Huh huh. Elämä tuntuu vaihteeksi ihan sietämättömältä. Niin sietämättömältä, että päässä pyörii vaihteeksi sekin, miten olisi parempi, jos vain pääsisi pois kokonaan. Ei elämä sinänsä aivan kauheaa ole, mutta minä olen vain niin väsynyt, ja tuntuu, että en jaksa enää. En saa nukuttua kunnolla, enkä hereillä ollessani saa mitään tehtyä, koska en jaksa. Jokainen hetki on jollain tapaa epämiellyttävä. Jokainen hetki tuntuu siltä, että se pitää vain kestää. Siihen pitää keskittyä, että sen jaksaisi, koska se ei onnistu itsekseen.

Nan tulee tänään illalla. Pitäisi vielä siivota. Olen jättänyt kaiken viimeiseen päivään, tyypillistä uutta minua. Heräsinkin tänään siksi aikaisemmin, jotta saisin kaiken valmiiksi ja asunto näyttää jo paljon paremmalta näinkin, vaikka paljon on vielä tekemättä.

Onnistuin perjantaina missaamaan laskuharjoitukset ja sen takia en nyt voi enää saada kasaan sitä kahtakymmentä rastia, johon olen pyrkinyt. Minulla piti olla hyvä tilanne, mutta se keikahti päälaelleen tuon unohduksen takia. Tyypillistä, ettenkö sanoisi.

Perjantaina oli myös tentti. Matikan tentti. Taas. Se oli kylläkin vasta puoliskatentti niistä helpoista asioista, jotka jopa minä osaan. Veikkaisin, että minulla voisi olla mahdollisuus jopa täysiin pisteisiin. En usko, että täysiä pisteitä saan, mutta melko varmasti siis ainakin läpi. Vähän oli ongelmia muutaman laskun kanssa, mutta väänsin ja käänsin niitä ja todennäköisesti taivutin samalla muutamaa laskusääntöäkin, mutta sainpahan ainakin jonkun tuloksen.

Ei ole sanottavaa. ”One more night to bear this nightmare, what more do I have to say?” Ei vain tule mistään mitään. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Nyt kun teen edes jotain, eli yritän saada kämppää kuntoon, tulee vain mieleen se, mitä kaikkea muuta pitäisi tehdä. Jos edes unohtaisi ne asiat, niin voisi olla välillä rauhassa. Minä vain muistan ne ihan koko ajan. Pitäisi jutella mesessä sille ja sille, jotta he eivät ajattelisi, että minua ei heidän seuransa kiinnosta. Pitäisi lähettää yksäriä sille ja tälle ja tuolle. Vaikka minä vielä pidän niistä kaikista ihmisistä ja heidän seurastaan ja yhteydenpidosta heidän kanssaan, niin... en tiedä. Olen vain niin väsynyt. Väsynyt kaikkeen ja kaikkiin. Vaatii ponnisteluja tehdä yhtään mitään, oli se sitten vuorovaikuttamista ihmisten kanssa tai jotain konkreettista kämpän tai opiskelujuttujen suhteen. Tai blogiin kirjoittamisen.

Ei tule mitään.