John siirrettiin eri huoneeseen, ja mina ehdin jo luulla, etta han lahti ja kirosin mielessani etta miksi en mennyt sen yhden illan jalkeen juttelemaan hanelle, enka ehtinyt saada hanen koko nimeaan selville, joten en voisi lisata hanta kaverikseni Facebookissa. Tuntui hetken silta kuin sydameen olisi tullut isompikin saro.

Olen katsellut hanta paljon, mutta han on pysynyt omissa oloissaan. En tietenkaan ole halunnut olla ilmeinen, joten olen skannannut koko ymparistoa ja moni muu mies varmaan on jo miettinyt etta tsekkailenko heita, kun kaikki muut sen katseensa lopulta nostavat - paitsi John. Kun sen lahto-ajatukseni jalkeen huomasinkin hanet istumassa kannettavansa edessa, aloin jarkeilla.

Seurustelen Jaskan kanssa, John ei ole Thomas, mita ylipaataan haluaisin Johnilta? No tietysti ihailua, itsetunnon ponkitysta, jannitysta, seikkailua, sita tunnetta, joka oli Thomasinkin kanssa - sita huumaavaa uutta jannitysta. Ja ehka tunnen oloni vain yksinaiseksi. En vain taalla Lontoossa, vaan tunsin jo sita ennenkin, Suomessa, kaikkialla.

Mutta olen varattu, joten kuviot Johnin kanssa eivat vain kay painsa. Ja uhraisinko suhteen Jaskan kanssa pariin hetkeen jonkun tuntemattoman kanssa, silla koska han on asettumassa Lontooseen ja mina olen menossa takaisin kotiin, mitaan ei koskaan voisi tapahtua, ei mitaan oikeaa. Ja muutenkin olisi erittain todennakoista, etta kun oppisin tuntemaan tyyppia paremmin, huomaisin, etta se ihastukseni haneen ei ollut muuta kuin haavekuva - taas. Mutta miksi sitten kehittelen pienessa paassani kaikenlaisia skenaarioita?

Pitaisi antaa Johnin olla rauhassa ja jattaa hanet siihen uskoon, etta olen vain tyhma, enka kasittanyt hanen vitsejaan, etta olen tyly ja suorasukainen ilman etta saan siita huonoa omatuntoa, ja - ennen kaikkea - etta en vain ole vahaisissakaan maarissa kiinnostunut. Mutta miksi se on sitten niin vaikeaa, vaikka tiedan nama kaikki asiat?

Tiedan myos, etta Jaskaan todella sattuisi, jos han tietaisi yhtaan enemman, jos han saisi tietaa, etta se tuntematon mies sai hurmattua tyttoystavasi ja osasi vetaa juuri oikeista naruista houkutellessaan tata sankyynsa, niin hyvin, etta ilman tyttoystavasi periaatteita ja velvollisuuden tuntua sinua kohtaan han olisi hyvinkin saattanut jopa onnistua siina.

Mietin itsekseni jopa sita, etta olisin voinut vahan lahennella John kanssa, ja ehka suudellakin hanta, koska mitaan enempaa ei voisi tulla, ja mita Jaska ei tieda, ei voi satuttaa hanta, eika minun toiminnallani olisi vaikutusta meidan suhteeseen, koska mika tahansa Johnin kanssa ei merkitsisi varsinaisesti mitaan. 

Ja Johnissa on vain jotain, ja tiedan, etta jaan miettimaan, miten hanella menee jatkossa, tein sitten mita hyvansa asian suhteen.