ALKUNÄYTÖS<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Broken_by_katstyle.jpg

 

"You don't die of a broken heart, you only wish you did."

 

 

1. NÄYTÖS: "KUISKAUS" – monologi

 

[Pieni osa huutaa äänensä käheäksi, mutta saa aikaan vain pienen kuiskauksen. Mutta kuiskauskin kuuluu.]

 

KUISKAUS: "Ehkä olen taas ylireagoinut. Ehkä olen erehtynyt. Tuo tyttöystävä-asia on vaivannut minua oikeastaan aina ja olen ylireagoinut siitä niin monta kertaa aikaisemminkin. Silloin keväälläkin, tyttöystävänsä kanssa käsikädessä kävellyt tyyppi, joka toi vain mieleen NN:n, vaikka järki sanoi, ettei se voi olla hän, sai aikaan täydellisen romahduksen. Ja sitten väripäivänä NN:n paidassa oli pieni pätkä tekstiä punaisella – Nan näytti minulle sinä päivänä, että hänkin oli erehdyksessä pukenut punaiset sukat jalkaan, kun oli unohtanut koko päivän. Ja mitä minulla on muka nyt? Kiharoita. Ei mitään muuta kuin pari hassua kiharaa NN:n päässä. Ilman niitä olisin tulkinnut iloisuudenkin ihan vain tavalliseksi ylipirteydeksi.

 

Ja entäs sitten hänen käytöksensä minua kohtaan maanantaina? Aamulla, kun hän tuli kouluun, hän katsoi suoraan minuun. Ei mitenkään eri tavalla kuin aikaisemminkaan. Enkä minä nähnyt hänessä mitään erilaista tai erikoista ennen kuin hän oli kävellyt ohitseni ja minä näin ne hienoiset kiharat hänen tukassaan. Sen jälkeen olin niin järkyttynyt tulkinnastani, että loppupäivään en katsonut häneen päinkään, paitsi takaapäin, varmistaakseni, että ne kiharat olivat todellisia. Tulin tunneille myöhässä ja jos NN kyseisellä tunnilla sattui olemaan, en katsonutkaan häneen. Ja kun tunti loppui, minä olin ensimmäisenä ulos ovesta. Ja kun NN sitten häipyi kotiin ja minä jäin vielä kouluun, ja epähuomiossa katsoin ympärilleni, näin NN:n katsovan minuun jotenkin eri tavalla kuin ennen. Melkein kuin epävarmana ja ihmetellen ja jopa huolestuneena.

 

Nankin sanoo, että ei todellakaan usko, että NN:llä olisi tyttöystävää. Hän ehdotti ensimmäiseksi muuksi vaihtoehdoksi, että ehkä NN:n pikkusisko on tehnyt NN:lle ne kiharat. Minä tuhahdin aika pilkallisesti ja kysyin sitten, että vaikuttaako hän muka sellaiselta tyypiltä, joka leikkii pikkusiskonsa kanssa ja antaa tämän letittää hiuksiaan ja menee vielä niistä jääneet kiharat päässä kouluun. Nan myönsi, että ei. Sitten hän kuitenkin lisäsi, että hän pitää sitä kuitenkin paljon todennäköisempänä vaihtoehtona kuin sitä tyttöystävä-juttua; NN:n käytös puhuu hänen mielestään vain niin täydellisesti sitä tyttöystävää vastaan, että hän ei usko lainkaan, että kyse olisi siitä.

 

Ja sitten Nan ehdotti (jo puolivitsillä), että ehkä NN olikin tehnyt ne kiharat itse. Tavoitellut joitain tyylikkäitä laineita tai jotain, mutta tulos olikin ollut jotain ihan muuta. Se oli hauskaa, kun kuvitteli NN:n miettimässä hiuskokeiluja. Ja on sitä itsekin tullut välillä oltua koulussa ihan noloissaan, kun on päättänyt kokeilla vähän toisenlaista "hienoa ja esteettistä" tyyliä, joka onkin ollut täydellinen katastrofi, lähinnä kiharoilla minä ainakin olen sählännyt.

 

Niin ehkä minun ei kannattaisi lyödä asioita lukkoon näin yhden hätäisen tulkinnan perusteella, vaan tarkastella tilannetta uudestaan. Katsoa NN:ään. Ehkä siten jotenkin saisi tietää, että kyse onkin vain typerästä erehdyksestä. Nimittäin jos NN:llä ei ole tyttöystävää, vaan hän on oikeasti pitänyt minusta, tämä minun käytökseni äkillinen muutos tulisi kivana hämmennyksenä hänelle. Ja se taas näkyisi hänestä ja hänen suhtautumisestaan minuun. Ja siten minä tietäisin vastauksen, jos katsoisin häneen. Miksi muka ei?"

 

 

2. NÄYTÖS: "VÄITTELY" – dialogi

 

KUISKAUS: Kuule nyt, voi ihan hyvin olla, että hänellä ei ole tyttöystävää.

 

AMIA: Hah. Miten niin muka? Todisteet on selvät. Kiistämättömät. Ei niitä voi vain ajatella tyhjiksi.

 

KUISKAUS: Jaa mitkä todisteet muka?

 

AMIA: No ne kiharat ehkä?

 

KUISKAUS: Mistä lähtien kiharat on tarkoittaneet sitä, että jollain on tyttöystävä?

 

AMIA: No ei ne yleisesti tarkoitakaan, mutta pojalla, etenkin sellaisella pojalla kuin NN, ne tarkoittavat. Mitä muutakaan mahdollisuutta olisi?

 

KUISKAUS: Ehkä hän on tehnyt ne itse?

 

AMIA: Hah! Joo niin varmaan. Minkä takia muka?

 

KUISKAUS: Emt. Ehkä hän halusi kokeilla vähän uutta tyyliä.

 

AMIA: Ai tyttömäistä tyyliä ihan ehdon tahdon?

 

KUISKAUS: No jos se ajatteli, että niistä tulee erilaisia kiharoita?

 

AMIA: Eikä niitä sitä paitsi voi tehdä itse, ei sellaisia kiharoita. Niin kuka ne sitten on muka tehnyt?

 

KUISKAUS: Miten niin niitä ei voi tehdä itse? Mistä sinä olet siitä niin varma? Mitä sinä muka tiedät kiharoista?

 

AMIA: No aika paljon ottaen huomioon, että kuljen kiharat päässä melkein joka päivä.

 

KUISKAUS: Joo, niin varmaan. Sinähän sähläät aina itsekin kiharoiden kanssa. Muistatko silloinkin, kun oli Kylän Tampere-miitti? Silloinhan sinä ajattelit illalla, että jos laittaisi vähän erilaiset letit, niin tulisi hienommat kiharat, mutta mikä olikaan lopputulos?

 

AMIA: Se on eri asia.

 

KUISKAUS: Miten se on muka eri asia? Ja silloin kerrankin, kun sait loistavan idean laittaa pari pienempää lettiä ja tukka näytti paikoittain ihan ylipörröltä?

 

AMIA: Se on eri asia. Minä olen tyttö. Tytöt saa sählätä tukan kanssa. Ei minun käsittääkseni ainakaan pojat ole oikein kiharaihmisiä.

 

KUISKAUS: Ehkä se tavoitteli sellaisia laineita, mitä on niilläkin, joilla on hieman luonnonkiharat hiukset?

 

AMIA: Hah, niin varmaan.

 

KUISKAUS: Ja sitä paitsi, miksi sinä reagoit näin pelkistä kiharoista? Hän ei ole ikinä sanallakaan viitannut kavereilleen, että hänellä olisi tyttöystävä tai joku muu vastaava. Hän ei ikinä soita kännykällään kenellekään, ei viestitä, eikä muutenkaan tunnu pitävän kauheasti yhteyksiä muualle. Ja sitten jos hän "tapasi sen tytön viikonloppuna", niin kai hän olisi leuhkinut siitä kavereilleen, kun nämä kerran kysyivätkin, että mitä hän on polttanut?

 

AMIA: Ei kyse ole vain kiharoista! Se käytös ja kaikki... Väripäiväkin ja... Kaikki! Ja mitä hän kavereilleen sanoisi? "Voi kun olen todella rakastunut tyttöystävääni"? Ei hän ole sellainen. Ja jos täällä paljon leuhkii yhtään millään, niin sitten hetken päästä puoli kuntaa tietää jo asiasta.

 

KUISKAUS: Sinä vain haluat uskoa, että hänellä on tyttöystävä.

 

AMIA: WTF?! Miksi ihmeessä minä mitään sellaista haluaisin uskoa?!

 

KUISKAUS: Sinä olet jankuttanut sitä mielessäsi ikuisuuden ja melkein syynäämällä syynäät jotain pientäkin merkkiä, jonka voisi edes jotenkin kaukaisella tavalla viitata siihen, että hänellä olisi tyttöystävä. Ja sen lisäksi vielä näet omiasi. Se kesäinenkin tyyppi, joka oli todennäköisesti jopa NN:n isoveli: ihan eri näköinen kuin NN – lippis, eri vaatteet, parta, 20 senttiä pidempi – ja silti sinä sait siitä kauhean hermoromahduksen, kun päätit siinä yhteydessä, että tyyppi oli NN (vain hieman muuttuneena) tyttöystävänsä kanssa. Siis oikeasti!

 

AMIA: En minä tee noin. Pidän vain silmät auki ja pyrin vetämään mahdollisia johtopäätöksiä eri asioista. Ja tuo kesän tyyppi oli NN:n näköinen silmistä. Ja olen pitänyt tuon tyttöystävä-asian mielessäni jatkuvasti, koska en halua antaa itselleni turhaa toivoa.

 

KUISKAUS: Turhaa toivoa, hah! Sinä et halua antaa itsellesi yhtään mitään toivoa. Saat vain yhtäkkiä kauhean kohtauksen jostain pikkuasiasta ja päätät sitten tulkita kaiken sinua vastaan. Miten sitten ne asiat, joita ei voi tulkita sinua vastaan? Miksi hän katsoo sinuun? Miksi hän koskee sinua vaikka voisi hyvin olla koskemattakin?

 

AMIA: Ne asiat ovat vain minun mielessäni. Ne eivät ole mitään, niille ei ole konkreettisia todisteita, ne voivat olla sattumaa.

 

KUISKAUS: Ja missäs ne konkreettiset todisteet sitten siitä tyttöystävästä ovat?

 

AMIA: Kiharat todistavat sen. Ja hänen käytöksensä. Yhdistettynä.

 

KUISKAUS: Niin, paitsi että tyyppihän käyttäytyy välillä ihan muutenkin ihan ADHD-maisesti ja yltiöpositiiveilee. Viime jaksossa äidinkielentunneillakin, tyyppihän puhui melkein non-stoppina koko ajan ja huitoi käsillään. Ja entäs sitten korttia pelatessa?

 

AMIA: Hänellä ei ollut kiharoita silloin.

 

KUISKAUS: Mitä hittoa niillä kiharoilla on tekemistä yhtään minkään kanssa?

 

AMIA: Ne on tehty. Ne ei ole syntyneet itsekseen, vaan ne on tehty. Eikä niille löydy mitään loogista syytä kuin tyttöystävä.

 

KUISKAUS: Niin. Paitsi omat kokeilut. Ja paitsi pikkusisko. Ja paitsi veljesten välinen hämärä pilailu. Älä viitsi. Ja mitä jos – ajattele edes – mitä jos sinä oletkin tulkinnut väärin? Mitä jos hänellä ei olekaan tyttöystävää tai muuta vastaavaa? Mitä sitten?

 

AMIA: Mutta mitä jos onkin?

 

KUISKAUS: Mutta mitä jos ei ole?

 

AMIA: Hmph. Älä viitsi inttää, menee lapselliseksi.

 

KUISKAUS: No vastaa sinä minun kysymykseeni, niin minun ei tarvitse inttää! Mitä jos NN:llä ei olekaan tyttöystävää? Häh?

 

AMIA: ...

 

KUISKAUS: No minä vastaan sitten sinun puolestasi: sinä olet ihan turhaan saanut tuollaisen "särkynyt sydän" –kohtauksen ja paitsi että sinä tunnet olosi kurjaksi, niin jos se tyyppi piittaa sinusta lainkaan, niin sitten hänkin tuntee olonsa ainakin jossain määrin kurjaksi, kun sinä käyttäydyt häntä kohtaan niin kuin hän olisi pelkkää ilmaa, tai vieläkin vähemmän. Itsekin olet sanonut, että rakastat NN:ää ja että ei koskaan tule olemaan toista hänenkaltaistaan. Miksi sinä sitten heität kaiken toivon menemään noin helposti?

 

AMIA: Mutta jos minä pidänkin sitten kiinni turhasta toivosta? Mitä jos jonain päivänä oikeasti näen NN:n tyttöystävänsä kanssa tai huomaan, että NN:llä on kädessään kihlasormus tai muuta vastaavaa, mitä sitten?

 

KUISKAUS: Sinä teet taas sitä, mitä se lumilautailijatyyppi opetti sinulle silloin viime talvena: voisit pysyä pystyssä, mutta kaadut, koska valmistaudut koko ajan kaatumaan. Ja sinä olet tullut jo nyt niin pitkälle, että ei sillä taida olla väliä. Viime päivät... Voiko se mennä muka enää pahemmaksi? Sinä vain pelkäät koko ajan. Sinulla ei ole lainkaan uskoa siihen, että jotain hyvää voisi tapahtua joskus sinullekin, vaan odotat koko ajan pettymystä. Ja - kuten lumilautailussa – kun sitä pettymystä ei tule, ajattelet, että pakkohan sen on kohta tulla ja alat jo valmistautua siihen. Melkein niin kuin joku eläin, joka valmistautuu pakenemaan ja jännittäytyy äärimmilleen,  ja sitten kun vaikka yksi tammenterho tippuu puusta, niin se säntää ihan kaistapäisesti pakoon vaikka mitään syytä siihen ei ole.

 

AMIA: Minä en vain halua, että minuun sattuu. Onko se muka niin väärin?

 

KUISKAUS: Miten sinä muka koskaan sitten saavuttaisit mitään upeaa, jos koko elämäsi kuljet varmistellen, etkä uskalla ottaa kunnollista riskiä?

 

AMIA: Miten minä muka muutenkaan mitään upeaa voisin saavuttaa?

 

KUISKAUS: Jos sinä edes vaivautuisit kunnolla yrittämään, niin ehkä sinä tajuaisit sen itsekin.

 

AMIA: Äh, kita kiinni. Minä yritän kyllä, mutta mitä sillä saa muka, jos antaa kaikkensa? Sitten vain kaikki on mennyt hukkaan. Jos antaa vain vähää vaille kaiken, lopputulos on melkein sama, mutta jää vain itsellekin jotain. Eikä tällä ole mitään tekemistä minkään kanssa. Anna minun olla rauhassa!

 

 

3. NÄYTÖS: "TAKAUMA"

 

AMIA: Näin tänään yhden ihmisen kulkemassa käsi kädessä yhden toisen ihmisen kanssa ja yritän nyt ilmeisesti rääkätä itseni kuoliaaksi surkeilla popbiiseillä. [Näyttää ylimurtuneelta.]

 

TUNTEMATON: NN? [Huolestuneen ja surullisen näköisenä.]

 

AMIA: Ei. Hänen isoveljensä. [Huokaisee syvään ja näyttää vieläkin synkältä.]

 

TUNTEMATON: Mitä siitä?

 

AMIA: No ainakin minä uskottelen itselleni, että se oli hänen isoveljensä.

 

TUNTEMATON: Aa... Ymmärrän... [Ottaa taas sympatisoivan ilmeen.]

 

AMIA: Oli, jos NN ei ole kasvanut alle kolmessa viikossa 20 cm ja kasvattanut tukkaa saman verran ja kihartanut sitä ja hankkinut kokonaan uuden vaatekerran ja päättänyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pitää päähinettä päässä ja vielä väärin päin. Niin ja kasvattaa parran. Mutta kasvoista hän näytti ihan samalta ja minusta tuntui, että hän tunnisti minut, mikä olisi mahdotonta, jos hän olisi isoveljensä. Ihan epäloogista! [Pillahtaa itkuun.]

 

TUNTEMATON: Tuskin hän oli, jos hän oli muuten noin erilainen. Ja sehän on pieni paikka? Ehkä hän oli nähnyt sinut jossain? Sitä paitsi minäkin joskus jään katsomaan joitain ihmisiä vain, koska he tuntuvat jotenkin mielenkiintoisilta/tutuilta. Tuo 20 sentin kasvaminen on kyllä kaikkein paksuinta. Ei se ole mahdollista.

 

AMIA: Mutta voihan olla, että hän vain näytti pidemmältä?

 

TUNTEMATON: 20 senttiä pidemmältä? Njäh, olisi siinä pitänyt olla jotain oikeaa pituuseroakin, mikä siinä iässä ja niin lyhyessä ajassa kuulostaa äärimmäisen epätodennäköiseltä.

 

AMIA: Ja kyllä minunkin aivoni jankuttavat, että se on mahdotonta, että se olisi ollut hän, mutta tämä tyyppi näytti niin häneltä ja näytti vielä tunnistavan minut. Ja sitä paitsi, pojat kasvavat nimen omaan juuri näihin aikoihin.

 

TUNTEMATON: Aha... Mutta ne kaikki muutkin erot... En usko. Niin suuri muutos muutamassa viikossa?

 

AMIA: Sitä ne tyttöystävät teettävät. [Synkistyy.]

 

 

LOPPUNÄYTÖS

 

This is me for forever

One of the lost ones

The one without a name

Without an honest heart as compass

 

This is me for forever

One without a name

These lines the last endeavour

To find the missing lifeline

 

Oh, how I wish

For soothing rain

All I wish is to dream again

My loving heart

Lost in the dark

For hope I'd give my everything

 

My flower, withered between

The pages 2 and 3

The once and forever bloom

gone with my sins

 

Walk the dark path

Sleep with angels

Call the past for help

Touch me with your love

And reveal to me my true name

 

Oh, how I wish

For soothing rain

All I wish is to dream again

My loving heart

Lost in the dark

For hope I'd give my everything...

 

 

***

 

Ohjaus: Amia (& Kuiskaus)

Yhteistyössä mese, Deviantart, Nightwishin lyriikat (www.nightwish.com)