Kurpitsalyhty - amerikkalainen Halloween-tuote, jota tyrkytetään Suomeenkin? Kyllä vain, mutta jos sattuu samaan käsiinsä ylimääräisen ja sopivan kurpitsan, niin kuka kieltää tekemästä siitä irvistävää lyhtyä kotipihalle syksyn hämäriin iltoihin? Ei niin kukaan (sikäli kuin tiedän). Joka kesä meillä kasvatetaan muutama kurpitsa, joista tehdään syksyisin kaikenlaista kivaa syötävää. Minä olen myös kinumisellani saanut aikaan sen, että joka vuosi meillä kasvatetaan yksi ylimääräinen kurpitsa, jonka minä saan omiin huvituksiini. Joskus ehkä viitisen vuotta sitten lähti se, että teen tästä kurpitsasta jonkinmoisen kurpitsalyhdyn ja se on jäänyt.

KopioKurpitsa1.jpg

Lähtötilanne on tämä. Kokonainen sopivanmuotoinen kurpitsa. Tai miksei sopimattomankin muotoinen, olen sellaisistakin väkertänyt kaikenlaista, mutta niillä on taipumus luhistua nopeammin, eikä se ole yhtään kivaa. Toistaiseksi yksikään kurpitsalyhtyni ei ole selvinnyt hengissä Halloweeneen asti, mutta toisaalta lyhty näyttää omalla tavallaan karummalta, kun se on jo alkanut mennä huonoksi ja sen hampaat vääntyvät eri suuntiin. Tämä on kuitenkin lähtötilanne.

KopioKurpitsa2.jpg

Ensiksi leikataan veitsellä irti kurpitsan päälaki. Se kannattaa leikata hieman vinoon niin, että kansi pysyy päällä senkin jälkeen, kun kurpitsa on muotoiltu halutuksi. Leikkaamiseen minä käytin ainakin jonkin sortin hedelmäveistä. Ei se kai varsinainen hedelmäveitsi ole, vaan terävämpi, mutta terävä lyhyt veitsi jokatapauksessa. Kannattaa siis varoa, että kun leikkaa, ettei yhtäkkiä ole sormi irti. Minä en ainakaan muista, että olisin koskaan veistellyt sormeeni, mutta kurpitsa on pariin otteeseen saanut pitkiäkin viiltoja, kun veitsi on ensin jumittunut ja sitten yhtäkkiä sujahtanut viisitoista senttiä eteenpäin. Päälaki tietysti säilytetään ja siitä voidaan myös kovertaa jonkin verran kurpitsaa pois, jos sitä on sen sisäpinnalla liikaa. Myös kurpitsan sisus tyhjennetään ja reunamat koverretaan sopivan paksuisiksi (jos liian ohuet, kurpitsa menee käsittääkseni nopeammin lyttyyn pilaantuessaan, mutta jos liian paksut, pilaantuminen tapahtuu nopeammin).

KopioKurpitsa4.jpg

Kun kurpitsan sisus on muokattu halutuksi, otetaan permanenttitussi käteen ja piirretään kurpitsalle kivat (tai vähemmän kivat) kasvot. Permanenttitussi ei lähde kurpitsan(kaan) pinnasta, joten ei kannata piirrellä kauheasti leikattavien alueiden Parempi piirtää aluksi hieman pienempänä ja sitten suurentaa, koska pienentäminen ei ole oikein mahdollista, jos ei halua permanenttitussin jälkiä kurpitsaan pysyvästi. Eikä se ole nyt niin tarkkaa (ks. kuvan liian vasemmalla oleva nenä ja hieman toispuoleinen suu).

KopioKurpitsa5.jpg

Tämän jälkeen piirretyt alueet leikataan veitsellä irti. Ja sitten - siinä se on! Näin yksinkertaista on taviskurpitsalyhdyn tekeminen. Kuvasta sitä ei näy, mutta minun kurpitsalleni kävi kaksi kertaa vähemmän kivasti, kun veitsi lipesi ja viilsi viillon leikkaamattomaksi tarkoitetulle alueelle. Nämä viillot tulevat yleensä esiin sitten, kun kurpitsa alkaa pilaantua, mikä tapahtuu ikävän nopeasti. Paras säilytyspaikka on käsittääkseni jonkinlainen viileä paikka. Ei kylmä eikä aurinkoinen, vaan viileä ja hämärä. Minä säilytän kurpitsaa maakellarissa hieman myöhemmäksi.

KopioKurpitsa6.jpg

Vielä muutama poseerauskuva (koska tässä vaiheessa opin vihdoin, että miten sen hemmetin salaman saa kamerasta pois).

KopioKurpitsa7.jpg

Sitten vain hattu (tai päälaki, ihan miten vain) päähän ja maailmaa valloittamaan!