Hajoan hajoan hajoan hajoan hajoan. Apua auttakaa, joku, kuka tahansa.

En ole koskaan tuntenut hajoavani näin. Itkin osan yöstä, aamun, aamupäivän. Ostin eilen suklaata ja sipsejä kirjoituksen jälkeen. Kun lähdin tänään iltapäivällä kohti kotia autossa, puolikas suklaalevy ja sipsipussi jäivät sinne. En ole syönyt tänään mitään. Jos olisin vain Tampereella nyt, harkitsisin vakavasti sitä, että menisin vain Acutaan ja sanoisin, että olen päiväosastolla, joka on nyt kiinni, joten tarvitsisin apua, jotta en vain menisi ulos ja hyppäisi tosiaan johonkin rekan eteen.

Itkin kun sanoin tästä yliopistoasiasta äidille, hän hieman suuttui. Sitten kun rupesin vain itkemään ja nojasin päätä rottahäkkiin nostamatta katsettani, välittämättä mistään, äiti kyseli vieressä, että alatko nyt auttamaan noiden rottahäkkien kanssa vai jätetäänkö ne noin. En vastannut. Äiti sanoi, että ota nyt edes takki pois, vai lähdetäänkö heti. En vastannut. Sitten äiti tiuskaisi, että älä nyt enää viitsi, tuosta ei ole mitään apua.

Osastolla oli parempi olo. Nyt on kamala fiilis ja tähän kirjoittamiseenkin pystyn vain, koska kuuntelen sen Thomasin bändin Demoa. On oikeasti sekoamisfiilis, en vain voi pysyä paikallani, velikään ei ole täällä, en voi soittaa pianoa, en haluakaan. Haluan pois. Äkkiä. Koskaan ei ole tuntunut tältä tulla "kotiin". Nyt on sellainen fiilis, että en enää ikinä halua tänne. Haluan Tampereelle, jotta voin viikonloppuna mennä niihin yhteisiin iltamiin ja siellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja välittävät.

Aikaisemmin olen usein tässä tilassa eristäytynyt, mutta tänään kun pari osastolaista tuli vain halaamaan minua, niin se oli paras tunne koko maailmassa. Oli niin turvallista vain katsoa, kun kaksi osastolaista pelasi keskenään shakkia. Olla sanomatta mitään, olla olematta mitään, vain katsoa ja olla turvassa.

En vain kestä. Tämä on kuin joskus mökillä aikaisemmin. En voi nukkua, en voi syödä, en voi tehdä mitään, kun odotan vain, että pääsisin pois. Meneeköhän tänään junia, vai voisikohan äiti lähteä viemään minut ja rotat samantien takaisin. Sanoin jo äidille, että lähden ehkä huomenna takaisin ja hän vain tiuski, että hmph, miksi muka, älä nyt taas viitsi. Vittu minä vihaan tätä paikkaa. Menen kysymään äidiltä, voisiko hän viedä minut takaisin jo tänään. Sanon syyksi sitten sen vain, että en voi olla täällä talossa, koska minun on paha olla ja minun tarvitsee päästä sairaalaan tai muuten juoksen ulos ja hyppään rekan alle.