleensä keittiössä ja miksei jossain muuallakin, ja se on vähän niin kuin veitsen kaltainen, mutta ei silti ihan, se on ihan kätevä ruoanlaitossa. Siis tuo sen sijaan että sanoisi: "Se on sellainen keittiötyöväline, jolla leikataan palajuustosta siivuja."

Yksi toinen mietinnän aihe on se, että Natalia ilmoitti muuttavansa yhteen sen uuden miesystävänsä kanssa. Muutenkin meidän välit on olleet vähän oudot sen jälkeen kun he olivat sen viikonlopun täällä minun luonani ja jolloin koin, että se Natalian miesystävä ei käyttäytynyt kauhean kivasti minua kohtaan. Yritän koko ajan sanoa itselleni, että minun ei tarvitsekaan olla hulluna siihen mieheen, riittää kun Natalia on ja että minä kunnioitan hänen päätöstään. Mutta se on vaikeaa, niin joudun hokemaan sitä itselleni koko ajan. Ja ehkä siinä on osittain sekin, että tuntuu jotenkin hassusti siltä, että Natalia olisi lakannut olemasta. Kaikki hänen sosiaalisen median profiilikuvansa ovat muuttuneet pariskuntakuviksi ja kun jossain Natalian päivityksessä joku hänen muualla asuva tuttunsa kysyi, että koskas tuut käymään täällä päin seuraavan kerran, niin Natalia vastasi, että ME voidaan tulla käymään vaikka joskus elokuussa. Hän ei ole Natalia enää, vaan hän on vain puolikas pariskunnasta. Kaikki on me, me, me ja se mies on Natalian kaikissa profiilikuvissa. Olenko minä vain jotenkin väärässä, vai onko tuo jotenkin outoa?

Aikaisemmin Natalia sanoi siitä yhteen muuttamisesta, että aikaisintaan vuodenvaihteessa, koska hän on tehnyt vuokrasopimuksen, joka sitoo häntä vuoden loppuun asti. Mutta nyt he ovatkin päättäneet muuttaa jo yhteen ja Natalia kertoi, että joutuu maksamaan kahden kuukauden vuokran korvaukseksi siitä, että irtisanoikin sen vuokrasopimuksensa etuajassa. Hän sanoi, että se ei haittaa, kun se tarkoittaa vain, ettei hän saa takuuvuokraa takaisin ja että se hänen miesystävänsä ei peri häneltä vuokraa aluksi lainkaan.

Se oli ääniviesti ja jotenkin Natalia ei kuulostanut yhtään itseltään. Minä olin onnitellut juuri ennen sitä häntä siitä yhteen muuttamisesta ja luulin, että Natalia olisi ollut sillä lailla, että jes jes jes, kaikki on upeaa ja rakastan sitä miestä ja ei vaan haluttu asua enää erillään, mutta mitään sellaista ei ollut siinä viestissä. Hän puhui vain niistä vuokrasopimuksen irtisanomisesta koituvista taloudellisista kuluista. Ehkä hän on vielä nolona siitä, että he harrastivat seksiä minun ollessa samassa huoneessa. En tiedä.

Yritän jotenkin saada mielessäni erotettua toisistaan sen, mikä on minulla parasta ja sen, mikä on Natalialle parasta. Koska haluan olla Natalian puolella ja luottaa hänen arvostelukykyynsä. En ikinä haluaisi hänen ajattelevan, että en olisi hänen puolellaan tässä. Vaikka tietysti se harmittaa, miten vähään meidän välinen yhteydenpito on pudonnut sen jälkeen kun se mies tuli kuvioihin. Kun onhan se ikävää, kun tuntuu, että minulla ei olekaan enää väliä hänelle, kun hänellä on nyt se mies, jolle kertoa ne jutut, jotka hän olisi aikaisemmin kertonyt minulle. Mutta se on kai ihan luonnollista, että noin käy, kun aloittaa uuden parisuhteen. Ja Natalia on nyt saamassa sen, mitä hän on aina halunnut ja mitä minäkin olen toivonut hänen saavan. Ja se mies kohtelee häntä ilmeisen hyvin ja hemmottelee ja kuuntelee tarkkaan, mitä Natalia sanoo ja laittaa muistiin, jos Natalia tykkää jostain korusta tai jostain, ja käy sitten myöhemmin ostamassa sen Natalialle yllätyksenä. Ehkä se ongelma on se, että jos joku kohtelisi minua noin, niin pitäisin sitä todella outona ja jotenkin luotaantyöntävänä. Mutta minä ja Natalia ollaan erilaisia, ja Natalialle tuollainen on kai unelmien täyttymys.

Mutta yritän kovasti uudelleenohjelmoida aivojani antamaan sille miehelle uuden mahdollisuuden, koska en halua, että Natalia joutuu tuntemaan oloaan kiusalliseksi, jos ajattelee, että minä en pidä siitä hänen miesystävästään tai "hyväksy" tätä.

Ah, kohta on sentään viikonloppu, niin saa nukkua. Ehkä ne etätyöpäivätkin jossain vaiheessa tulevat.