Se on ihastunut minuun.

Alf siis. Olin mesessä taas, jotta pääsisin huomenna vähemmällä. Hän sanoi kuitenkin, että ei hän mitenkään pahalla sitä huomauttamista mesessä olemattomuudesta tarkoita, vaan sillä, että olisi pelkästään kiva jutella minun kanssani. Sitten se sanoi, että olen tosi kiva, kun olen rauhallinen ja mietteliäs. Ja sitten se kysyi, ovatko hiukseni värjätyt. Kun valitin, että ne eivät ole tarpeeksi vaaleat, hän sanoi, että hänestä ne näyttävät täydellisiltä juuri sellaisina kuin ovat ja että hän tykkää niistä. Keskustelun lopussa tyyppi kirjoitti myös: "Nähdään huomenna :) <3". Joo. Sydänhymiö.

Tavallaan sitä voisi olla otettu, kun kukaan ei ole kai koskaan ollut ihastunut minuun. Ja se pieni osa minusta pitää sitä kiehtovana asiana. Järki kysyy, että mitä hittoa tästäkin voi seurata - ei ainakaan mitään hyvää. Minä kun olin jo ajatellut (kuten olen aina ajatellut), että psykologinen osasto on ainakin varmasti seksuaaliton, eli että mitään kaveruutta enempää olevia tunteita ei vain yksinkertaisesti voi olla.

Nyt Alf ei pelota enää niin paljon, mutta varmaan minä ehdin häneen huomenna taas tuskastua. Hän on jotenkin niin paljon vähemmän pelottava netissä. Ja olisi pitänyt olla jo ajat sitten nukkumassa. Hittolainen.