On taas vaihteeksi kauhean surullinen olo. Syykin tuohon on jotenkin mielenkiintoinen: kannan kaunaa Nanille, ja se saa minut niin surulliseksi, että se oikeasti sattuu.

Mitäs minä sanoinkaan hänestä viimeksi ja siitä, että olen menossa hänen luokseen... No, en kai ainakaan sitä, että hän sanoi laittavansa minulle sähköpostia aiheesta ”huomenna”. No, se huomenna oli toissapäivänä. Tyypillistä Nania, mutta ehkä minä osaksi oikeasti uskoin, että ehkä tällä kertaa hänen aikataulunsa pitää. Ja sitten juuri tässä joku päivä ev. lut. kirkko päätti homoparien siunaamisesta ja tuli tulokseen, että näin ei voida tehdä.

Tuo kirkon juttu raivostutti minut, koska ateistina minulla ei tietenkään ole mitään syytä ajatella, että samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voisi elää parisuhteessa keskenään. Kyseessä on muka valtionkirkko, mutta silti valtakunnan lait eivät ilmeisesti päde kirkkojen sisällä – vaikka ev. lut. kirkolla on erityisoikeus kirkkoveroonkin. Nanin mielestä tuo päätös on tietysti kuin taivaan lahja (heh). Minä sen sijaan ihan oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni vakavissani harkitsen kirkosta eroamista. Haluan vain jotenkin tehdä itse jotain sille, että ihmisiä ei saisi syrjiä tuolla tavalla vieläpä kaikkien silmien edessä. Rakennuksia siunataan, mutta ei kahta ihmistä, jotka rakastavat toisiaan?

Juttelin eilen myös sen netti-kaveri-ihmisen kanssa. Hän on niin huippu. Se on ehkä keskeisin asia, joka saa minut niin suuttuneeksi Nanille. Kun tuli edellinen Suomen huippumalli haussa –ohjelma, minun suosikkini oli se, joka voitti. Selitin sitten innoissani Nanille hänestä, että hän on niin epätyypillinen malliksi: skeittari, jatkuvasti pipo päässä, kiroilee koko ajan, on lesbo, lopetti tupakanpolttamisen ohjelman aikana. Nan sitten naurahti ja sanoi, että ymmärtää selvästi, miksi pidän tästä henkilöstä ja lisäsi samaan hengenvetoon, että tämä ihminen ei selvästikään elänyt kovin hyveellistä elämää, eikä ollut yhtään hyvä roolimalli ja muutenkin paha.

Nan tykkää tuomita ihmisiä vaikkei ole kävellyt heidän kengissään. Olen kertonut hänelle tuosta netti-kaveri-ihmisestä ja hän vain tuomitsee hänet! Hän itse ei koskaan ota yhteyttä minuun, eikä nähtävästi muihinkaan kavereihinsa, kun taas tämä toinen ihminen on törkeän sosiaalinen ja soittaa jopa minulle! Ja hänellä on välillä vähän rankkaa joo, mutta ei sitä pitäisi käyttää syynä tuomita ketään, vaan pikemminkin päinvastoin!

Punnitsin pikkuiset tänään taas saadakseni jotain kuvaa siitä, miten laihdutus etenee. No, olin kuitenkin hukannut sen lapun, johon olin kirjoittanut aikaisemmat painot, niin koska muistini on niin romuna, että siitä ei ole yhtään mihinkään, en tietenkään muista, kuinka monta sataa grammaa ne painoivat. Muistan kymmenet grammat, mutta en sitä ensimmäistä lukua. Tolstoi painoi joko 730 tai 830 grammaa ja Dostojevski joko 790 tai 690 grammaa. Nyt Dostojevski painoi 640 grammaa ja Tolstoi 670 grammaa. Muistelisin, että ne aikaisemmat painot olisivat olleet nuo suuremmat, mikä tarkoittaisi, että pienet ovat kuukauden aikana laihtuneet ihan käsittämättömän paljon – molemmat yli 100 grammaa!

Dostojevski on selkeästi ainakin laihtunut, sillä siitä ei ole enää niin vaikea ottaa tukevasti kiinni pelkästään yhdellä kädellä. Ja se on jopa alkanut ihan vapaaehtoisesti juoksennella niitä välimatkoja joita se on ennen kävellyt! Muutos on siis huomattavan positiivinen. Painot ovat nyt kohdallaan, joten nyt pitäisi vain keksiä ruokavalio, joka ylläpitäisi tätä painoa, eikä lihottaisi tai laihduttaisi. Siinä onkin sitten varmaan enemmänkin kuin tekemistä.

Itse yritän sen sijaan vielä laihtua. Olen ehkä saanut kilon pois, mikä tuntuu kauhean turhauttavalta, sillä olen yhä +2,5 kilossa. Ja pyrin nykyään jopa liikkumaan jonkin verran enemmän, mutta vaikka tuntuu, että olen vahvemmassa fyysisessä kunnossa kuin suunnilleen koskaan, niin paino ei vain laske! Vaikka kaiken järjen mukaan lihas kuluttaisi enemmän energiaa, jolloin samalla syömisellä laihtuisin. Yritän syödä jopa vähemmän, mutta laihduttaminen tuntuu niin kauhean paljon vaikeammalta kuin ennen. Veikkaisinkin jonkun lääkkeen vaikuttavan ainakin jotenkin. Syyllinen on ehkä Lyrica, sillä se voi nostaa painoa ihan itsekseenkin, mutta sen lisäksi vielä lisätä ruokahalua. Vielä reilu kuukausi sitä ja sitten voin alkaa lopultakin laskea sitä annosta.

Tuskastuttaa.