Vittu vihaan hiekoittamattomia kävelyteitä! Oikein pysähdyin siinä ennen sitä liukasta kohtaa ja yritin löytää jonkun reitin joko ympäri tai edes niin että tiellä olisi ollut joku edes hieman vähemmän liukas kohta ja sitten yritin edetä mahdollisimman huolellisesti sen yli. Kaaduin heti ensimmäisellä askeleella! Pidättelin itkua ja tulin kotiin. Odotin että suunnilleen koko kyynärpäästä on hinkkaantunut iho irti kun niin kipeä se oli. Kotona kun otin takin ja hupparin pois, näin että nyt kyynärpää ei näytä ihan siltä miltä pitäisi, joten nyt pitää yövuoron päätteeksi lähteä vielä näyttämään sitä. Sain onneksi ajan parin tunnin päähän niin ei tarvitse mennä vain odottamaan.

Elättelen nyt vielä toiveita, että ehkä se on vain turvotusta ja kipu häviää ja se on ihan normaali taas. Kipu ei ole niin paha. Mikään asento ei vain tunnu hyvältä ja koko ajan särkee, mutta se on sillä lailla järjellisissä rajoissa. Ainoa järkeä horjuttava seikka on tämän tekstin kirjoittaminen yhdellä kädellä! Ja vähän huolestuttaa, etteivät sen toisen kädet sormetkaan tunnu ihan normaaleilta, vaan ovat jotenkin tunnottomat. No, täräytinhän minä sen kämmenenkin aika lujaa. Ranne on vähän veressä ja kämmen vähän enemmän. Kyynärpäässä ei sen sijaan ole oikein haavaakaan, se vaan ei nyt näytä oikein normaalilta.

IMG_0866%20%E2%80%93%20kopio%20%E2%80%93

Käsivarteni näyttää muuten jotenkin ihan ylipitkältä tässä. No, ainakin se taittuu ja suoristuu, niin ihan paskana se ei kai voi olla? Oli muuten työmatkalla, mutta kun syksyllä kompuroin työpaikan portaissa ja täytin siitä työtapaturmailmoituksen, niin nyt nolottaisi liikaa tehdä se sama uudestaan. Vaikka siis molemmat olivat työmatkalla, joka kuuluu työtapaturmavakuutuksen piiriin.  Ja nyt vielä elättelen toiveita, että olen ylireagoinut ja tämä menee ohi niin että pääsen taas tulevaksi yöksi töihin, eikä kenenkään tarvitse tietää, että kaaduin TAAS! Toisaalta jos se on enemmän kuin pikku kolhu, niin sitten kun joudun kuitenkin menemään työterveyteen, niin tulisi entistä enemmän kysyttävää. Ja toisaalta työterveys olisi niin lähellä... Ehkä odotan vähän säädyllisempään aikaan ja konsultoin henkilökohtaista lakimiestäni, eli äitiä. Jos minä olen kerran hänen mikrotukihenkilönsä niin hän saa sitten olla minun lakiasiainneuvojani.

Ai niin ja onhan minulla tapaturmavakuutuskin! Ehkä pitäisi joskus opetella miten se toimii. No, aika on kuitenkin varattu sinne julkiselle, niin on kai pienempi vaiva mennä sinne kuin jonottaa puhelinpalveluun ajan perumiseksi. Vielä pitää pysyä tunti hereillä ennen kuin kannattaa lähteä kävelemään bussipysäkille. Voi paska, joudun menemään toistamiseen bussilla mukulakivikohdan yli. Sattui ihan pirusti. Olen onneksi nyt enemmän zen tämän suhteen, kun töistä tullessani rotatkin vain ihmettelivät kaikki että mikä sillä on kun se rääkyy räkä poskella. En vain mitenkään olisi tarvinnut tätä taas tähän kohtaan.

Aah! Ilmeisesti ne kaksi buranaa jotka nappasin kotiin tultuani alkavat vaikuttaa, kun olo alkaa olla jopa autuaan kivuton!