Amia herää. Lukulamppu on päällä ja sängyn reunaa vasten on Hamlet. Amian päätä särkee. Olo on tokkurainen. Ajatus ei kulje. Harmistus heräämisestä ei ole ehtinyt vielä aivoihin. Amia nostaa päätään hieman ja vilkaisee kelloa. Se näyttää kahtakymmentä vaille kahdeksan. Ensimmäinen ajatus: ’NN:n pitää olla ruotsin kuunteluita varten koululla kahdenkymmenen minuutin kuluttua.’ Amia itkee. Amian olo on edelleen tokkurainen. Amia nukahtaa uudestaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />