Haaahahahahahaha! Mielipuolisuus on varmaan päässyt valloilleen tai jotain. Tuntuu kuitenkin kuin valtava kivi olisi vierähtänyt sydämeltä, kun löysin varsinaisia todisteita sen puolesta, että NN ei usko. Ja ne todisteet löytyi vielä sellaisista asioista, joista minä en ole erityisemmin tykännyt.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensinnäkin, mieleeni tuli vain yhtäkkiä, että meillähän lukion ekana vuonna uskonnontunnilla tehtiin "galluppi" siitä, kuka uskoo mihinkin. Minä merkitsin sen tuloksen muistiin vihkooni ja löysin vihkonkin hyllystä. Tulos oli seuraavanlainen:

 

Teismi 2½

Monoteismi 8½

Deismi 1

Monismi ½ ja ½

Agnostisismi 5½

Polyteismi 0

Ateismi 4½

 

Yhteensä tuosta tulee 23. Meidän luokalla oli silloin 24 oppilasta, mutta todennäköisesti poissaolija on ollut se tyyppi, joka sitten häipyi koko lukiostakin. Hän oli vähän joka välissä poissa. Ja sitten ajattelin, että koittaisin etsiä meidän luokasta ne kahdeksan uskovaa.

 

Sitten turvauduin toiseen asiaan, joka ei ole tuntunut minusta kauhean kivalta. Ristiriipukset. Niitä pidettiin etenkin yläasteella vähän koko ajan, mutta lukiossa ne on enimmäkseen vakituisemmassa käytössä sellaisilla, jotka uskovat oikeasti. NN:llä oli risti kaulassa, mutta se oli ykkösellä ja se olisi saattanut kätevästi liittyä johonkin esim. hänen musiikilliseen idoliinsa. Tuomas Holopaisella on risti, mutta bändin nettisivuilla selkeästi sanotaan, että kukaan bändin jäsenistä ei ole uskonnollinen (Tuomas Holopainen on itsekin sanonut: "Elämänfilosofiani on, että uskon kaikkeen, että kaikki on mahdollista, mutta minulla ei ole kovinkaan vahvaa uskoa. Voi kun olisikin. Toivoisin että minulla olisi esimerkiksi vahva usko Jumalaan, mutta minulle se on fifty-fifty-tilanne. Kyllä tai ei.") Sopisi hyvin myös NN:n luonteeseen, että hän käyttäisi ristiä jostain muusta syystä kuin syvästä uskosta. Muiden ristinkäyttäjien luonteeseen tosin sitten ei.

 

Ja minä katsoin läpi luokkakuvat ja bongasin kaikkiaan viidellä eri ihmisellä ristit kaulassa. Kaikki ovat myös enemmän tai vähemmän sellaisia, että heidän voisi uskoa uskovan. Sen lisäksi tiedän vielä kaksi varmasti (herra V:llä on ollut ristiriipus ja soitti kirkon bändissä uskonnollista musiikkia sellaisten kanssa, jotka olivat myös muussa uskonnollisessa toiminnassa mukana. Hänen lisäkseen on neiti KK, joka puhuu kauheasti ja hänen kantansa on tullut hyvin ilmi). Se tekee seitsemän. Sen lisäksi on vielä kaksi hyvin todennäköistä. Ja neiti KMK vielä lisäksi, joka kirjoitti myös uskonnon nyt keväällä.

 

Ja mitä tulee NN:n mielipiteeseen homoudesta, niin tyypillä on myös paljon muita jokseenkin radikaaleja ja kummallisia mielipiteitä. Ykkösellä meidän yhdessä ensimmäisistä keskusteluista tuli ilmi, että hänen mielestään kaikki hipit pitäisi sulkea vankilaan. Hän on myös maantiedon tunnilla sanonut opettajalle, ettei käy ikinä Seinäjoella, koska "Seinäjoki on p*rseestä". Enkä usko, että Raamatussa opetetaan tuollaisiin radikaaleihin mielipiteisiin.

 

Otan minäkin kauhean stressin jostain tällaisesta asiasta. Mutta tuntuu kauhean paljon paremmalta, kun kävisi järkeenkin, että NN ei uskoisi. En tiedä edes ihan tarkkaan miksi. NN:hän sanoi jo ei minulle, kun pyysin häntä ulos. Mitä kauheaa merkitystä sillä olisi, uskoisiko hän vai ei? Mutta sillä on. En tiedä miksi, mutta sillä on aivan kauhea merkitys minulle.

 

Ei ole vieläkään mitään uskontoa vastaan. Ihmiset saavat uskoa, minulla ei ole mitään heidän uskoaan vastaan. Vain NN:n tapauksessa. Enkä tiedä miksi. Se on vain jotenkin niin paljon henkilökohtaisempaa minulle. Ja paras kaverini on uskovainen, eikä minulla ole yhtään mitään häntä vastaan, vaikken hänen kaikkia mielipiteitään (esim. homoudesta, abortista...) allekirjoitakaan. Nuo asiatkin, mitä sanoin edellisessä kirjoituksessani, ovat jotain, mitä en ikimaailmassa voisi sanoa hänelle. Minä en vain voisi tehdä hänelle mitään sellaista.

 

Varmaan minä olen vain itsekäs. Minä tarvitsisin edes jonkun, joka olisi edes jotenkin kuten minä. Että on olemassa joku ihminen, josta olen tiennyt tarpeeksi. Että on joku, jota olen pystynyt rakastamaan. Että olen pystynyt hyväksymään sen, että hän ei ollut kiinnostunut minun tapailustani, ilman että se veisi häneltä sitä hänen arvoaan pois. Miksi asia olisi sitten erilainen, jos hän uskoisi? En tiedä. Ehkä siksi, että ne asiat, joista olen hänessä aina pitänyt, ovat olleet jotain, johon olen pystynyt samaistumaan. Hän on vähän erilainen, ei oikein sopeudu joukkoon. On hyvä filosofiassa --> miettii paljon ja etsii "totuutta" kuitenkaan löytämättä tarpeeksi vastauksia? Varmaan kai jotenkin narsististakin rakastua johonkuhun, jossa näkee itsensä, mutta jaa-a...

 

Minä vain haluan uskoa, että en ole yksin.