Nyt alkaa stressi todellakin vallata alaa. Ja kun stressi valtaa liikaa alaa, minua alkaa ärsyttää ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Juuri nyt ärsyttää meteli. Minun pitäisi keskittyä johonkin ylipuisevaan asiaan ja kirjoittaa siitä muistiinpanoja, joten tietysti kaikki muut tekevät ilmeisestikin kaikkensa, jotta se ei onnistuisi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minun isäni on huudattanut koko päivän televisiota toisessa huoneessa. Se on niin lujalla, että minä kuulen ihan täsmälleen jokaisen sanan, mitä siellä sanotaan, ihan täsmälleen jokaisen sanan! Nyt sitten isäni päätti siirtyä keittiöön huudattamaan radiota! Radio saa minun pääni muutenkin särkemään, mutta kun sekin on ihan niin kuin korvanjuuressa pauhaisi, niin alkaa jo mitta täyttyä. Kun siihen sitten vielä lisätään se, että isäni pitää kauheaa mökää muutenkin koko ajan. Ähkii, röhkii, tuhisee, nauraa kovaäänisesti, kommentoi televisio-ohjelmia ja jotain muuta epäolennaista ääneen, jne.

 

Tuo saa minut ihan raivostumisen partaalle. Minulla on kirjoitukset ylihuomenna, mutta sen vuoksi ei voida tehdä mitään poikkeuksia, ei laittaa edes ovia kiinni. Ei mitään rauhaa yhtään missään, vaan tuntuu vain siltä, että olisi vielä enemmän mökää kuin normaalisti.

 

Ja minä yli-itsepäisenä ihmisenä minä en vain voi pelkästään yrittää sopeutua siihen, että minun takiani ei voida pariksi päiväksi tehdä joitain poikkeuksia. Ovien kiinnilaittaminen kahden päivän ajan ei ole liikaa vaadittu, eihän? Kun minä sitten valitan äidilleni mölystä ja perustelen sen siten, että minulla on tänään suunnilleen 300 sivua tiivistettävänä ja että edes mahdollisimman hiljainen ympäristö olisi kiva ja auttaisi minua, niin sitten kun äitini sanoo siitä isälleni, tämä ei suostu mihinkään vaan kumoaa kaiken lauseella, joka alkaa ”mutta kun minä haluan”.

 

Prkl! Minulla on periaate, että en kiroile blogissani, mutta nyt juuri vituttaa niin hitosti, että en viitsi välittää siitä! Kello on puoli seitsemän ja minä olen jumittanut viimeisen tunnin siinä yhdeksänkymmenen sivun tienoilla. Aluetutkimus jää ainakin huomiseen. Voihan helvetin helvetin helvetti! Jotenkin tekee kauheasti mieli rikkoa tavaroita. Prkl!