Juteltiin Jaskan kanssa ja Jaska oli jotenkin ristiriitainen. Toisaalta hykerteli itsekseen, että oli tosi kiva, että pyysit juttelemaan, tuli kiva olo, kun kerrankin sai tuntea että haa, nyt SE pyytää MUA jonnekin. Juteltiin ja Jaskalla oli paljon hyviä pointteja. Itse asiassa tajusin, miten paska olen ollut häntä kohtaan ja näin ylipäätään muutenkin parit viimeiset kuukaudet. Tuli jotenkin raju herääminen todellisuuteen. Lisäksi Jaska ei ollut ylipuhuttavissa. Sanoi, että aina asiat ei mene niin kuin sinä haluat. Aloin vain itkeä ja sanoin, että ei asiat ole koskaan menneet niin kuin minä haluan. En ajatellut itkeväni, mutta kun tajusin ne kurjat asiat itsestäni eikä Jaska ollut puhuttavissa ympäri, jotenkin se koko homma oli kauhea shokki minulle. Jaska lopulta heitti minut kotiin ja sitten kun olisi pitänyt nousta ulos autosta, en vain voinut, vaan itkin pelkästään. Jaska piti sitäkin manipulointiyrityksenä. Lopulta hän sai minut ulos sanomalla, että pliis, lähde nyt, tee se mulle viimeisenä asiana.

Sitten nousin ulos ja itkin lisää. Hajosin ja itkin. Soitin kaverille ja itkin. Lopulta sain itseni kasaan ja tulostin nuotteja. Päiväkeskuksella olin hiljaa ja lähinnä soitin pianoa. Aloin opetella uutta kappaletta: Yiruman River Flows in You. Puhuin Alisallekin ja kerroin, että meillä oli Jaskan kanssa ollut suhde. Tuntui, että yhtäkkiä minulla ei ollutkaan muuta kuin aikaa ja päätin sitten aloittaa taas käymään uimassa säännöllisesti. Varasin ajan soittamaan pianoakin kirjastoon. Mentiin sitten vielä Alisan luo hengaamaan.

Siellä sitten menin tarkistamaan Facebookin ja siellä oli sitten Jaskalta viestejä. Sanoi, että oli innostunut edellisenä päivänä hieman liikaa mollaamaan minua ja ihan periaatteesta halusi pysyä päätöksessään, eikä suostunut ajattelemaankaan muuta. Nyt kuitenkin oli ehtinyt miettiä ja tosiaan tuntuisihan se aika turhalta lopettaa kaikki nyt, kun lopultakin päästiin oikeasti puhumaan ja kun Jaska lopultakin uskalsi sanoa, miltä hänestä tuntuu. Terapiassa oli kuulemma taas valittanut johonkin minuun liittyvästä, niin se terapeutti oli sanonut, että puhu siitä Amian kanssa. Lisäksi mies, joka hylkää oma-aloitteisesti seksisuhteen? No, ei Jaskasta ainakaan siihen ollut. Joten homma jatkuu yhä.

Lisäksi käytiin silloin riitailtana keskustelu myös meidän suhteen tasosta, kun Jaskaa ärsytti muunmuassa se, että minä niin hyvin pidän tämän meidän jutun salassa. Minulla on hyvä pokka, mitä tulee omiin asioihini, joten vaikka miten hengataan porukalla ja Jaska jotain peruskaveruudesta poikkeavaa tekisikin, niin pystyn suhtautumaan siihen sillä koomisen torjuvalla tavalla ihan kuin olisin vähintäänkin hämmentynyt ja järkyttynyt, että mitä se minua koskee, ei noin saa tehdä. Ehdotin sitten sitäkin, että jos haluat, niin tehdään tästä julkista, virallinen seurustelusuhde. Se keskustelu oli vain niin koominen, että se on pakko kirjoittaa lainauksena.

Jaska: "Mutta mä en rakasta sua!"
Amia: "En mäkään sua, mut ei se haittaa! Miksi muka suhteessa pitäisi olla hulluna toiseen? Meillä on kuitenkin kivaa?"
Jaska: "Niin... Mut... Mut... Mä en rakasta sua!"
Amia: "Joo joo, mut se on ihan jees!"

Nyt jälkeenpäinkin naurattaa vain tuo keskustelu. Ei yhtään pistänyt, kun Jaska sanoi, ettei rakasta minua. Ehkä tämä homma siksi alkaa toimiakin, kun kumpikin tietää reaaliteetit. Ollaan kavereita ja molemmille kelpaa läheisyys, niin jos molemmat ollaan avoimia siitä, miltä tuntuu, niin eikö se voi toimia ainakin väliaikaisratkaisuna? Ei vaan hengata liikaa yhdessä, vaan molemmat tehdään omia juttuja ja sitten kun on kova "läheisyyden kaipuu" päällä, niin sitten yhteyttä toiseen ja hengataan sen aikaa yhdessä kun tuntuu siltä. Ja minun pitäisi yrittää opetella päästämään hieman ohjaksia löysemmälle. Sillä jo kun Jaska puhui kanssani, että ehkä tämä ei olekaan ohi, otin keskustelun haltuun kysymällä muutamia tiukkoja kysymyksiä, kunnes Jaska sanoi, että esim. tässä keskustelussa jotenkin sä oot taas niin selkeästi niskanpäällä.

Olen kai tottunut olemaan liian vahva. Koen oloni helposti uhatuksi ja silloin kahmin vuorovaikutuksen kaikki langat itselleni, koska olen oppinut argumentoimaan ihan hyvin, ja koska Jaska ei, pystyn puhumaan hänet lyttyyn sanoillani ja äänenpainollani. Peileissäkin, kun ollaan eri puolilla ja homma on vain leikkiä minun puoleltani ainakin, pystyn perustelemaan ja puolustelemaan itseäni niin hyvin, että Jaska sanoo, että aina jos hän tekee jotain minua vastaan, hänelle tulee siitä huono omatunto, koska olen niin hyvä ohjailemaan asioita haluamani mukaan. Siitä pitäisi sitten opetella päästämään edes ajoittain hieman irti.

Mut joo, homma ei ole ohi, mikä on hyvä, koska tämä tuntuu hyvältä juuri nyt. Tällainen friends with benefits -seksisuhde on jotain ajanvietettä, sosiaalisuutta, mutta silti omaan fiilikseen keskittymistä. Ja siitäkin tulee hyvä fiilis, kun saa toista piristettyä. Ja molemmat ollaan aika kokemattomia ja voidaan sitten yhdessä harjoitella kaikkea, kun ei ole paineita. Paitsi Jaskalla, mutta ehkä hän pääsee niistä hieman, kun tajusi, että hänen ei täydy olla täydellinen tai olla kuin mikään mitä teen tai sanon, ei vaikuttaisi häneen millään tavoin.

Mutta silti aion ottaa opikseni tästä ja olla muita kohtaan vähemmän ämmä kuin mitä ehkä tähän asti. Ja lisätä sen uimisen viikottaiseksi jutuksi ja käydä taas kirjastossa harjoittelemassa pianoa ja ehkä kuvaamassa joitain kappaleita videoiksi taas. Ja sanoa huomenna kun tapaan sen psyk. tyypin, että olen oikeasti hajalla, jotain pitää tehdä nyt, ehkä menen takaisin päiväosastolle kunnes se psykoterapiani alkaa tai sitten tarvitsen jotain muuta keskusteluapua, kun olen ollut käytännössä ilman mitään apua siitä lähtien kun se vanha psyk. tyyppini lopetti. Jotenkin tajusin sen riidan myötä paitsi sen, että olen ollut todella paskamainen, niin myös sen, että minun todellisuudentajuni on jotenkin hämärtynyt, enkä vain tajua asioita niin kuin pitäisi. Ja sitten on näitä hajoamisia ja se itsetuhoisuustaipumus pysyy ajatuksissa, kuten myös yhä entistäkin lisääntyvänä se loputon uupumus ja voimattomuus tehdä melkein mitään.

Eipä muuta. Meni taas myöhäiseksi tämänkin kirjoittaminen.