Tuntuu, että edellisestä kirjoituksesta on vähintäänkin tuhat vuotta tai jotain. Fiilis on kurja ja raskas. Vietän päiviäni osastolla ja kotona telkkarin ääressä. Ja nukkuen jotain 6-7 tuntia yössä. Katson paitsi kaikkia normaaleja tv-ohjelmia, myös ostamiani DVD-bokseja: NCIS, tuotantokaudet yksi ja kaksi.

Eilen haettiin pikkurotat. Oli hermostuttavaa, kun halusin antaa itsestäni hyvän kuvan. Pienet olivatkin sitten tosi pieniä, sellaisia yhteen käteen sujahtavia ja nopeita kuin ajatus. Tolstoi retuutti niitä tutustuttamis-vaiheessa aika pahasti, mutta kun yön aikana nämä uudet vauvat söivät itsensä sen välikerroksen läpi ja pusersivat itsensä vielä siitä pinnojen välistä isojen hemmojen häkkiin, niin olivat kaikki yhtenä kappaleena vielä aamulla, kun se huomattiin.

Pitemmittä puheitta, saanen esitellä, C & C, Continental ja Connoisseur.

CC.png

En ole varma, kumpi noista on kumpi. Erotan kyllä ne toisistaan ihan livenä, koska Connoisseurilla on hännän päässä ihan pikkupikkuinen mutka. Ja Continental on nimensä mukaan massiivisempi - se kasvattajakin sanoi sitä kuivaillessaan, että se herra oli ollut ainakin ruoka-aikaan kotona.

Koska nuo pienet ovat tuossa niin ison näköisiä, niin otin sitten vertailukuvankin, jossa esiintyy diiva-Tolstoi nostettuna samalle tasolle näiden pikkuisten kanssa.

TolstoiCC.png

Joo, ero on ihan järjetön, joten ymmärrätte varmaan, että olin eilen kauhean huolissani, kun Tolstoi otti noista pienistä hampailla kiinni ja siirteli. Nyt ne tulevat todella hyvin toimeen, joten ehkä hyväkin, että pienet karkasivat yöllä tuohon vanhojen herrojen häkkiin. Kouluttivat itse itsensä ilman että minä olin paikalla pelkäämässä.

Mutta eilen oli ihan paska päivä pikkuisista rotista huolimatta. Pelkäsin niitä ja istuin autossa 12 tuntia ja sen jälkeen piti tehdä kaikki häkit valmiiksi ja miettiä kaikkea.

Ja sitten sain myös tekstiviestin siltä yhdeltä netti-ihmiseltä, siltä 14-vuotiaalta, joka on välillä joskus vähän rasittava. Hän kyseli, että haluanko olla yhtään enää yhteyksissä ja sanoi samalla, että oli ollut pari viimeistä viikkoa suljetulla osastolla. Tuli ihan kauhea syyllisyydentunne tuosta. En ole pitänyt yhteyttä varmaan reiluun kuukauteen, enkä edes tiennyt, että toisella menee oikeasti niin huonosti. Ja sitten oli kuulemma päättänyt jo itsemurhasta, kun oli laittanut koulukuraattorille sentään luojan kiitos viestiä, että ei ehkä selviä viikonlopun yli. Ja tämä oli sitten laittanut lähetteet menemään.

Nyt sitten tänään hänet uloskirjattiin jo, ja hänen kanssaan juttelin oikein mesessäkin, kun sain itseni pakotettua laittamaan tietokoneen päälle. Muutenkin kaikki menee päin helvettiä. Sentään nuo kaikki pikkuotukset voi laittaa samaan häkkiin vielä yöksi, kun näyttävät niin rennoilta toistensa seurassa. Mitä nyt pienetpienet välillä nähtävästi tuskastuu, kun isotpienet ovat niin isoja, että kun ne asettuvat isojen poikien nokosille kyljekkäin sinne tekemääni savimajaan, niin ne pienet juoksevat jollain valonnopeudella sieltä niiden isojen yli savimajan läpi.

Jotain hauskaa sentään kaiken ikävän harmauden keskellä. Niin kuin Täydelliset naiset nyt.