Voi luoja. En ole vielä ehtinyt edes nukkumaan, mutta minua on onnistuttu aprillaamaan jo kerran! Juuri äidin kanssa juteltiin tänään aprillipäivästä ja minä sanoin, että olen hyvin varautunut siihen, mutta näköjään en sittenkään ollut. Hitto. Naurattaa ja vähän nolottaa. Kuinka sitä voi olla oppimatta niin monen vuoden aikana? Mutta NYT minä sitten olen varautunut ja muistan myös ensi vuonna, että vuorokausi alkaa 00:00, eikä vasta aamulla.

Minä ehdin kirjoittaa jo kauhean protestin ja lähettää sen ennen kuin tajusin, että on aprillipäivä. Ja luonnollisesti kun tajusin ihan justiin lähettämisen jälkeen, että perhana, viesti on lähetetty 04.04! Poistin viestin tekstin ja laitoin tilalle hymiön. Ja se minun alkuperäinen tekstini palasi siihen ihan omia aikojaan. Toinen perhana. Kyllä minä yleensä onnistun nauramaan itselleni, mutta nyt tuntuu hieman epäkivalta, että menin noin helppoon kyseenalaistamatta koko juttua kertaakaan. Meni siis ikään kuin syötti kuokkuineen, kohoineen ja vapoineen nielusta alas.

Soittivat tänään päiväosastolta. Torstaina ja perjantaina tällä viikolla on vain 8-12. Enkä ole vielä edes kertonut äidille, että menen sinne perjantainakin. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Ja jokaisena mahdollisena päivänä tästä hetkestä eteenpäin määrittelemättömän ajan verran.

Tänään ei ollut niin hyvä päivä. Kuorimaveitsi oli tänään hukassa, koska olin kuorinut sillä eilen päärynän ja se oli jäänyt minulta olohuoneen sohvapöydälle. Isäni tuli kysymään minulta, että olinko lainannut sitä, mutta luonnollisesti en sanonut sanaakaan tai reagoinut millään tapaa. Kun äiti tuli kotiin, tiesin, että minun pitäisi sanoa, että tiesin, missä se oli, ennen kuin roskiksia alettaisiin tonkia. Äiti suuttui ihan järkyttävän paljon. Sen takia odotan nyt hieman innokkaammin sitä päiväosastoa, sillä pääsen vihdoinkin päiviksi pois tämän sotkun keskeltä. Ja ilmeisesti tuleva omahoitajani kuulosti puhelimessa ihan mukavalta.

Alakuloinen fiilis ja ottaa päähän se, että menin lankeamaan siihen typerään aprillipilaan. Onneksi ainakin toinen on jo langennut siihen myös, tai ainakin esittää langenneensa. Kumpa oikein moni ottaisi sen ihan todesta, niin ei tarvitsisi hävetä niin paljon.

Mutta siis oikeasti: mitä minusta kertoo se, että olen kyseenalaistamatta, purematta ja tilannetta punnitsematta valmis uskomaan johonkin tuollaiseen? Kaikki muukin koko maailmassa on vain harhaa ja valhetta, niin mitäpä sitä enää turhia kyseenalaistamaan kaikkea. Ihan tyhmää.