Nyt on yliopisto alkanut taas ja jotenkin arkeen pitäisi sopeutua taas. Osa tunneista on tuntunut jotenkin niin vastenmielisiltä, etenkin torstaisin oleva kielioppi + fonologia kolmen tunnin satsi. Eihän sekään pitkä päivä ole, mutta jotenkin poikkeuksellisen stressaava. Fonologia on kivaa, olen siitä todella innostunut, mutta jokaisella tunnilla tehtävä nauhoitus on vain todella vaikeaa. Lisäksi sitten kun jokainen omassa rauhassa kuuntelee sitä nauhoitusta, syksyiseen tapaan opettaja sillä aikaa juttelee kahdenkesken joidenkin oppilaiden kanssa ja antaa henkilökohtaista palautetta. Se on todella hyödyllistä ja olen mielestäni saanut siitä paljon irti, mutta se on vain niin kauhistuttavaa, on vaikea keskittyä siihen kuuntelemiseen, kun koko ajan pelkään, että hetkenä minä hyvänsä sen opettajan ääni kuuluu sieltä kuulokkeista.

Tällä kurssilla keskitytään enemmän puhumiseen ja esiintymiseen. Tarkoitus on, että jokaiseksi tunniksi valmistellaan sivun mittainen teksti, ja sitten joka viikko uusi opiskelija tulee sinne luokan eteen esittämään sen. Tarkoitus on tehdä tekstistä kiinnostava, mutta ei kuitenkaan liian ylimenevä. Painotukset, intonaatiomuutokset, tauot, kaikki tuollainen pitäisi saada sinne tekstiin. Tuo on minun mielestäni paljon vähemmän ahdistavaa kuin se että se opettajan ääni kuuluu sieltä kuulokkeista. Joskus nuorempana jännitin todella paljon kaikkea tuollaista, kaikkia ryhmätöitä ja kaikkea, mutta nyt se tuntuu melkein kivalta. Ehkä siksi, että tuntuu, että puhun englanniksi selkeämmin kuin suomeksi. Mielestäni sanon kirjaimen "s" jotenkin oudosti, että se suhisee liikaa, vaikka minulla ei ole ikinä mitään puhevikaa todettu, mutta jotenkin sen suhteen englanti on helpompi kieli, koska siinä kirjain "s" minun mielestäni jotenkin korostuneempi kuin suomenkielen todella minimaalinen ja tuntuu että sen tuottaakseen pitää tehdä paljon enemmän työtä kuin jonkun englanninkielisen vastaavantyyppisen äänteen.

Mutta mietin taas tänään, kun luettiin nauhalle tekstiä, että onkohan minulla jonkinasteinen lukuhäiriö. Olen miettinyt sitä jo pitempäänkin, ja jatkuvasti kun luen sanoja nopeasti, teen virheitä. Esimerkiksi kun katsottiin Jaskan kanssa viikonloppuna yhtä kauhusarjaa, siinä tehtiin raskaana olevalle naiselle ultraäänijuttu, ja sitten sanottiin todella pahaenteiseen sävyyn, että siellä näkyi... kasvot. Tai siis niin minä sen luin ja vähän ihmettelin, ja Jaskakin sanoi, että onkohan siellä joku demoni, mitä minä ihmettelin, koska eikö ole ihan perusjuttu, että ultraäänessä näkyy kasvot. Jaska sitten sanoi, että ei kun siinä sanottiin että siellä näkyi KAVIOT. Ja tänään olin apteekissa ja siellä oli joku mainos, jossa luki jotain ja sitten isolla "luukato". Minä kun katsoin sitä ensin, luin, että "lukutoukka", ja sitten koska tiesin, että ei se voi olla, niin piti lukea uudestaan, hitaammin ja tarkemmin.

Ja englanninkielisten tekstien lukeminen ääneen samaan aikaan muiden kanssa, melko ripeään tahtiin, on todella vaikeaa, koska tekstiä pitäisi pystyä silmäilemään laajempaan, jotta tietäisi, mitä on tulossa ja miten lauserakenne menee ja missä kohtaa pitäisi pitää tauko ja mitä sanoja painottaa, mutta sitten välillä käy niin, että kesken sen lukemisen luen jonkun sanan väärin, ja sitten sen jälkeen käy usein niin, että tuijotan niitä sanoja tarkasti yksi kerrallaan, jotta saan jokaisen oikein, mikä sitten johtaa siihen, että pidän taukoja väärässä kohtaa, kun en huomaa, että lause jatkuisikin vielä. Ja kun sekoaa yhdessä sanassa, pitäisi silti saada se lukeminen päätökseen samaan aikaan kuin muutkin, mikä on todella stressaavaa.

Lisäksi eilen lähti taas yksi pikkuinen juustomaille. Varmaan rauhallisin rotta mitä minulla on ikinä ollut, se tykkäsi vain istua sylittä silitettävänä. Eläinlääkärissä jouduttiin odottamaan siellä huoneessa ennen eläinlääkärin tuloa jotain puoli tuntia, ja kun avasin kantohäkin luukun, se vain halusi tulla heti syliin ja jäi sitten siihen makoilemaan. Jossain vaiheessa se tutisutti silmiään, mikä on merkki siitä, että se on onnellinen, vähän kuin kissan kehräys, mutta jotenkin todella oudompi tapa ilmaista tyytyväisyyttään. Ja kun eläinlääkäri tuli ja laitoin tämän pojun siihen pöydälle, se vain pelkäsi sitä lääkäriä, vaikka yleensä tykkää ihmisistä, mutta ilmeisesti kyse oli siitä, että eläinlääkäri oli juuri tullut hoitamasta koiraa ja poju sitten pelästyi sitä hajua ja kiipesi sitten takkia pitkin äkkiä takaisin syliini. Ja sitten kun se sai sen ensimmäisen nukutuspiikin, se halusi taas kiivetä syliin ja kaivautui sitten puoliksi kaulahuivini sisään piiloon. Se oli niin ihana ja läheisyydenkipeä. Jotenkin noita rottia on vain kauheasti eri persoonia. Suosikkeja on ollut aikaisemminkin, mutta usein vaikka ne ovat suostuneet kiltisti käsittelyyn, ne eivät silti ole viihtyneet sylissä, vaan ovat olleet paljon aktiivisempia. Tälle rotalle tein kesällä ne valjaatkin ja sitä oli tarkoitus viedä Jaskan kanssa jonnekin puistoon, mutta se jäi sitten tekemättä. Eläinlääkäri oli todella mukava ja pitkästä aikaa tuli taas kohdalle sellainen eläinlääkäri, joka tiesi rotistakin jotain, oli kuulemma tehnyt aikaisemmin yhteistyötä jonkun kasvattajan kanssa. Ei kuitenkaan ollut ikinä nähnyt kiharakarvaista rottaa, eikä edes tiennyt, että sellaisia on. Mutta oli todella huomaavainen ja käsitteli pojua hyvin.

Natalia on tulossa huomenna luokseni ja jää yöksikin. Jaskaa en ole tällä viikolla nähnyt, ja hän on nyt ollut taas hieman kärttyisällä tuulella. Hänellä on taas aika pahoja rahavaikeuksia ja tuntuu, että pitää todella varoa sanojaan kaiken suhteen, tai häneltä saa jotain äksyilyä takaisin. Toisaalta ymmärrän, koska hänellä on nyt maksettavanaan niitä kaikenlaisia velkajuttuja, joita hän ei jaksanut hoitaa joulukuussa, ja joista sitten tuli jossain vaiheessa perintätoimistolta jo kirje, että pitää maksaa kerralla jotain 600 euroa, mutta Jaska sitten sopi siitä ja maksaa sitä nyt osissa. Minäkin lainasin hänelle parikymppiä, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa mitään, ei edes ruokaa. Lisäksi häntä ärsyttää kai vieläkin se, että kun hän olisi päässyt äitinsä kanssa kauppaan tällä viikolla, niin hänen äitinsä pyysi häntä tulemaan miesystävänsä asunnolle, sanoi, että paina sitä nappia siellä alhaalla, mutta kuulemma kun Jaska pääsi sinne, mitään nappia ei ollut, kumpikaan ei vastannut puhelimeen, Jaska seisoskeli pakkasessa jonkun aikaa, ja lähti sitten takaisin kotiin tyhjin käsin. Ymmärrän, että häntä ärsyttää, mutta ajattelin, että annan hänelle nyt vähän omaa tilaa, koska en kuitenkaan sen äksyilyn kohteena niin välttämättä halua olla. Ei mitään suurta ongelmaa mielestäni ole, tuntuu, että Jaska vain reagoi rahaongelmiin näin, ehkä jopa vähän on katkera minulle, koska minulla ei noin pahoja rahaongelmia ole.

Mutta Natalia tulee kuitenkin kylään, mikä on ihan kiva. Pitäisi vain siivota kämppää taas, vaikka keittiö onkin ihan kohtalaisessa kunnossa, koska vaikka kämppäni on Jaska-siisti, niin se ei päde muihin ihmisiin. Mutta ehkä siivoan suurimman osan huomenna, kun nyt on aika väsynyt olo tuon kielioppi + fonetiikka -rupeaman jälkeen. Lisäksi ensimmäinen uusi viikko yliopistolla oli jotenkin vain outo, kun tuntuu, että olen sellaisissa pienryhmissä, joista en tunne siis suunnilleen ketään. Vaikka tiedän, että olen huono kasvoissa, niin oli todella iso yllätys, että kun menen tunnille, niin tuntuu suunnilleen että olisin tullut väärään yliopistoon, kun ne tunnilla kanssani olevat ihmiset näyttävät siltä, että en ole ikinä nähnyt heitä aikaisemmin, mikä ei uskoakseni voi olla mahdollista, koska meillä on ollut kuitenkin koko syksy luentoja, jotka ovat olleet pakollisia kaikille. Mutta sain huomata, että kun mennään niille isommille luennoille, siellä on muutamia sellaisia, joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa tai moikata, jne. Se on ihan rohkaisevaa.

Nyt kevätpuolen yliopistojutuissa on ihan kivaa tuo puhe-esiintyminen, etenkin kun nyt olen sen toisen opettajan ryhmässä, joka tuntuu olevan siinä puhumisessa aika hyvä, ja todella brittimäinen, kuulostaa ihan äänensäkin puolestä vähän Sir David Attenborough'lta. Parempi kuin se syksyn uusiseelantilainen, joka lausuu sanan maito - milk, uulla, "miuk". Lisäksi odotin Britannian kirjallisuutta, joka alkaakin jostain 1300-luvulta ja oli aika karmea ensimmäinen lukujuttu, valtavasti tekstiä kirjoitettuna vanhalla englannilla. Mutta odotin sitä natiivia opettajaa, joka sillä kurssilla nimestä päätellen oli, mutta sitten vasta kun ensimmäisellä tunnilla ensin toinen opettaja puhui ja tämä natiivi laittoi papereita kiertämään, jne. niin tuli vasta mieleen, että hetkinen, eikö tuollainen sukunimi yhdistetä aika usein skotteihin. Ja sitten se tyyppi avasi suunsa ja tuli aika selkeästi ilmi, että kyseessä oli skotti. Se oli toisaalta kauhistuttavaa, mutta toisaalta todella hienoa, koska skottiaksentti on mielestäni aika hauska. Välillä on vain todellisia vaikeuksia ymmärtää, mitä tyyppi yrittää sanoa. Mutta tyyppi sisällytti ensimmäiseen luentoon Taru Sormusten Herrasta Éowyn -maininnan, niin pointsit siitä. Ja ehkä opin matkimaan vähän skottiaksenttia nyt tämän kurssin aikana. En vain malta odottaa, että päästäisiin siihen nykyenglantiin, eikä tarvitsisi lukea jotain, mitä ei ymmärrä melkein lainkaan.

Pääasiassa menee kai yleisesti ihan hyvin, vaikka olen ollut aika väsynyt. Olen myös ryhtynyt katsomaan Agatha Christien Poirotia alusta. Kai haluan katsoa brittisarjoja, jotta pystyisin puhumaan enemmän brittiläisittäin. Niitä on vain todella vähän, ja jos katsoo vaikka telkkaria ja selaa sarjoja tai dokumentteja, niin varmaan 99% sellaisista, joita kiinnostaisi katsoa, ovat amerikkalaisia. Joistain amerikkalaisista lausumisista poisoppiminen on vain aika hankalaa. Tänään opin fonologiassa, että sana osoite / osoittaa sanansa jollekulle - address, painotetaan brittiläisittäin vain lopusta, ja molemmat lausutaan samoin. Amerikkalaiset lausuvat osoitetta tarkoittavan version niin että se on selkeämmin ä siinä alussa, ja painottavat sitä alkua, kun taas se että osoittaa puheensa jollekulle, lausutaan samoin kuin brittiläiset molemmat sanat, siis vähän kuin sanoisi "a dress". Olen vastoin tahtoani amerikkalaisoitunut puheessani, kun olen seurannut kaikkia amerikkalaisia sarjoja, koska muita ei vain tunnu olevan. Aina ei jaksaisi katsoa yliampuvia brittiläisiä komedioita, eikä myöskään rikossarjoja, eikä muuta brittiläistä tunnu melkein olevankaan. Piti myös ladata Poirot-tuotantokaudet, jotta saan niihin tekstityksen, koska on ensinnäkin vaikeaa ymmärtää mitä Poirot itse sanoo, ja sitten jaksoissa voi olla joitain "maalaisempia" englantilaisia, jotka puhuvat niin, että sitä ei ymmärrä. Enkä halua olla kuin ne amerikkalaiset, jotka laittavat neloselta tulevassa uudessa Huippumalli haussa ohjelmassa sille skottitytölle englanninkielisen tekstityksen amerikkalaisyleisöä varten. Jotkut amerikkalaiset aksentit, etenkin joku nasaali eteläinen aksentti voi olla epämiellyttävä, mutta monet brittiläiset aksentit ovat sellaisia, että niistä ei saa edes selvää.

Sain myös takaisin kielioppikokeen ja huomasin, että olen tehnyt siinä ihan käsittämättömän typeriä virheitä. Olen jo aikaisemmin pääsykokeessa osannut ne, ja mieleeni on jäänyt erityisesti muutama sellainen juttu (kuten "make a mistake", ei "do a mistake"), mutta kokeessa ne olivat järjestelmällisesti menneet pieleen. Pitäisi jaksaa katsoa noita vanhoja kokeita tarkemmin läpi, mutta kun me ei saatu edes vastauksia kaikkiin kysymyksiin, niin se pitäisi jotenkin itse selvittää, että mikä artikkeli tulee mihinkäkin, ja kuten meille on sanottu, jos kirjoittaa vain googleen, sieltä löytyy vaikka mitä skeidaa, jota joku ei-natiivi on sinne kirjoittanut, niin pitäisi kai sitten käyttää joitain corpus-juttuja.

Joo. Ai niin loppuun linkki mielestäni hauskaan videoon, johon törmäsin, kun yritin havainnollistaa Jaskalle, miten se meidän yksi opettaja puhuu.