Oli taas hammaslääkäri ja täällä pienissä lääkehouruissa kirjoittelen. Tuo on ehdottomasti parempi paikka hammashoitoon pelkopotilaille tuo YTHS kuin edes mikään yksityinen. Vaikkakin tällä kertaa ei mennyt niin hyin. Lopuksi sanoivat, että tässä oli nyt niin paljon kaikkia hankaluuksia, että kun kerran selvisit tästä, niin selviät mistä tahansa, koska tämän pahemmaksi se ei oikein enää voi mennä.

Se oli aika kauheaa, vaikka pysyinkin suhteellisen rauhallisena ne ajat jolloin minuun ei sattunut. Mutta kuulemma kun vaikka tämä juurihoito oli toinen ja niiden hermojen olisi pitänyt suurimmalta osin olla jo kuolleita, mutta kuulemma vaikutti siltä, että se ensimmäinen juurihoito ja lääkepaikka eivät käytännössä sitten tehneetkään okein mitään, koska siellä ne kaikki hermot olivat, entistä tulehtuneempina ja ärhäkkäämpinä. Ja puudutus toimi osittain, mutta kun niitä hermoja mentiin räpläämään, niin se sattui todella, koska puudutus ei toiminut siellä. Ja vaihteeksi itkin ja tärisin siinä kauheassa tuolissa ja suussa oli yhtä aikaa ties mitä instrumentteja ja välillä tuntui että tulehdun johonkin klooriin, joka myös poltti kieltä ja poskea siltä osin minne puudutus ei ylettynyt. Ja sitten jossain vaiheessa ne hammaslääkärit katkaisivat jonkun hampaiden hermokäytävien sorkkimiseen tarkoitetun neulan niin että se jäi sinne hampaani ja hampaani juuren sisään. Sitten seuraavan 15 minuuttia meni siihen, että yrittivät saada niitä neulan paloja pois sieltä.  Mutta mielestäni tuo ei ollut kauhein hammashoitokerta, koska nämä uskoivat, jos ilmaisin, että sattuu. Ja ilmeisesti se hampaani vuosi verta todella pitkään, niin sekin oli kiva kuulla, kun toinen hammaslääkäri sanoi toiselle, että ei ihme että otti kipeää kun tuolla on vielä tuota hermoa eikä verenvuoto vain tyrehdy.

Mutta nyt se on taas ohi, toistaiseksi. Seuraava aika on elokuulle, mutta toivon, että tällä kertaa pitää paikkansa se heidän sanomansa, että sen ei pitäisi silloin enää sattua.

Ja Jaskan kanssa on mennyt viimeviikkoisen episodin jälkeen kuitenkin hyvin. Jotenkin tunnen oloni läheisemmäksi Jaskan kanssa kuin koskaan. Ollaan vietetty nyt viimeiset neljä päivää yhdessä ja huomenna olisi ehkä tarkoitus taas nähdä. Ja minäkin olen sitten terapiassa miettinyt sitä, että minä välillä manipuloin ihmisiä - etenkin Jaskaa. Kuten viime viikolla kun Jaska oli kämpälläni, hän sanoi että lähtee sittenkin kotiinsa, niin minä yritin ylipuhua häntä jäämään. Ja minä teen sellaista aika usein, etenkin jos koen, että Jaskan lähtemiselleen antama peruste ei minun mielestäni ole tarpeeksi hyvä. Jaska sitten sanoi, että meinasi jo muuttaa mieltään, mutta että lähtee kuitenkin, koska muuten minä olen saanut hänet taas manipuloitua tekemään mitä haluan. En itse välttämättä koe sitä manipuloinniksi, mutta ymmärrän, että sen voi nähdä niin. Koiranpentuilmeellä kun katsoo ja sanoo että voi kun musta olisi ollut kiva että sä olisit jäänyt, voidaan tehdä vaikka sitä ja tätä ja ihan mitä haluat.

Lisäksi kun minä olen pyytämässä, että Jaska jäisi Tampereelle, niin ilmeisesti sain sitten vastaehdotuksen: sitten kun rottani kuolevat, niin en hanki yhtä montaa tilalle. Jaska saattaa olla hieman allerginen niille, etenkin jos häkin siivous venähtää, niin mietin nyt sitten, että eikö olisi minun aika tehdä myös joku uhraus parisuhteelle, kun Jaska silloin joskus yli vuosi sitten sanoi, että okei, niin kauan kun me ollaan yhdessä, hän ei hanki koiraa, vaikka todella silloin halusi koiran. Ja nyt periaatteessa pyydän häntä jäämään tänne samaan kaupunkiin. Mutta mitä minä olen uhrannut elämästäni ja tavoitteistani tämän suhteen eteen? Mietin tuota terapiassa ja mietin edelleen ja aion kuitenkin vähentää rottien määrää, juuri siis sillä tavalla, että en hanki yhtä paljon uusia rottia tilalle kun vanhemmat alkavat kuolla. Mutta en tiedä, miten toteutuisi Jaskan ehdotus siitä, että pitäisin vain joko tyttöjä tai poikia, koska se tekisi oman jalostustyöni käytännössä mahdottomaksi.

Nyt heräsin päikkäreiltä ja olo on aika sekava. Sentään tuo hammaslääkäri nyt on ohi. Huomiseksi pitäisi vaan lukea jotain taas, mutta kun olin heräilemässä päikkäreiltä, olin aluksi pihalla siitä että kuka olen ja missä olen, eikä se ollut mukavaa. Kumpa hammaslääkärikäynnit järjestyisivät jotenkin helpommin. Joo, ei taas ole mitään sanottavaa enempää, yritän tässä selkeyttää vähän päätäni taas.