Eilen oli sitten ihan kivaa kuitenkin. Hengattiin ensin nelistään ja sitten yksi Harjoittelupaikkarohmun kaveri liittyi seuraan. Oli oikeastaan melkein kivempi olla pienemmällä porukalla, kun tunnelma oli jotenkin vähän rennompi. Oli tosi kivaa, että Ramona oli siellä, jotenkin tuntui, että me vähän niin kuin liittouduttiin siellä. Harjoittelupaikkarohmulla oli se hänen oma shownsa, mutta kun sekä Ramona että Korpinkynsi olivat lähteneet, hän vaikutti rauhoittuvan hieman ja oli enemmän normaali. Sitä ennen hän oli sellainen ärsyttävä mies, jolla on vain seksiä aivoissa ja joka kommentoi tyyliin jokaista musiikkivideon naista tyyliin "kattokaa, tolla on isot tissit" tai "panisin tuota vasemmanpuoleista" tai kertoi siitä fysioterapeuttikäynnistä jolla hänet oli mitattu kommentoiden "se oli niin hyvännäköinen nainen, että sillä hetkellä joku muukin kasvoi kuin vaan mun pituus". Jossain vaiheessa sanoinkin, että Harjoittelupaikkarohmu on kyllä sellainen stereotyyppinen pervo keski-ikää lähestyvä äijä, mutta siihen hän sanoi, että ehkä se on kaikki vaan esitystä. Ja niinhän se varmaan onkin, kun kaksistaan hän on ihan erilainen ja selkeästi yrittää jotenkin peittää sitä omaa epävarmuuttaan sanomalla asioita, joita epävarma ihminen ei ikinä sanoisi. Korpinkynsi oli myös kiva, mutta hän on ehkä enemmän sellainen, että hän pitää omat asiansa omina asioinaan. Mutta päästiin vaihtamaan hänen kanssaan mielipiteitä siitä viimeisimmästä Star Wars -leffasta ja bondattiin vähän metallimusiikin kuuntelun suhteen.

Lisäksi muutkin vaikuttivat olevan vähän ärsyyntyneitä siitä, että niin monet olivat tehneet oharit ihan viimeisellä minuutilla, vaikka kaikki yrittivät olla kauhean diplomaattisia ja asiasta puhuttaessa muistettiin aina sanoa "en tietenkään syyllistä ketään mistään, mutta", mutta selkeästi se ärsytti hieman heitäkin, mikä tuntui ihan kivalta.

Harjoittelupaikkarohmu sanoi, että hän oli saanut myös tietää olevansa pitempi kuin oli luullut, sillä hänet oli mitattu fysioterapiakäynnillä ja tulokseksi oli tullut 181. Mutta kun minä protestoin, että tasan tarkkaan olen kyllä enemmän kuin sentin pitempi, niin sitten me suoritettiin se lapsena enemmänkin harrastettu selät vastakkain -vertailu. Ja kuulemma olen pitempi, useamman sentin vähintäänkin, joten nyt en tiedä, olenko sittenkin pitempi kuin sen 182 senttiä, jonka luulin olevani.

Mutta kun puhuttiin kaikenlaisista aiheista, niin huomasin, että monet niistä sosiaalisista vaatimuksista, jotka ahdistavat minua, ovatkin ehkä vain minun päässäni. Puhuttiin muunmuassa siitä, että pitääkö naisen olla miestä nuorempi ja lyhyempi, niin kaikki muut puhuivat, että se on ehkä vanhemman sukupolven juttu ja että ei varmaan kukaan meidän ikäisistä enää oikeasti välitä niin kummastakaan. Lisäksi Harjoittelupaikkarohmu kertoi, että hän ja hänen lesbokaverinsa olivat halailleet hiljattain koko illan ja että se oli ollut tosi kivaa kummallekin, kun onhan se kiva halailla, kun onhan se läheisyydenkaipuu kuitenkin osa itse kutakin.

Tuo hänen viimeinen kertomuksensa sai minun oloni jotenkin paremmaksi, kun olen jo varmaan vuoden miettinyt, että onko hänellä jotain tunteita minua kohtaan ja että ehkä se, että minä tykkään hengata hänen kanssaan onkin jotain, mikä minun pitäisi lopettaa, jotta en leikittele hänen mahdollisilla tunteillaan. Mutta nyt tuntuu jotenkin rauhallisemmalta, että varmasti siinä aikaisemmassakin on ollut kyse korkeintaan jostain tuollaisesta. Eilenkin kun lähdin, niin halattiin hänen kanssaan aika pitkään ja se oli ihan kiva. Hänellä on tulossa treffejä ja minä aina kannustan häntä niiden suhteen, joten luulisin, että kummallekin meistä on selvää, että vaikka halattaisiinkin vähän pitempään, niin se ei silti tarkoita mitään.

Kai jotenkin minulle on jotenkin taas hieman palannut se tunne Lesteriä kohtaan, joka on ollut jossain suvannossa taas kesän. Se, miten hän on käyttäytynyt tuon yhteishengauksen suhteen on saanut minun fiilikseni ihan hyväksi. Ei me olla juteltu tai viestitelty vähään aikaan, koska olen ollut sinänsä aika katkera ja passiivisaggressiivinenkin sen suhteen, että minä aina joudun aloittamaan ne keskustelut ja tekemään kaiken työn ja hän on vain vaikeana, joten jos hän ei tee mitään meidän vuorovaikutussuhteen ylläpitämisen eteen, niin antaa vaan meidän välien sitten kuolla kokonaan, ihan sama. Mutta nyt, vaikka hän ei tullut tuohon hengaukseen, hän sanoi useampaan kertaan siinä keskustelussa, että pitää järjestää joku uusi pian, että hänkin pääsee mukaan ja että ehdottomasti on tulossa silloin ja että harmi että häneltä jää väliin tällä kertaa. Tuo on jotenkin hyvin epälestermäistä, joten kai minun mieleni tulkitsee sen niin, että hän kai sitten todella haluaa meidän muiden tietävän, että hän olisi halunnut tulla. Ja tietysti minun mieleni menee siinä tulkinnassa vieläkin pitemmälle ja miettii, että haluaako hän nimenomaan, että minä tiedän sen, että hän haluaa tulla? Mutta toisaalta se tuntuu hölmöltä ja haluan vain sanoa itselleni, että se on tyhmää, koska jos Lester haluaisi minun tietävän, että hänestä on kiva vuorovaikuttaa minunkin kanssani, hän olisi vain voinut laittaa jonkun viestin minulle, ihan vain minulle, ja aloittaa puolestaan jonkun keskustelun kysymällä kuulumisia tai jotain, kun minä kerran olen tehnyt sen kovan työn aiempien viestikeskustelujen kanssa ja tehnyt potentiaaliset jatkokeskustelut vähän helpommiksi.

Ja kai jotenkin oli niin kivaa eilen, että tuntuu, että ehkä ne aikaisemmin olleet vähemmän hyvät kerrat oli vain jotain vaikeutta ja että ehkä ainakin osa tästä meidän opiskelijaporukasta on oikeasti tulossa läheisemmiksi. Varmaan se vaatii vain aikaa ja huomaan, että se vaatii minultakin aikaa. Eilen kun Harjoittelupaikkarohmun puheiden johdosta keskustelu oli mennyt jotenkin siihen, että miten ensisilmäyksellä jotkut ihmiset ovat todella kuumia, tms. Minä sitten kysyin, että toimiiko se heillä kaikilla niin, että he näkevät jonkun ihmisen ja tuntevat välittömästi vetoa häntä kohtaan, koska kun minä tapaan uusia ihmisiä, he ovat aika lailla 100%:sti täysin epäkuumia ja tunnen vain erittäin platonisia tunteita heitä kohtaan, vaikka ajattelisinkin, että objektiivisesti arvioituna he ovat erittäin vetävän näköisiä. Jostain syystä Ramona sitten tarttui tuohon ja kyseli kauheasti kaikkea ja vaikka onhan tuo nyt suht ok asia puhua tuttujen kesken, niin se tuntui jotenkin todella henkilökohtaiselta minulle ja tunsin itseni jotenkin paljaaksi. Harjoittelupaikkarohmu ja se hänen kaverinsa olivat silloin tupakalla, joten paikalla olivat minun lisäkseni vain Ramona ja Korpinkynsi, jotka ovat kyllä sellaisia, että heihin voi luottaa.

Kai se paljasti jotain itsellenikin samalla kun Ramona kysyi niitä tarkentavia kysymyksiään ja hän sitten summasi lopuksi, että kuulostaa Amia siltä, että sinä koet vetoa ihmiseen suurimmaksi osaksi persoonan johdosta, kun taas osalla ihmisistä se on ehkä enemmän puolet ja puolet niin, että fyysinen ulkomuoto vaikuttaa siinä missä persoonallisuuskin. Ramona tuntui muutenkin kykenevän ilmaisemaan tällaisia vetovoimaan ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita todella hyvin, mutta ehkä se johtuu siitä, että kun hän on biseksuaali ja tällä hetkellä suhteessa naisen kanssa, hänen on pitänyt tavallaan tehdä nämä asiat selväksi itselleen jossain kohtaa? Mutta minusta tuntui, että olin kuin jokin testikohde, jota analysoitiin. Korpinkynsikin vain kuunteli ja sanoi aina välillä "mielenkiintoista" tai jotain, mistä tuli entistä enemmän sellainen vaikea olo, että he näkivät nyt liikaa minusta, siitä oikeasta minusta ja vieläpä jostain tällaisesta puolesta, joka on minulle jotenkin vaikea.

Tuo kuulostaa joka tapauksessa jotenkin oudolta, tuo minun persoonallisuus-perversioni. Vaikka kyllähän minä tunnen erittäin voimakasta fyysistä vetoakin ihmisiin, mutta sekin tapahtuu vasta sen jälkeen kun tunnen heitä jotenkin. Hmm, sinänsä mielenkiintoinen aihe, mutta jotenkin sellainen, että en halua ajatella sitä enkä puhua siitä.

Tuntui kuitenkin joka tapauksessa siltä, että eilinen hengaus piristi minua. Ennen hengausta olin todella väsynyt ja olo oli sellainen täysin epämotivoitunut ja tuntui siltä, että pelkkä viikonloppu ei riitä palautumaan siitä väsymyksestä. Mutta nyt tuntuu melkein kuin olisi ollut jossain lomalla. Ja ehkä se onkin, koska normaalisti olen jumissa pääni kanssa niissä samoissa jokapäiväisissä ajatuksissa, niin se, kun joku hengaus pakottaa aivoni irtautumaan siitä normaalista vatvomisesta, se tekee minulle hyvää ja käy oikeastaan levosta.

Huomasin nyt myös, että ehkä olen päässyt ruumisahdistukseni kanssa hieman eteenpäin ja ehkä tämä kesä ja uusien vaatteiden kokeilu on rentouttanut minua fyysisesti. Huomasin selkeän eron entiseen ja jos vertaa tätä aikaisempiin hengauksiin, niin silloin olen aina miettinyt, että onko minulla nyt varmasti hyvä ryhti, oikaisempas nyt selkäni vielä varmuuden vuoksi ja en kai näytä läskiltä, no, vedän vatsan varmuuden vuoksi sisään, ja kai istun sillä laillla asiallisen näköisesti, jne. Mutta nyt tunsin, miten ruumiini oli rennompi ja tuntui ihan hyvältä istua siinä Harjoittelupaikkarohmun sohvalla ja valua vähän epäryhdikkääseen asentoon ja nostaa vielä jalat sinne tv-tasolle. Minulla oli päälläni mekko ja legginsit, mutta siitä huolimatta oloni oli hyvä. Normaalisti aina nyin sitä mekon helmaa alaspäin, ettei se vahingossakaan vain nousisi liian ylös, koska olisihan se häpeä, jos muut ihmiset näkisivät liian paljon minun reisiäni, joissa on vain legginsit päällä! Ja mekko oli hihaton, joka kyllä hieman häiritsi minua, koska koko ajan ajattelin, että Korpinkynsi, joka istui vieressäni varmasti näki erittäin hyvin ne minun läskit käsivarteni. Mutta sekin häiritsi vähemmän kuin aikaisemmin.

Ylipäätään oloni oli virtaviivaisempi ja vaikka vessaan mennessäni jouduin vääntäytymään pienestä rakosesta Korpinkynnen tuolin ja Harjoittelupaikkarohmun polkupyörän välistä, sekään ei ahdistanut. Ehkä se on osittain se, että olen käyttänyt kevyempiä vaatteita nyt kesällä, jotka eivät purista eivätkä litistä ja vaikka siitä eilisestä mekostanikin saattaa tarkkaan katsoessaan ehkä tietyssä valossa nähdä sen verran läpi, että huomaa, että tuossa on se mustien legginsien vyötärö, en kuitenkaan tunge sinne alle valkoista toppia. Ja ehkä se oli sekin, että se ei ollut minun kämppäni jossa hengattiin, niin ei tarvinnut stressata sitäkään, että ihmiset arvostelevat kämppääni. Ja Harjoittelupaikkarohmun kämppä oli paljon sotkuisempi kuin omani on silloin kun päästän ihmisiä sinne, niin sekin oli ehkä omiaan luomaan sellaista rentoa tunnelmaa.

Eli kai se pointtini on, että eilen oli tosi kivaa ja että Ramona, Korpinkynsi ja Harjoittelupaikkarohmu ovat kaikki kivoja, ja että ehkä seuraavia hengauksia vielä tulee ja ehkä niissäkin on kivaa.