Tulipahan nukuttua taas hieman pitkään, vaikka tänään minun piti mennä joululahjaostoksille. Heräsin kyllä kännykän herätykseen, mutta ajattelin, että en jaksaisi lähteä yhtään mihinkään, kun kerran ei ollut pakko. Keskiviikkona täytyisi viimeistään poistua asunnosta, niin silloinhan se menee samalla.

Tänään on taas vähän apeampi päivä. Eilen oli hieman parempi. Tulin tulokseen, että koska on enää viikko, niin kyllä sen selviää. Laskuharjoitukset täytyy jotenkin saada tehtyä ja laboratoriossa jaksettua, mutta sitten se onkin jo ohi. Ja ylihuomenna on lääkäri, joten voi olla, että siitäkin on jotain apua jo. En oikein usko, mutta kuitenkin. Eilen jopa harkitsin, että aloittaisi siivoamaan kämppää, mutta nyt sekin ajatus tuntuu liian raskaalta. Tänään kaikki tuntuu ihan liian raskaalta. En olisi noussut varmaan ennen iltakuutta, jos en olisi nähnyt painajaista, joka pelästytti minut. Tänään siis väsyttää hyvin paljon ja olo on äärettömän apea.

Poskeenkin sattuu. Se on vaivannut jo kohta viikon. Joskus viime viikolla olin yön aikana purrut itseäni poskeen. Se on äärettömän hankalassa paikassa, niin nyt siihen puree sitten öisin paljon todennäköisemmin ja aamulla se on vain entistä kipeämpi. Päivisin sitä puremista pystyy välttämään ja kipu on ennen nukahtamista jo melkein kadonnut, mutta sitten seuraavana aamuna se on taas kipeämpi. Äärettömän epämiellyttävää.

Ja minulla on vain taas niin välinpitämätön olo, että melkein sattuu. Eilen yöllä kudoin pienille villalangasta uuden peiton. On tarkoitukseni kutoa vielä toinen samanlainen ja tehdä niille ylimmälle tasanteelle villainen pesä, jonne ne pääsisivät piiloon. Niillä ei ole yhtään koppia enää, koska ne ovat järsineet DVD-kotelon silpuksi ja minulta on pahvi loppu, joten en voi tehdä niille nurkkaan pientä pahvipesääkään. Eikä kyllä pitäisi sellaisia tehdäkään ennen kuin siivoan häkin. Se tuntuu vain ajatuksenakin niin työläältä, että pelkästään se saa olon jo hieman hengästyneeksi ja hyvin uupuneeksi.

Mutta ylihuomenna on lääkäri. Siellä on pakko löytyä jotain. Ihan pakko. Tämä ei voi olla normaalia. Tämän täytyy olla lähtöisin jostain ulkoisesta tekijästä minun ruumiissani, jolloin se tarkoittaa sitä, että sitä voitaisiin hoitaa, eikö?

Minulla on kylmä. Ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan minulla on kylmä. Yöllä tosin oli yhdessä vaiheessa liian kuumakin. Niin kuuma, että piti ottaa peitto kokonaan pois. Mutta nyt minulla on hieman kylmä. En tiedä, onko se positiivinen asia, sillä ei ole lainkaan kivaa olla aina kylmissään, mutta juuri nyt se tuntuu mukavalta vaihtelulta. Jotain tuttua sentään. Jotain, mikä on minulle normaalia.

Huomenna olisi epäorgaanisen kemian laskuharjoitukset. Minun täytyisi laskea vielä viisi tehtävää jäljellä olevien laskuharjoitusten aikana. Riittäisi siis, jos menisin vain toiseen, kunhan vain laskisin kaikki laskut. En muista kuin kerran laskeneeni tehtäviä. Silti minulla on jo 10 rastia. On niin helppo valehdella, rasti vain ruutuun, niin sillä selvä. Ilman sitä minulla ei kuitenkaan olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia päästä tentistä läpi, jos kerran laskuharjoituksissa ei ole tarpeeksi tehtäviä tehtynä. Ja yleinen periaate on, että riittää, kunhan on tosissaan yrittänyt – laskun ei siis tarvitse olla oikein. Pitää varmaan jotenkin yrittää siis noita laskuharjoituksia.

Biologian laskuharjoitukset ovat pelottavammat. Niissä täytyy laskea kaikki laskut ja oikein ja vielä niin, että ne osaa selittää jollekulle toiselle. Sitten pitää vielä muutaman muun kanssa esitellä lasku koko ryhmälle. Se on pelottavaa. Mutta yritän kuitenkin yrittää.

Huomenna olisi näköjään myös tentti. Reading for Academic Purposes. Se on tasokoe, jolla voisi pelkästään saada kasaan ne kurssista saatavat kaksi opintopistettä, jos pystyy todistamaan kokeessa, että osaa biologiaan liittyvää englannin sanastoa niin hyvin, että ei tarvitse kurssia. Toisaalta, se on kerrankin jotain, joka osuu edes osittain minun alueelleni, mutta toisaalta sitten, minä en ole koskaan ollut niin erityisen hyvä luetun ymmärtämisessä. Tai erikoissanastoissa. Saa nyt nähdä kuitenkin. Minulla ei ole oikein aavistustakaan siitä, millaisia ne tehtävät ovat, joten on hankala veikata yhtään mitään.

Kännykkä lensi juuri huoneen poikki. Äiti soitti. Ja kävi minun hermoilleni taas. Ilmeisesti nyt sitten meinasi, että en minä mitään yliopistoa lopeta ja että kauhean kalliiksi tulee ja minulta on tukikuukausia mennyt ihan hukkaan ja kauheasti vaivaa aiheutan ja nähtävästi hänen mielestään ihan silkkaa ilkeyttäni ja laiskuuttani.

Olisinpa edes oikeasti sairas. Sillä lailla oikein vakavasti, että joutuisin sairaalaan letkuihin ja ihmiset selittäisivät minun äidilleni, miten olen ollut ilmeisesti jo monta kuukautta hyvin sairas. Ehkä hän ei sitten syyttäisi minua. Ehkä hän ei sitten jankuttaisi rahasta. Ihan tarpeeksi paha on jo se, mitä minun omassa päässäni liikkuu asiasta, miten paljon minä syytän itseäni. Sen kanssa vielä jotenkin selviäisi, mutta kaikki kuulostaa niin paljon pahemmalta kun joku muu sanoo ne samat asiat ääneen.

Tein ÄO-testinkin. Olen tehnyt sellaisen joskus ennenkin, mutta en muista tuloksia. Nyt sain 116 pistettä. Ja olo on hyvin pettynyt. Selailin muiden ihmisten tuloksia ja melkein kaikki muut saivat jotain 120 yli. Olen aina ajatellut, että ehkä minä olisin vähän älykkäämpi, mutta en näköjään sitten.

Ja näköjään tämä word-tiedosto on roikkunut taas koko päivän auki tässä taustalla. No, mutta sain kuin sainkin ne biologian laskuharjoitukset tehtyä. Laskin tuntikaupalla ja nyt olo on jotakuinkin kuollut, mutta sainpas vain laskettua kuitenkin. Ja kohta alkaa huominen, niin voi ainakin ajatella sitten, että huomenna (huomisen huomenna) on se lääkäri. Vihdoinkin. En olisi kestänyt enää paljon kauempaa. Ja huomenna (joka alkaa ihan parin tunnin päästä) voi sanoa myös, että viikko siihen, että äiti tulee ja viikko ja yksi päivä siihen, että hän vie minut täältä pois.

Mutta nyt väsyttää ihan liikaa ja päätä särkee. Ja huomenna vielä neljä tuntia yliopistollakin. Mutta sitten keskiviikkona ehkä joku voi muuttua, edes hieman, edes ihan pikkuisen, kun saan edes tietää, että mistä tässä minun oudossa olotilassani on kyse ja miten sitä voi hoitaa. Pakko on jotain keinoja olla. Ihan pakko.