No niin. Se sitten siitä toivosta, että saisin graduni kirjoille tämän lukuvuoden sisällä. Opettajani "yllättäen" taas teilasi koko gradun ja samalla minutkin. Kolme osiota (introduction, yksi tulosten alaosio ja conclusion) tarvitsee kuulemma muutoksia - mikä ei ole mikään yllätys, koska ne olivat juuri ne osiot, jotka kirjoitin kiireessä silloin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä - ja kuulemma vaikka tekisinkin niihin korjaukset ajoissa, hänellä ei ole aikaa lukea niin montaa korjattua osiota uudestaan siinä aikataulussa, josta hän minulle aikaisemmin puhui. Hän sanoi, että hänellä on muitakin töitä ja että se ei ole muutenkaan mitenkään kohtuullista olettaa, että hän pystyisi käymään niin paljon tekstiä läpi niin lyhyessä ajassa. Lisäksi kuulemma hän on joustanut minun suhteeni jo niin paljon ja tehnyt ylitöitä sen takia, että aikataulut eivät ole pitäneet ja että nyt siihen tulee stoppi.

Toisaalta ymmärrän hyvin, mutta toisaalta en ymmärrä. Ymmärrän, että tietenkään gradun palautusta ei voi jättää niin viime tippaan, että opettaja joutuisi tekemään ylitöitä tarkastaakseen sen ajoissa. Mutta en ymmärrä, miksi hän puhuu niin kuin olisin vaatinut tai edes odottanut sitä häneltä. Olen palauttanut kaikki väliaikapalautukset aina silloin sovittuina deadlineina, paitsi kerran, jolloin kysyin, että voinko saada kahden päivän lisäajan vai palautanko version, joka tulee todennäköisesti muuttumaan ihan kokonaan myöhemmin. Ja hän antoi sen kahden päivän lisäajan. Tuo on ainut asia, minkä olen häneltä pyytänyt ja muut tekivät sitä kurssin aikana myös. Ja seminaarin loppumisen jälkeen kiinteitä deadlineja ei ole ollut ja olen aina pitänyt hänet perillä siitä, missä mennään ja milloin oletan saavani lähetettyä hänelle jonkun tekstipätkän kommentoitavaksi seuraavaksi. Joten tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että hän melkein kuin syyttää minua siitä, että hän on päättänyt tehdä ylitöitä minun graduni kanssa. Ei minulla ole ollut aavistustakaan että hän on tehnyt niin, enkä todellakaan ole odottanut sitä häneltä. Koskaan en ole sanonut, että tarvitsen häneltä kommentit johonkin tiettyyn päivään mennessä, en ole edes vihjannut sitä. Muistan tosin sen yhden murskapalautteen, jonka yhteyteen hän oli kirjoittanut sen, että on syöpähoidoista niin väsynyt, että sävy saattaa olla turhankin tiukkaa, mutta että hän ajatteli, että minulle on hyödyllistä saada ne kommentit mahdollisimman pian, koska hän on sitten taas seuraavat viikot sairauslomalla. Mutta silloinkin palautin sen tekstini juuri silloin hän oli sitä pyytänytkin.

Se, mistä hän voi minua syyttää on se, että minulle on nyt loppuvaiheessa ollut äärettömän epäselvää, milloin minun pitää saada mitäkin valmiiksi ja mitä "valmiiksi" ylipäätään tarkoittaa. Kun opettaja sanoi minulle, että 25.5. gradun on oltava valmis, jotta se voidaan arvostella ajoissa. Joten kun viime viikolla tein sitä graduversiotani ja kun palautin sen nyt maanantaiaamuna, luulin, että okei, opettaja voi antaa siitä kommentit vaikka perjantaina, jolloin ehdin korjata sen maanantaiksi. En tiennyt, että opettajan täytyy antaa vielä siitäkin kommentit ja sittenkin vielä antaa Turnitus-lupa, jonka jälkeen minulle pitää varata aikaa tehdä ne korjaukset. Ja sitten gradu on vasta "valmis".

Kun hän maanantaina silloin palautettuani sen graduversion vastasi siihen, hän selitti sen ja sanoi itse sen aikataulun ja totesi, että jos hän gradun läpi katsottuaan toteaa, että se on ok, voin tehdä tarvittavat muutokset ja sitten hän katsoo ne korjattavat osio läpi maanantaina. Vastasin siihen ja kysyin tarkennusta, koska en ymmärtänyt sitä(kään) ihan kunnolla. Sanoin, että gradu ei todellakaan ole "ok", vaan siinä on monta osiota, joihin minun täytyy tehdä vielä muutoksia. Sen jälkeen kysyin, että tarkoittaako se siis sitä, että se mahdollisuus gradun saamiseen rekisteriin tämän lukuvuoden sisällä ei ole enää mahdollista, koska niin minä sen tulkitsin. Lisäsin lopuksi vielä, että jos näin on, niin sillehän ei mitään voi, koska se gradun viivästyminen on ollut täysin minusta itsestäni kiinni, mutta että ajattelin vielä varmistaa asian, jotta pysyn paremmin perillä siitä, mikä tilanne on tällä hetkellä. Hän sitten vain vastasi, että tietenkin häneltä tulee parannusehdotuksia siihen vielä, mutta että minulla on ihan hyvä mahdollisuus saada se vielä valmiiksi ajoissa ja että jos teen ne muutokset sitten maanantaihin mennessä, hän ehtii silloin katsoa vielä ne korjatut osiot läpi.

Joten nyt olen vain hämmentynyt, kun tilanne on kerran juuri se, jonka kerroin sen olevan silloin maanantaina, jolloin hän sanoi, että joo kaikki on edelleen mahdollista, mutta nyt se on muuttunut siihen, että "en rupee lukemaan niin lyhyessä ajassa mitään kun mulla on muitakin töitä". Tuntuu vain tosi pahalta, kun tuntuu, että varmaan sen graduni on ollut pakko olla sitten niin ala-arvoinen, kun kerran tuo hänen mielipiteensä muuttui noin radikaalisti.

En tiedä. Tuntuu vain todella pahalta, kun sen lisäksi, että koen epäonnistuneeni ja että joudun selittämään töissä, että joo ei se maanantaina ilmoittamani aikataulu pidä sittenkään paikkaansa, niin tuntuu myös, että opettaja syyttää minua aiheetta jostain ja että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. Koska jos kysyisin, että mihin hän viittaa sillä, että "aikataulut eivät ole pitäneet", niin siitähän hän vasta suuttuisikin. Haluaisin tämän gradun vain pois alta, niin minun ei tarvitsisi olla tämän opettajan kanssa enää näin paljon tekemisissä. Puhun varmaan perjantaina työpaikan kanssa siitä, että jos virallinen tarkastus saadaan läpi ja gradu hyväksyttyä vasta syksyllä, niin haluavatko he siinä tapauksessa gradun kuitenkin mieluummin jo nyt, eli että teen viimeisen version nyt ja jätän sen tarkistukseen kesän ajaksi, vai parantelenko sitä kesän ja annan sen viimeisen version heille silloin syksyllä ja jätän sen tarkistukseenkin vasta silloin.

Yritän pystyä ajattelemaan jotenkin loogisesti ja kypsästi, mutta se tuntuu vain taas niin kauhean vaikealta. Enkä ole edes vilkaissut vielä niitä kommentteja, kun tuossa hänen sähköpostiviestissäänkin oli ihan tarpeeksi.

Jotenkin tulee vain mieleen se viime kevätkin ja se koko Koodariopettajajuttu. Ja se kaverihaku-ihminen. Niin moni ihminen tuntuu kokevan erittäin vahvasti, että olen jotenkin paha ihminen, jolle he kokevat tarpeelliseksi sanoa todella voimakkaaseen sävyyn korjaavia kommentteja, koska ovat kokeneet käytökseni epäsopivaksi. Mikä on sinänsä ihan okei, koska koen, että ihmisten pitäisi tehdä selväksi, jos joku on epäasiallinen heitä kohtaan. Mutta ongelma on se, että minä en ymmärrä, mitä olen tehnyt väärin. Jos noita tapauksia olisi vain yksi, niin sitten sitä voisi ehkä pitää vain yksittäisenä outona ihmisenä, mutta kun noita on nyt noin paljon ja sekä Koodariopettaja että tuo graduopettajani ovat vielä sellaisia henkilöitä, joilta tuollaista ei mitenkään odottaisi. Ei tunnu yhtään uskottavalta ajatukselta, että he kaikki olisivat väärässä. Joten minun on täytynyt tehdä jotain väärin. Ja ei vain jotain, vaan jotain äärettömän pahaa pahasti väärin, koska miksi tällaiset ihmiset muuten reagoisivat näin?

Jotenkin taas tuntuu, että alan dissosioida. Luulin jo äsken, että sain vähän jo siitä aikuisesta järkevästi toimivasta puolestani kiinni, mutta sitten tuli mieleen se Koodariopettaja ja sitten tuli mieleen se kaverihaku-ihminen ja nyt päässä vain melkein kuin suhisee, kun olen jotenkin täysin varma, että olenkin oikeasti vain ihan sekaisin, mutta niin sekaisin, että en itse edes tajua sitä ja että olen vain jotenkin saanut jymäytettyä niitä kaikkia ihmisiä, jotka pitävät minusta ja ovat minun puolellani. Olen vain saanut jotenkin manipuloitua Natalian, Nanin ja Harjoittelupaikkarohmun ja terapeuttinikin niin, että he eivät ole onnistuneet näkemään sitä mätää sisäntäni, jonka nämä muut ihmiset näkevät.

Joku puoli minussa sanoo, että nyt maadoitat itsesi, menet suihkuun, nimeät kolme väriä jotka näet huoneessa ja kolme ääntä, jotka kuulet, ja laitat jonkun kivan sarjan pyörimään, etkä ajattele näitä nyt enää. Toinen puoli sanoo, että en saa tehdä niin, koska tämä on se todellisuus, mihin minun pitää herätä ja että se todellisuus, jota itse pidän todellisuutena, ei oikeasti olekaan sitä.

Vaihteeksi itken ja hyperventiloin niin, että päätä alkaa särkeä ihan hillittömästi. Pitää jotenkin yrittää rauhoittua ennen kuin oksennan. Tuntuu vain, että kun olen rauhallinen, niin sitten se äänekkäin puoli minussa sanoo: "Se graduopettaja on väärässä. Ja Koodariopettaja oli väärässä ollessaan epäasiallinen. Ja kaverihaku-ihminen oli väärässä pilkatessaan ulkonäköäni ja uhkaillessaan." Mutta haluan totuuden, vaikkei se olisikaan sellainen jollainen sen toivoisin olevan. Mutta totuus on totuus ja jos teen asioita, jotka saavat muut ihmiset reagoimaan minuun näin, haluan ymmärtää sen, jotta voin pyrkiä muuttamaan käytöstäni. Jos vain olisi jokin tapa saada jonkinlainen objektiivinen totuus varmasti. Mutta en tiedä onkokaan sellaista.

Sain vähän rauhoituttua nyt ja tein ne dissosiaatio-harjoitukset. "Pianotuolin" selkänojan printtikuvion sininen vivahde, punainen sohvatyyny, vihreä huonekasvin lehti, tietokoneen hurina, jossain kaukana kulkevan auton matala murina, rotan vinkaisu toisesta huoneesta. Liikutan varpaita ja hengitän syvään.

Ja nyt tulee taas seuraava paha aalto. Mielessä pyörii se, että eihän äitikään uskonut minua ikinä jos yritin selittää, miten pahasti isäni kohteli minua kun äiti ei ollut näkemässä. Ja että eihän äiti nähnyt mitään vikaa siinä meidän perhe-elämässä. Ehkä minä olen vain kuvitellut senkin kaiken. Tietenkään arpia ei voi kuvitella, mutta varmasti se kaikki mitä tapahtui onkin todellisuudessa tapahtunut ihan toisin. Isäni löi, koska oli niin pettynyt siihen, että minusta ei ollut kunnon tyttäreksi. Koira puri, koska varmasti tein jotain väärin. Vanhempani pitivät minua siellä lukitussa huoneessa, koska halusivat parastani, mutta minä en vain sopeutunut ihmisten elämään, joten he eivät voineet kohdella minua niin kuin normaaleja ja kunnollisia lapsia yleensä kohdellaan.

Yritän taas hengittää. Oliivinvihreä aurinkorasvapullon korkki. Syvänpunainen herätyskello. Vaaleansininen fleece-peitto. Kiipeilevän rotan jalka lipeää ja "soittaa" häkin kaltereita niin kuin harppua. Missä muut äänet? Tietokone hurisee edelleen, mutta voiko sitä laskea toista kertaa? Ulkoa kuuluu taas matalaa murinaa jostain kaukaa, mutta en tiedä onko se auto. No nyt suhahti auto ohi. Murina jatkuu tasaisena matalana huminana, ehkä se on jokin iso auto tyhjäkäynnillä? Tai ehkä lakaisukone, joka kiertää hitaasti katuja nyt kun muu liikenne on minimissään? Ehkä se oli jo kolme. Liikutan varpaita ja hengitän syvään.

Ehkä laitan videon pyörimään ja pidän taas tauon kirjoittamisesta hetkeksi.