Täällä minä olen, sotkuisessa asunnossani ihan yksin ja keskiyö on jo mennyt, vaikka aamulla pitäisi olla jo ennen kahdeksaa laboratoriossa ja pitäisi vielä opetella nyt etukäteen ja täyttää se typerä lomake, joka meille annettiin.

Minun piti täyttää se perjantaina, mutta unohdin sen kotiin. Merkitsin paperille sitten ne asiat, jotka piti katsoa siellä laboratoriossa ja se pitäisi nyt keksiä loppuun. En saanut kaikkea ylös, joten aamulla pitää mennä tarpeeksi aikaisin, että ehdin täyttää sen ennen kuin ne kerätään. Ja sitten pitäisi opetella se typerä rautajuttu joka me tehdään huomenna ja josta minä en tajua yhtään mitään.

Ja äsken ajattelin, että ehkä minä voisin oppia matikkaa hieman. Ja yksi minun melkeinkaverini netistä tarjoutui selittämään minulle, mitä niissä perjantain tenttitehtävissä olisi pitänyt tehdä. En minä edes tajunnut hänen selityksestään yhtään mitään. Siinä oli vain erilaisia symboleita ja merkintöjä ja kaikkea, mitä minä en ole ennen edes nähnyt. Hän selitti sen eri tavoillakin. Ensiksi "tylsällä lukiomenetelmällä" ja sitten käyttäen erilaisia "mielenkiintoisempia" menetelmiä. Enkä minä tajunnut hönkäsen pöläystä yhtään mistään siitä. En edes siitä lukiojutusta.

Ajattelin, että ehkä voisin oppia edes jotain, jos hän vaikka auttaisi, mutta en minä voi. Minä olen kai vain liian tyhmä ymmärtämän matikasta mitään. Minä olen aina tykännyt siitä ja ajattelin, että osaisin ehkä edes hieman keskivertoa enemmän, mutta sitten kun joku yrittää laskea jonkun yliyksinkertaisen laskun minulle, niin minä en tajua siitä mitään.

Aamulla ovat silmät sitten taas turvonneet, koska itken taas vesiputousitkua. Matikan takia. Koska minä en osaa. Koska minä olen niin tyhmä. Minä en osaa sitä, enkä minä osaa mitään muutakaan. Minulla ei ole täällä ketään kaveria, ei ketään, joka tervehtisi yliopistollakaan, paitsi tuutori ja hänkin tekee sen vain, koska hänen on pakko.

Minä haluan kotiin.