Koodariopettajalta tuli sittenkin vastaus. Hän vaikutti olevan suoraan sanottuna pöyristynyt viestistäni. Koska opettajan rooli ja pedagoginen vastuu ja hän suhtautuu siihen todella vakavasti ja se asettaa tarkat rajat siihen, millainen kanssakäynti opiskelijoiden kanssa on soveliasta. Kuulemma tähän kuuluu oleellisesti se, että kaikkien henkilökohtaisia rajoja kunnioitetaan ja hänellä on selkeät odotukset myös siitä, minkä sävyisiä viestejä hänelle on soveliasta lähettää ja että minun viestini ylitti tämän rajan. Lopuksi hän sanoo, että ei halua tehdä asiasta isompaa numeroa, joten olettaa, että kysessä oli vain hetkellinen harkintakyvyn pettäminen.

Öö, eli... Okei. Tämä on kuitenkin parempi kuin ei vastausta lainkaan. Vaikka toisaalta tämä on juuri yksi niistä asioista, joita olen pelännyt, että onko se asiatonta laittaa opettajalle tuollainen viesti. Terapeuttini, Natalia ja Nan olivat kaikki sitä mieltä, että se on ihan fine, sitä tapahtuu jatkuvasti ja kumpikin meistä on ihan aikuinen ihminen.

Toisaalta, osa minusta on sitä mieltä, että tämä on ihan järjettömän naurettavaa! Juuri tuo loppu, että hän ei halua tehdä asiasta isompaa numeroa, viittaisi siihen, että hän oikeasti voisi tehdä jotain. Mitä hän muka asialle tekisi? Menisi itkemään jollekin, että yksi oppilaani laittoi kurssin jälkeen viestin, että vaikutan hänestä mielenkiintoiselta ihmiseltä? Lähestyinhän häntä tosiaan vasta kun kurssi oli ohi ja lopputyö oli palautettu ja vieläpä mielestäni erittäin asiallisella viestillä. Jotenkin kohtuuton reaktio tuollaiseen. Se, missä hän kuitenkin erehtyy, on se, että hän pystyisi pelottelemaan minua isoilla sanoillaan. Jos hän olisi itse ollut täysin opettajamainen, täysin etäinen ja tunneilla selkeästi erottanut opetettavan asian omasta persoonastaan, niin ymmärtäisin asian paremmin, mutta minusta hän on nyt hiukan tekopyhä. Jos hän aloittaa itse jutustelun oppilaan kanssa jostain Star Warsista, niin onhan se vähän sitten niin kuin hän, joka on itse avannut oven sille tuttavallisuudelle.

Ymmärrän kyllä kuitenkin hänen pointtinsa. Itsekään en pitänyt siitä, että töissä ollessani asiakkaat iskivät minua, mutta jos se tapahtui asiallisesti, ei minussa mitään raivoreaktiotakaan syntynyt. Toki, kuten olen täällä monesti sanonut, onhan opettaja - oppilas -dynamiikka vähän eri asia. Ja sinänsä arvostan sitä, että hän ottaa pedagogisen vastuun niin vakavasti.

Ja sitten taas toisaalta... Ehkä hän on niin vihainen siksi, että hänelle tuo asia on todella tärkeä ja että ehkä hän oikeasti oli alkanut tuntea minua kohtaan jotain. Se sopisi yhteen sen kanssa, että kesken sitä meidän kurssia hän sanoi sille meidän vastuuopettajalle, että ei tule muuten olemaan enää käytettävissä opettajaksi jatkossa. Ei kurssin alussa, eikä kurssin lopussa, vaan keskellä, juuri niihin aikoihin, kun aloin miettiä, voisiko hän olla kiinnostunut. Ja kuten olen selittänyt täälläkin, oli paljon asioita, jotka viittasivat siihen suuntaan. Joten siinä skenaariossa voisin ymmärtää, että hän olisi vihainen minulle siitä, että olen "vietellyt" hänet? Tai ehkä hän oli samalla lailla kieltomoodissa kuin minäkin, että niin kauan kun asiaa ei sano ääneen, asiaa ei ole olemassa? Ehkä hän ajatteli, että meidän välillä on jokin ymmärrys, että kumpikin näkee, että toinen on kiinnostunut, mutta että sitä ei vain sanota ääneen? Eikä hän ottanut viestissä kantaa asiaan, nojasi vain siihen että ei ole soveliasta.

Mutta asialla ei ole väliä. Toisaalta tuntuu paremmalta nyt, koska - vaikka se saattaa olla hieman outoa - tuntuu, että tämä vastaus sopii siihen, millainen haluaisin olla. En niin tarkka kaikkien sääntöjuttujen suhteen. Ja vähän kapinallinen. Jos hän haluaa olla Mr. Goodie-two-shoes, niin minulle se on ihan fine ja kyllä minä oikeasti arvostan sitä hänen asennettaan, vaikka nyt vähän mollaankin häntä.

Aion kirjoittaa hänelle jossain vaiheessa jonkun lyhyen vastauksen, jossa sanon ymmärtäväni hänen näkökulmansa ja pahoittelen... jotain. En aio syödä sanojani tai myöntää, että olin täysin asiaton, koska se olisi valhe. Mutta en myöskään halua valita pelkurin tietä käyttämällä ilmaisua "pahoittelen JOS loukkasin", koska se nyt olisi alhaista, vähän kuin sylkäisisi kasvoihin. Mutta pahoittelen jotain, kunhan keksin sen, mistä olen pahoillani. Ehkä pahoittelen jotenkin sitä, että asetin hänet tällaiseen tilanteeseen? Pitää vain muotoilla se jotenkin hyvin. Ehkä sellainen... 60 % pahoittelua, 39 % puolustelua ja 1 % vittuilua olisi sopiva suhde? Ja itse asiassa yksi erittäin hyvä puolustus löytyy siitä, mitä kuulin Koodariopettajan kerran kysyvän siltä meidän vastuuopettajalta. Hän kysyi kevätlukukauden alussa, että mikä päivämäärä merkitään suorituspäivämääräksi, kun hän oli silloin vasta antamassa meille arvosanoja siitä syksyn kurssista. Meidän vastuuopettaja sanoi, että kurssin suorituspäivämäärä on se päivämäärä, kun oppilas on tehnyt lopputentin (ja se on mennyt läpi) tai palauttanut lopputyön. Joten jos minulle tämän kurssin suorituspäivämääräksi tulee tuon mukaan 25.4. niin onko hän sitten sen jälkeen enää varsinaisesti enää minun opettajani? Tai etenkään sen jälkeen, kun hän on antanut kirjallisen palautteen kyseisestä lopputyöstä?

Vaikka toisaalta ajattelen, että hänellä on nyt ihan väärä kohde, jos hän kuvittelee voivansa pelotella minua, niin kyllä minä tuon viestin lukiessani hieman huolestuin. Toisaalta kun olen terapiassa puhunut tästä asiasta loputtomiin, niin terapeuttini on ainakin vakuuttanut, että siinä ei ole mitään lainvastaista. Mutta hieman tutisuttaa. Ehkä tuo oli toisaalta Koodariopettajan vastine siihen, jos hän on kokenut, että olen kyseenalaistanut hänen auktoriteettinsa tyyliin: "Minä olen mahtava auktoriteetti-opettaja-mies! Vapise kuolevainen!"

Mutta minulle tulee mieleen kauheasti Thor 2 -leffa ja alun kohtaus, jossa Odin kovistelee Lokia ja Loki sitten lopulta sanoo: "If I am for the axe, then for mercy's sake just swing it!" Kun minulla on ihan sellainen fiilis, että tekisi mieli sanoa Koodariopettajalle, että jos hän kokee, että olen tehnyt jotain todella asiatonta, mistä ansaitsen rangaistuksen, niin hän on hyvä vain ja vie asian eteenpäin - minä en kaipaa mitään armopaloja häneltä. En nyt kuitenkaan halua lietsoa mitään sotaa hänen kanssaan, mutta jos hän haluaa kuulla minun sanovan, että kyseessä oli vain "harkintakykyni hetkellinen pettäminen", niin sitä ei tule kyllä tapahtumaan.

Luin uudestaan sitä viestiä ja löysin asian, josta voin sanoa olevani pahoillani. Hän puhuu jokaisen henkilökohtaisten rajojen kunnioittamisesta ja myöhemmin sanoo, että viestini meni rajan yli. En halua rikkoa kenenkään rajoja, enkä ajatellut, että viestini tekisi niin hänen suhteensa, mutta selkeästi olin väärässä ja siitä olen todella pahoillani. Ehkä kirjoitan tuon siihen? Koska minä oikeasti olen todella pahoillani, jos olen rikkonut jonkun henkilökohtaisia rajoja. Puolusteluksi voisin sanoa, että... no sen, että itse ajattelin asian niin, että kurssi oli ohi. Ja sitten taas pahoitella jotain. Ja vittuiluna... En tiedä vielä, mutta keksin kyllä jotain. Ehkä laitan johonkin lauseen, joka alkaa: "Siinä olet oikeassa, että..." mikä selkeästi lauseena viittaa siihen, että jossain toisessa asiassa hän on puolestaan väärässä. No, minulla ei ole mitään kiirettä vastata tuohon, kirjoitan kaiken erittäin huolella, etten vahingossakaan sano mitään, mistä hän voisi jälleen syyttää minua.

Puhuin Natalian kanssa jo asiasta ja hänkin oli todella järkyttynyt tuosta viestin sävystä ja sanoi itse tuntevansa hirveää syyllisyyttä siitä, että hän oli kannustanut minua tekemään niin. Mutta puhelun lopuksi hän sanoi, että tällaisissa asioissa minä olen hyvä. Hän mainitsi ne työjutut, jolloin pidin sekä omia että hänen puoliaan sen suhteen, mitä työnantaja saa ja mitä ei saa lain mukaan tehdä ja missä vaiheessa irtisanominen on sallittua, kun taas Natalia oli valmis heti itse irtisanoutumaan, kun hänen pomonsa vihjaili irtisanomisen mahdollisuudesta, jos hän kieltäytyisi ja siitä, miten Natalia tulisi sitä kautta nolatuksi koko työyhteisön edessä. Natalia sanoi nytkin, että hän olisi varmaan laittanut impulsiivisena ihmisenä heti viestin, että anteeksi anteeksi anteeksi, arvostelukykyni oli tosiaan pettänyt, anteeksi anteeksi.

Ja ehkä se on totta, että olen vahvimmillani tällaisissa tilanteissa. Koska tässä on hyötyä siitä, että se loogisuus on minussa niin vahvana: koen jollain lailla uhkaavan tilanteen ja sen sijaan, että reagoisin siihen tunteella, nojaudun kylmään järkeen ja logiikkaan ja pykäliin ja käytäntöihin. En voi kieltää, ettenkö osittain ajattelisi, että olenko tehnyt jotain todella väärää, olenko tyyliin ahdistellut viestilläni ihmistä, joka on yrittänyt vain tehdä työnsä ja että mitä tästä voisi minulle seurata. Mutta järki voittaa. Natalia oli heti paniikissa ja kysyi, että eiväthän he voi erottaa sinua yliopistosta. Minä sitten rauhoittelin Nataliaa, koska hän järkyttyi siitä viestistä melkein enemmän kuin minä. Mutta mikä on rikokseni, hmm? En laittanut opettajalle mitään seksuaalisesti vihjailevaa viestiä, en laittanut silmäniskuhymiöitä, en kommentoinut hänen ulkonäköään tai vetovoimaansa, paitsi sanomalla (ja ehkä nyt lainaan sanasta sanaan sitä lähettämääni viestiä): "Vaikutat erittäin kiinnostavalta ihmiseltä. Mielelläni näkisin sua jatkossakin."

Lisäksi: minä olen opiskelija ja hän on opettaja, joten vaikka valtasuhde on olemassa, se on väärään suuntaan. Tai minun kannaltani tietysti juuri oikeaan suuntaan. Ja nyt hän yrittää selkeästi käyttää sitä valtaansa minuun, laittaakseen minut aisoihin, takaisin paikalleni, jne. Mutta aion suhtautua asiaan aikuismaisesti ja rauhallisesti, pitää omia puoliani, mutta silti pahoitella. Hänen viestinsä on kyllä erittäin hyvin kirjoitettu, siinä on käytetty juuri oikeita kielellisiä keinoja ja rakenteita tietynlaisen sävyn luomiseen: kirjakieli, "hienojen" termien ("pedagoginen vastuu", "kanssakäyminen", "oppimisympäristö") käyttö ja tietysti lopussa vielä se vähemmän vakuuttava vihjaus, että jotain pahaa voisi tapahtua, mutta hän on armollinen ja jättää asian siihen. Se toimii tuon tyylisenä viestinä ihan täydellisesti. Siitä hänelle on nostettava hattua, että hän osaa kirjoittaa todella vakuuttavasti.

Mutta! Niin osaan minäkin. Sitä ei tosin välttämättä huomaa täällä blogin puolella, koska tämä kaikki tulee melkein suoraan aivoista ja en aina jaksa oikolukea tekstiä sen kirjoittamisen jälkeen, joten välillä se on kieliopillisesti ja rakenteellisesti vähän mitä sattuu. Mutta se on jotain, missä koen olevani hyvä. Ja nyt aion tehdä saman pyöräytyksen kuin hänkin ja vaihtaa aikaisemmin käyttämäni semi-tuttavallisen tyylini täysin 100% asialinjalle. Töissä sitä on joutunut tekemään paljon ja minäkin osaan paljon hienoja sanoja, joten jos hän haluaa lähteä sille linjalle, niin annetaan täyslaidallinen sivistyneitä sanoja takaisin.

Sillä lailla pikkuisen on kuitenkin oksettava olo nyt, kai minäkin olen hieman järkyttynyt tuosta viestistä ja sen aika aggressiivisesta ja tuomitsevasta sävystä. Ei sillä, onhan tämä nyt ainakin ihan uudenlainen loppu taas yhdelle ihastukselle. Vähän nolottaa, mutta veikkaan, että se oli Koodariopettajan tavoitekin, enkä koe, että se oli ihan kohtuullista.

No, mutta, ehkä alan kirjoittaa sitä vastausviestiä hänelle. Huoh.