Jaahas. Nyt meni sitten Jaskan kanssa poikki tämä määrittelemätön suhde. Jaska oli jutellut terapeuttinsa kanssa minusta - taas - ja tullut sen jälkeen tulokseen, että tätä meidän juttua ei voi jatkaa, kun hän ei tunne oloaan halutuksi eikä koe, että tykkään hänestä. Kuulemma Thomasista ei saisi sanoa mitään. Mistään ei saisi sanoa mitään. Väitti, että ajattelen vain itseäni: minä minä minä minä minä, minulle minulle minulle minulle.

Pakko myöntää, että ärsyttää. Vähän ahdistaakin, kun tämä tuli jotenkin puskasta. Tämä suhde Jaskan kanssa tuntui kuitenkin olevan sentään pääasiassa enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. En vain jotenkin tajua, miten tyyppi yhtäkkiä päätyi tähän lopputulokseen, kun eilen vielä vonkasikin, mutta nyt sanoo, että voidaan olla kavereita, mutta ei muuta. Eikä suostu edes sanomaan, mitä se terapeutti oli hänelle sanonut, paitsi että terapeutti kuulemma "toi vähän järkeä hänen päähänsä".

Jes, sentään tyyppi ei ole sellainen kuin Thomas, vaan suostuu jopa kasvotusten tapaamaan ja selvittämään tilannetta. Periaatteessa kai toivon, että saisin hänet puhuttua ympäri, koska kuitenkin hänen kanssaan on ihan kiva hengata, vaikka välillä onkin todella ajattelematon ja kaikkea. Ja nyt juuri en haluaisi mitään muutoksia mihinkään. Tuntuu kyllä, että moni ei oikein tajua, että miksi haluan Jaskan kanssa ylipäätään mitään kaveruutta enempää, mutta sitä on jotenkin hankala selittää. On sentään joku. kai tunnen oloni riittämättömäksi ja yksinäiseksi.

Kävin katsomassa leffan Brave ja siinä tuli se vanha tuttu fiilis, että mieluummin yksin kuin vain jonkun kanssa, ja odottaa, että tulee kohdalle sellainen, joka oikeasti tuntuu sopivalta. Käytännössä en ole pitkään aikaan ajatellut noin. Jotenkin olen vain Thomasin jälkeen luopunut ajatuksesta, että koskaan tulisi enää vastaan sellaista, joka tuntuisi sopivalta. Eikä yksin ole kivaa.

Mutta ihan puskasta tuli tämä juttu, kun vasta vajaa viikko sitten tyyppi osti erillisen hammasharjan, jonka oli tarkoitus olla hänen hammasaharjansa minun kämpälläni, osti samalla myös hammastahnaa ja jätti tänne joitain ruokiaan. Toissapäivänä sekstailtiin useaan otteeseen ja yritti ylipuhua minua vielä jäämään yöksi ja nyt sanoo sitten tiukasti, että tämä ei voi jatkua, näin se on, ei voi mitään, näin se on. Huokaus. Ei kuitenkaan olisi myöskään maailmanloppu, mikäli juttu tosiaan loppuu tähän. Päätä alkaa taas särkeä. Jostain syystä päätäni on särkenyt kohta kaksi viikkoa putkeen pääasiassa migreenityyppisesti ja olen joutunut aika poikkeuksellisesti ottamaan myös migreenilääkkeitä aika tiheään tahtiin.

Mitähän sitä taas sanoisi? En viitsinyt aamulla lähteä päiväkeskukseenkaan, mutta huomenna voisi mennä, ettei tule nelipäiväistä viikonloppua. Nan laittoi viestin koskien huomista konserttia ja kysyi, että haluaisinko tulla mukaan, mutta en jaksanut vastata. En tiedä haluaisinko mennä. Toisaalta olisi kiva hengata taas päiväkeskuksen tyyppien kanssa, eikä tarvitsisi keskittyä mihinkään orkesterimusaan, mutta toisaalta vaihtelu ehkä virkistäisi... En taas jaksa.

Nyt vaatteet päälle ja ylipuhumaan Jaskaa. Kai. Ainakin haluan perinpohjaisen selvityksen, että mikä tässä nyt tökkäsi tässä jutussa.