Jep. Tänään tuli sitten vihdoin se kirjallisuudenkin valintatieto, eli en päässyt. Toisaalta ihan hyvä, koska nyt kun pääsin vain yhteen paikkaan, ei tarvitse miettiä päätään puhki sen suhteen, että minnekä sitä menisi. Eli Kuopioon. Maanantaina pitää selvittää sen vuokranantajan kanssa se vuokraamisjuttu. Lähiaikoina siis tulee tehtyä Kuopion matkoja, kun ensiksi pitää tehdä se vuokrasopimus ja sitten muuttaa minut sinne. Huh. En oikein ole vielä kauheasti miettinyt, mitä kaikkea minä tarvitsen siellä... Mitä minä otan mukaan ja mitä jätän tänne? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen vaihteeksi yksin kotona, kun muu perhe on mökillä. Olen virittänyt kannettavan olohuoneeseen niin, että pystyn käyttämään sitä sohvalta. Siitä lähtee johto pistorasiaan, sitten johto nettisysteemiin, josta lähtee yksi johto jatkojohdon pistorasiaan (josta lähtee johto seinän pistorasiaan) ja yksi johto puhelinverkkoon. Kauhea sumpliminen senkin kanssa.

 

Eilen (tai varsinaisesti toissapäivänä, nyt kun on taas jo aamu) oli se Kylän miitti. Se meni yllättävän hyvin! Aluksi olin kauhean hermostunut, kun istuin Tampereen rautatieasemalla odottamassa, mutta kun siinä odotti (itse asiassa istuin siellä yli kaksi tuntia) niin pikkuhiljaa se hermostus laski ja katosi lopulta. Eikä sitä iskenyt miitin aikana ollenkaan! Ei yhtään ahdistuskohtausta! Jotenkin outoa. Muutenkin oli erilainen fiilis kuin aikaisemmissa miiteissä. Tuntuu taas vahvemmin siltä, että vitsit minä olen muuttunut. Viime miitti oli viime kesänä, joten onhan siitä vuosi aikaakin, mutta miittaaminen oli silti niin erilaista. En minä mikään neiti sosiaalisuus ollut kuitenkaan, mutta en pelännyt niin paljon kuin kaikissa aikaisemmissa miiteissäni.

 

Nanilta tuli sähköposti. Hän ei ole kauheasti normaalisti lähetellyt sähköpostia, mutta nähtävästi hän totuttelee jo siihen, kun minä muutan toiselle puolen Suomea. Tekstiviestit ovat toinen mahdollinen viestintävaihtoehto, mutta sähköposti on todennäköisesti silti kätevin.

 

Teen uutta kaurapussiakin. Itselleni tällä kertaa. Tai täsmälleen ainakin kahta uutta. Toinen tulee olemaan musta ja toinen violetti. Se, mitä teen nyt, on musta. Sille tulee silmätkin, ruskeat silmät ja sitten korvat. Se on vähän niin kuin NN-kaurapussi. Vaikkakin sen nimi on Arthur Kazuki. Se tulee puoliksi yhden pelin hahmosta (Arthur, tämä oli Torokon sankarillinen veli pelissä Cave Story, mutta hän kuoli suojellessaan Mimigoja) ja toinen on japaninkielinen nimi, koska Cave Story (joo, on joku Cave Story –vaihekin taas) on japanilainen. Tuo nimi on kyllä ihan peliin liittymätön ja tarkoittaa... Mitä se taas tarkoittikaan? "Yksi toivo". Toisen nimeksi tulee joku muu. En ole vielä päättänyt, kun en ole sitä aloittanutkaan vielä.

 

Tänään ukkostikin vähän, niin piti repiä telkkarista johdot irti. Muuten Sinkkuelämää pyörisi taustalla, kun pelaan Cave Storya. Nyt ei jaksa laittaa johtoja seinään. Pitäisi varmaan mennä nukkumaankin, mutta on taas hankala nukkua. Paitsi päivällä sitten kyllä nukuttaa. En koskaan herää pirteänä. Pystyisin varmaan nukkumaan vaikka vuorokauden ympäri, jos kokeilisin. Ei kiva. Ja ensi viikolla juoksen taas jossain vaiheessa toisen Cooper-yritykseni. Pitäisi kai pitää siitäkin jotain listaa, niin näkisi, miten kehittyy vai kehittyykö lainkaan. Täällä en sitä kyllä pidä. Tai voin mainita siitä kuten painostani, sellaisina miinusjuttuina. En halua ihmisten tietävän tarkkaa matkaa, kuten en halua ihmisten tietävän tarkkaa painoanikaan.

 

Painosta puheen ollen olen taas yrittänyt saada sitä laskemaan ja osittain onnistunutkin. En kauheasti, mutta vähän ainakin. Jossain vaiheessa paino oli jo -3 kiloa, mutta nyt se on taas noussut -1 kiloon. Prkl. Ei laihdutus oikein ota onnistuakseen. Nämä yksinäiset viikonloput ovat pahinta sille. Kun olen yksin, niin tulee kauhean helposti vain syötyä, syötyä ja syötyä. Niin joo ja vetelehdittyä. Miittikuviakin katsoessa tuli heti kauhea häpeä siitä, että vitsit minä olen lihava. No okei, en varsinaisesti lihavalihava, mutta omasta mielestäni ainakin selkeästi sellainen, jossa on liikaa.

 

Mutta jos menisi pelaamaan taas Cave Storya ja ompelemaan Arthur Kazukia.