Taas kerran olemme todistamassa ilmiötä, kun Amia tekee kaikkea muuta, mutta ei sitä, mitä hänen pitäisi. Olen tosin toiveikkaana ottanut kolmen ensimmäisen kurssin matikankirjat esiin ja tarkoituksena on laskea niistä vielä jonkin verran tänään, mutta saa nyt nähdä tuleeko siitä mitään.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Katsoin leffan Saksikäsi Edward tänään. En ole nähnyt sitä, vaikka on jo ajat pitänyt katsoa se. Ja nyt sitten kun penkkareissa Saksikäsi neiti EH sai NN:ltä huomiota, niin sen jälkeen kyseinen leffa ärsytti entisestään. Mutta minä katsoin sen. Joo, tosi loogista, olen hyvin negatiivinen leffaa kohtaan, joten miksi edes katsoin sen? Minulla oli syy, mutta en osaa oikein selittää sitä. En saa siitä itsekään selkoa, joten sanottakoon vain, että siihen eniten vaikuttaneet tekijät olivat neiti EH ja NN. Hmph.

 

Leffa oli todella hyvä. Siis mielettömän hyvä. Ne saksikädet oli mahtavat ja minä mietin, että miten hitossa ne on saatu toimimaan. Mahtavat. Ja itkin törkeän monessa kohtaa, kun kerran sai rauhassa itkeä. Vaikka ärsytti taas, kun juoni oli sellainen, että on hirviömies, joka rakastuu nättiin tyttöön. Joo, ihan kiva, mutta koska me saadaan sellainen leffa, jossa on törkeän komea mies, johon rakastuu hirviön kaltainen nainen? Mutta eihän sellaisia tehdä, absurdi ideakin. Kuka mies nyt rakastuisi hirviöön? Naisten tehtävä on leffoissa olla kauniita. Miehet ovat vain niitä traagisia hahmoja, jotka tarvitsevat ymmärrystä. Ei naisia tarvitse ymmärtää. He ovat vain kauniita. Se on heidän ainoa tehtävänsä.

 

Mutta leffa oli silti hyvä. Sympatiat meni taas sille monsteri-tyypille. Jotenkin kuitenkin ärsyttää. Ilmiselvästi neiti EH pitää siitä leffasta. Hän pitää myös kauheasti elokuvasta Amélie, joka kuuluu myös minun suosikkeihini. Hän on opiskellut saksaa ja ranskaa, kuten minäkin. Hän pukeutuu mustaan. Hän on aika lyhyt ja hänellä on silmälasit. Ei hän ole mitenkään kaunis, mutta minun mielestäni nätti silmälasit päässä (joskus hän käyttää piilolinssejä). Hänellä on luonnonkihara tukka, jota hän suoristaa usein. Hän pyrkii lääkikseen lukion jälkeen. Hän ei pidä minusta.

 

Hän on niitä ihmisiä, jotka saavat minut tuntemaan oloni kauhean epävarmaksi. Joo, kyse on tietysti siitä, että hän juttelee joskus NN:n kanssa, mutta se ärsyttää erityisen paljon, koska hän on juuri hän. Hän on oikeastaan ainoa ihminen koko luokallani, jonka kanssa minä en oikeastaan koskaan ollut missään tekemisissä tai tullut toimeen. Hänen kaverinsakin ovat tosin sellaisia, mutta jokaisen heistä kanssa minulla on joku yhteinen tekijä, joka saa heidät suhtautumaan minuun hieman ystävällisemmin kuin neiti EH:n. Mutta neiti EH... Hän selkeästikään pidä minusta, enkä minä pidä hänestä.

 

Ei, tuossa, että minä en pidä hänestä, ei ole kyse vain siitä, että olisin katkera siitä, että hän puhuu NN:lle, mutta minä en, vaan se oli jo aikaisemminkin. Ykköseltä asti neiti EH on tuntunut minun mielestäni jotenkin epäkivalta. Eniten siihen on ehkä vaikuttanut tuo, minkä mainitsin tuossa ylläkin, mutta sen lisäksi se, miten hän kohtelee herra MO:ta joskus. He siis seurustelevat, ovat seurustelleet ykköseltä asti. Joskus neiti EH kuitenkin kimpaantuu jotakuinkin tyhjästä ja kiljuu herra MO:lle: "Sä oot ällöttävä! Sä oot niin ällöttävä! Mä en halua olla sun kanssa!" Herra MO ei sano ikinä mitään takaisin, on vain hiljaa ja katsoo mahdollisesti sivuun.

 

Tuo on minusta vain niin inhottavaa. Muutenkin se tuntuu menevän niin, että herra MO on kiinnostuneempi neiti EH:sta kuin neiti EH hänestä. Ja jos neiti EH:lla sattuu olemaan huono päivä ja herra MO päättää vähän hipelöidä häntä jostain, niin neiti EH lyö hänen kätensä pois ja kivahtaa jotain. Okei, sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta onko ihan pakko huutaa jollekin, joka ei kuitenkaan mitään pahaa tarkoita? Joskus on käynyt mielessä, että kumpa NN sanoisi tai tekisi jotain, joka ärsyttäisi neiti EH:ta niin paljon, että hän kimpaantuisi tällekin ja meuhkaisi. Mutta ei ainakaan vielä mitään sellaista ole tapahtunut.

 

Mutta neiti EH on sellainen mikä on, mutta silti hänellä on kavereita ja silti hän puhuu NN:lle ja NN vastaa. Hän ei ole sellainen täydellinen, jollaisia ihmisiä minä katson kauheasti ylöspäin. Minä en pidä hänestä. Ja silti juuri hän on se harvinaislaatuinen tyttö, jolle NN puhuu. Hän osaa selkeästi jotain, mitä minä en. Hänessä on jotain, mitä minussa ei. Hän ei ole erityisen kaunis, eikä fiksu eikä yliystävällinenkään. Silti hänellä on paljon kavereita. Ja NN. Hänessä täytyy olla jotain aivan ihmeellistä, jota minä en pysty edes näkemään. Ja pyrkii vielä lääkikseenkin! Minä olen puolestani tuottanut pettymyksen äidilleni, kun en pyrikään lääkikseen, vaan suuntaan farmasia-alalle.

 

Ja mitä minusta muka tulisi? Joku tylsä apteekkari. Mutta neiti EH? Hänestä tulisi lääkäri, jolla on kaikki. Hänellä on rahaa, ystäviä, poikaystävä ja NN. Minulla ei ole mitään, mutta neiti EH:lla on ihan kaikki.

 

Tänään ei ole ollut kertaakaan fiilistä, että tekisi mieli lähettää viesti NN:lle. Eilen ajattelin, että olisi, mutta ei ole. Kummaa. Ulkona on kumma taivas. Sellainen jotenkin vihamielisen näköinen. Kävin ottamassa kuviakin. Olen yksin kotona enkä ole tehnyt mitään hyödyllistä. Kurkkukin on taas kipeä. Ja tänään iski ensimmäistä kertaa: nyt on jo kevät, ei enää talvi. Minä olen aina tykännyt kauheasti keväästä, mutta tänä vuonna se tuntuu pikemminkin kuolinkellojen kumahduksilta.

 

Pah. Ollaanpas sitä dramaattisia taas.

 

dusk7.png