19 vuotta sitten, lauantaina täsmälleen kello 19:28 ja kesken jalkapallomatsin, kun satoi kauheasti lunta, syntyi tämä henkilö, joka naputtelee nyt tätä tekstiä. Olin kuulemma kauhean nopea ja synnyin hieman etuajassa. Ja synnyin niin nopeasti ja yllättäen, että olin jo syntynyt puoliksi ennen kuin minun isäni ehti paikalle. Minä olin sellainen pieni nyytti ja minulla oli punainen kihara tukka, ja oikea korvani lerputti. Äiti sanoi, että kaikki kävi ihastelemassa minun punaista tukkaani ja niitä pienenpieniä kiharoita. Ihmiset kuulemma sanoivat, että pikkuneiti on käynyt ottamassa näköjään jo permanentin. Ja se minun luppakorvani teipattiin viikoksi oikeaan asentoon ja sitten se oli kuten kaikilla muillakin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 Minulla ei ole punaista kiharaa tukkaa enää. Vaaleahko ja aika suora. Kun olin suunnilleen viisivuotias, se oli sellainen lyhyt ihan platinanvaalea, mutta nykyisin siinä ei ole oikein mitään punaista. Harmi. Minusta punainen tukka olisi kiva. Ja kun tukka on nykyisin pitkä, niin kiharoitakaan ei oikein ole. Paitsi mitä teen itse.

 

Tänään heräsin yhdeksän tienoilla siihen, että tuli ensimmäinen onnitteluviesti ja kännykkä oli värinähälytyksellä yöpöydällä ja pelästyin suunnilleen puolikuoliaaksi. Ja sitten toisen kerran heräsin pelästyen puoli yhdentoista aikoihin, kun Nanilta tuli viesti: ”Amiaaaaaa!! Paljon onnea 19 wee synttärinä!!” Jatkoin unia ja heräsin vasta puoli yksi. Nanin kanssa nähdään kai perjantaina.

 

Kävin kävelylläkin. Ja sävelsin biisin. Ja kirjoitin novellin. Olen ollut jotenkin kummalla tuulella. Enkä ole syönyt tänään oikeastaan niin yhtään mitään, kun ei mene oikein vain alas. Ja painoindeksini on itse asiassa täsmälleen sama kuin päivälleen vuosi sitten. En ole kai ainakaan lihomassa.

 

Ja olen yrittänyt kaikin tavoin keksiä jotain, joka todistaisi, että NN ei usko. Keksin ainakin jotain. Penkkarit. Todella raskauttava ja varteenotettava todiste: NN:hän pukeutui silloin papiksi. Penkkarit on hupijuhla. Ironiaa. Meillä oli yksi pariskunta, joka pukeutui munkiksi ja nunnaksi. Täydellistä ironiaa. Penkkareissa ironisoidaan. Jos uskoo, niin silloin ei todellakaan pukeuduta papiksi. Niin ei vain tehdä. Mutta NN oli pukeutunut papiksi. Sen täytyy siis todistaa aukottomasti, että NN ei voi uskoa. Piste.

 

No joo. En minä mitenkään (en niin yhtään mitenkään...) yritä kaikin tavoin pyrkiä todistamaan, että NN ei usko, tuo tuli vain mieleen. Köh.

 

Eipä oikein muuta. Taas yksi ikävuosi on tullut näköjään selvittyä hengissä.