Jep, jälleen otsikkona on lainaus TSH:sta. Tarkkaanottaen ensimmäisestä leffasta. Pitäisi varmaan joskus opetella siitä kirjastakin siteerattavia kohtia ulkoa, mutta se on paljon hankalampi muistaa (suomeksi vielä!). Ja koska ykkönen on mielestäni paras elokuva, mutta samalla myös oikeastaan ainoa niistä kolmesta, jonka olen joutunut kovalla työllä opettelemaan sanasta sanaan ulkoa. Silloin kun opettelin sen, en vielä osannut englantia niin hyvin, joten se oli kuin shokkihoitoa englannin taidoilleni.

Minä olen miettinyt paljon TSH:ta viime aikoina. Erityisesti luultavasti Kylässä sattuneet tapauksen takia. Osaksi siitä syystä, mutta myös muista syistä, haluan teroittaa niille ihmisille, joista on ehkä mainintoja blogissani, tai jotka vaikuttavat mielialoihini, ja jotka lukevat tätä tekstiä, että he eivät ole syyllisiä mihinkään. Joskus minä voin paremmin ja joskus huonommin. Tietysti ulkopuolisten ihmisten vaikutus on merkittävä, mutta kukaan heistä ei ilman muita vaikutuksia saisi minua menettämään kontrollia kaikesta.

Minä olen paranemassa vasta. En halua lisätä sanaa "sairaus" sinne perään, koska se kuulostaa minusta epämiellyttävältä. Olen paranemassa, joten jotkin asiat, jotka eivät minua terveenä hetkauttaisi paljon yhtään, ovatkin nyt kuin maailmanloppu minulle. Se, että se on nykyisin maailmanloppu, ei tarkoita, että se olisi sitten niiden muiden ihmisten vika. Minä en ole kertonut tästä synkästä puolestani IRL kunnolla kenellekään, koska vaikka en olisi eri ihminen, he kohtelisivat minua kuin eri ihmistä. Jos jotain, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä, saa minut itkemään, ei se tarkoita, että he olisivat tehneet jotain anteeksiantamattoman väärää. Itken paljon helpommin tässä parantumisvaiheessa ja tulen surulliseksi paljon helpommin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin ihmisten kohtelevan minua kuin haurasta lasia. Haluaisin heidän kohtelevan minua kuin ennenkin. Yhtä rankasti arvostellen kuin muitakin ihmisiä. Minun paha oloni ei ole lähtöisin heistä.

Mutta niin, nyt kun sain tuon teroitettua, voi vihdoinkin mennä varsinaiseen aiheeseen. TSH. Kuten jo sanoin, olen miettinyt sitä paljon viime aikoina. Tänään ja eilen aloin sitten miettiä, että ne ihmiset, jotka eivät innostu siitä, vaan pitävät sitä huonona, mitä heiltä jää ymmärtämättä. Mikä tarinassa menee heiltä ohi? Otin lähtökohdaksi sen, mistä minä itse pidän eniten, ja mietin, pitäisinkö TSH:sta, vaikka niitä elementtejä ei olisi. En luultavasti. Ne ovat niin tärkeitä, että jos ne menevät ohi, kokemus voi jäädä vaisuksi.

Valta. Se on keskeisessä osassa, kuten jo nimestäkin voi päätellä: Taru Sormusten Herrasta. Juuri se sai minut vangittua heti alkuhetkellä: Valta ja se, miten se ihmisiin vaikutti. Ykkösleffan prologissa Isildur ottaa Sormuksen Sauronilta. Se on minusta jotenkin outoa (en parempaakaan sanaa keksinyt) ajatella, että kuningas ja urhea soturi Isildur ottaa Sormuksen. Erityisen vangitseva on sen jälkeen kertojan (Galadrielin) repliikki: Sormus siirtyi Isildurille ja hän sai mahdollisuuden tuhota pahuuden ikiajoiksi, mutta ihmissydän on houkutuksille altis, ja Valtasormuksella on oma tahtonsa.

Tästä päästään siihen toiseen asiaan, joka on kiehtonut minua suunnilleen koko ikäni: Pahuus. TSH:n Extended versioiden dokumenteissa yksi mies sanoo sanonnan: Valta turmelee, ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Minä olen pitänyt aina satujen hyvän ja pahan taistelusta, mutta TSH oli senkin suhteen erilainen. Olin TSH:ta aiemmin lukenut Pottereita, joissa on hyvin tavanomainen hyvä vs. paha -asetelma. Sitten TSH:n tapauksessa Potterien tavanomainen asetelma jäi toiseksi.

Jälleen yhdessä dokumentissa DVD:illä puidaan Sormusta henkilöhahmona. Mietittiin, perustuuko Sormuksen voima sisäiseen vai ulkoiseen pahaan. Jos Sormus olisi vain itsessään kauhean paha, pahuuden ruumiillistuma, kuka tahansa hyvä ihminen voisi ottaa sen. Niin ei ole. Tämä oivallus kirjan lukemisen aikana sai minut koukkuun. Sormuksen voima ei ole ulkoista pahaa, vaan osa paha on lähtöisin ihmisestä itsestään. Kukaan ei voi ottaa Sormusta tuosta vain. Siitä seuraan loogisen päättelyn seurauksena, että kaikissa ihmisissä on se pieni korruptoituvissa oleva pahuuden siemen, jota Sormus voisi kasvattaa.

Minun mielestäni se oli erityisen inhottavaa, ehkä jopa osin pelottavaa kirjassa ja myös elokuvassa. Sauron on pahis, se oli alusta asti ihan vesiselvä juttu. Kuitenkin ne viittaukset kirjoissa ja elokuvassa myös muiden pahuuteen, saivat oloni epämukavaksi. Bilbo on hyvis, sekin oli aika selvä juttu. Kuitenkin kun hänen tulee luopua Sormuksesta, hän muuttuu. Sama oli Klonkun kanssa. Minä pidän itse aina elokuvien mukana tullutta Sormusta kaulassani hopeisessa ketjussa. Joskus on epämiellyttävää ajatella, että miten itse kestäisi, jos se rihkamasormus olisikin oikeasti Valtasormus. Sormuksen saattueessa sen vaikutus oli selkeästi nähtävissä. Siksi minun mielestäni Frodon retorinen kysymys oli erittäin oleellinen: Voitko suojella minua itseltäsi?

Heti kun luin kirjat, aloin pelätä Mustia ratsastajia. Olin silloin 12 enkä uskaltanut kuitenkaan liikkua ulkona pimeän aikaan, sillä pelkäsin, että Musta ratsastaja käy kimppuuni. Niissä oli näin tarkemmin ajatellen pelottavaa kaiketi myös se valta. Nekin olivat olleet uljaita kuninkaita, mutta sitten Sauron sai heihin täyden vallan. On pelottavaa ajatella, että kenelläkään olisi palvelijoita, jotka tottelisivat sokeasti herransa tahtoa. Kyseenalaistamatta keinoja, kyseenalaistamatta palkkiota, kyseenalaistamatta mitään. Uskon, että kenet tahansa voisi oikeastaan korruptoida tai saada vaihtamaan mieltään suostuttelemalla. Onkin pelottavaa ajatella, että jotkut, joita ei voi tappaa ja joiden kanssa ei voi käydä kauppaa, kävisivät kimppuusi vain yksi tavoite mielessään. Se on vain pelottavaa.

Joten jos joku, joka on perehtynyt TSH:hon ja väittää ymmärtävänsä kaiken tämän, eikä siltikään pidä siitä, niin olen ällistynyt. Tätä olen miettinyt tänään paljon.

Hyvä päivä on ollut, kun sain itseni taas jotenkin suunnilleen kasaan. Nauroin jopa katketakseni fyysiikan tunnilla esiintyneelle vähän ehkä kyseenalaisellekin vitsille liittyen sähköpaimeniin. Jaksoin keskittyä, jaksoin puhua ja seurata muita ihmisiä. Ja kaiken kruunasi vielä se, että NN istui entiselle paikalleen minun eteeni. Lisäksi hän ärsyttää minua nyt positiivisella tavalla. Kyllä, ärsytys voi olla positiivistakin. Hän on parempi englannissa kuin minä. Siis logiikan säännöt ovat: Poika on a) pitempi, b) fiksu, mutta c) tyhmempi kuin minä. Ja jos hän on niin hyvä englannissa, niin minun pitää olla sitten vielä parempi. Vähän niin kuin joskus muutama vuosi sitten yksi luokkalaiseni poika oli äärettömän näsäviisas, niin siitä seurasi positiivinen ärsytysreaktio ja se, että halusin olla näsäviisaampi.

Joo, siinä on hyvä merkki siitä, että Amiale alkaa olla iloisempi ja tasaisempi. Kunhan vain mauttomat vitsit naurattavat ja lapsellinen kilpailumieli on tallella, niin mikään ei voi olla kovin huonosti.