Nyt on viimeinen tentti ohi, tosin en ole yhtään varma että menevätkö kaksi viimeistä tenttiä läpi. Mutta sitä ei tarvitse miettiä juuri nyt. Tänään on vielä lähtö Tallinnaan, kun Natalia päätti tällä kertaa repäistä ja pitää syntymäpäivänsä jossain ulkomailla. Se vähän kuitenkin sitten laimeni ja päädyttiin menemään sitten seitsemän hengen porukalla Tallinnaan yhdeksi yöksi. No mutta sinänsä kuitenkin kiva, koska en ole siellä koskaan käynyt.

Sunnuntaina oli se Jaskan veljen synttärijuttu ja samalla äitienpäivä, ja minä sitten menin mukaan sinne sukujuttuun. Oli ihan kivaa ja meni kai ihan hyvin, vaikka hermostutti aika paljon. Se vain jotenkin hämmensi minua, että nyt tuntuu että kohdistuu kauheasti odotuksia. Siellä sanottiin, että menkää te Amia ja Jaska nyt tuonne rantaan katsomaan sitä saunarakennusta kun siellä on yöpymistilakin, jos haluatte joskus tulla tänne käymään. Ja sitten yllättäen minun nimeni oli laitettu myös Jaskan kutsuun, kun Jaskan sisko menee naimisin kesällä. Ja sitten kun tehtiin lopulta lähtöä sieltä, niin se Jaskan suku puhui jotain vuosittaisista rapujuhlista ja miettivät että kenen vuoro se on nyt mennä ravustamaan ja sitten tultiin tulokseen, että se on Jaskan vuoro ja sitten joku tietysti sanoi siihen, että paitsi että tänä vuonna saadaan vielä ylimääräinen ravustaja, kun Amiahan varmaan menee sitten ravustamaan Jaskan mukana.

En ole kauheasti viime aikoina kokenut olevani kauhean sitoutumiskammoinen, mutta nyt tuo kaikki tuli jotenkin niin... Yhtäkkiä, vyörymällä. Ajattelin että okei, menen tuohon äitienpäiväjuttuun ja näen sukua vähän ja siinä se, mutta tuntuu että nyt sitten oletetaan, että tulisinkin mukaan kaikkeen. Enkä tiedä että haluanko mennä Jaskan siskon häihin tai haluanko ravustaa, mutta en tiedä sitäkään, että en haluaisi mennä häihin tai ravustaa, koska en vain ajatellut mitään tuollaista lainkaan. Ja vähän sitten mietityttää myös se, mitä Jaska ajattelee tästä.

Ja ehkä Jaskaa siellä sukujutussa hermostutti myös aika paljon, koska varmaan ensimmäisiä kertoja ikinä näin Jaskan vääntävän small talkia ja antavan ymmärtää sanoista jotain vähän muuta kuin miten asia oikeasti on. Minä teen sitä aika useinkin, koska ei ole niin helppoa sanoa suoraan asioita, enkä halua kauheasti kiinnittää huomiota itseeni, enkä kauhean mielelläni paljasta itsestäni jotain, mikä antaisi minusta negatiivista kuvaa. Mietin esimerkiksi sitä, että jos meiltä kysytään, että missäs te Jaskan kanssa tapasitte, niin mitä siihen voi sitten vastata, kun se ei tunnu niin asialliselta tai muutenkaan kivalta sanoa heti kättelyssä että tavattiin psykiatrisella päiväosastolla. Jaska töksäyttelee asioita aika usein ja välillä hänen suoruutensa hieman ärsyttääkin tai nolottaa. Nyt sitten kun näki Jaskan puhumassa vähän asian vierestä, niin se oli aika hassua. Toisaalta ihan kiva.

Viimeinen viikko on ollut aika kiireistä, kun on ollut paljon kaikkea, mutta nyt sitten vähän mietityttää että miten käy sitten nyt kun ei olekaan enää mitään. Jotenkin kammoksuttaa se, että mitä jos tämä kesä menee yhtä huonosti kuin viime kesä. En ole mitenkään taikauskoinen, mutta siitä huolimatta jotenkin ahdistaa vaikka ajatus, että pesisin ikkinat nyt kun ei ole mitään koulujuttuja. Kun pesin ikkunat viime vuonnakin pääsykokeen jälkeen. Ja tekisi mieli kokeilla kuntoilla taas vähän, mutta tein niin viime vuonnakin, ja aloitin kuntoilun viime kesänä juuri paria viikkoa ennen kuin tuli se ero sitten Jaskan kanssa. Jotenkin tuollaiset pienet asiat jotenkin sitten vaivaavat minua todella paljon.

Jotain koulujuttuja kesällä kuitenkin on, koska on mahdollisuus suorittaa yksi ensi vuoden kursseista jo nyt kesällä ja aion tehdä niin. Kolme kirjaa ja joitain monisteita on se mitä pitää kirjatenttiin opetella ja se tuntuu kyllä aika paljolta, mutta sentään on sitten yksi 5 opintopisteen kurssi ensi vuodelta pois, niin ehkä sitten jaksaa paremmin. Ja tulee sitten jotain opintopisteitä kasaankin ja on jotain tekemistä kesällä.

Eipä kauheasti muuta tule nyt mieleen. Varmaan voisi pakata vielä vähän ja katsoa, jos löytäisi vanhan kameran, kun ei oikein tunnu järkevältä ottaa järkkärikameraa mukaan. Joskus luin jonkun matkavinkin, että älä ikinä ota matkalle mukaan mitä et olisi valmis menettämään. Pidän sitä aika hyvänä vinkkinä.

Ihan hyvä fiilis toistaiseksi taas, tuntuu kivalta tuo matkajuttukin.