Huh, työhaastattelu on nyt ohi ja tuntui, että se meni ihan hyvin. Jännitti kyllä juuri ennen haastattelua ihan hirveästi, mutta koska se oli etänä, pystyin vähän paremmin rauhoittumaan. Siihen auttoi se, että siinä videohaastattelussa näkyy lähinnä vain kasvot, joten ei tarvitse niin stressata muuta vartaloa. Ja koska myös itse näen oman videokuvani, voin tarkistaa sen, jos pelkään ilmeileväni jotenkin urposti. Minua stressaa se aina työhaastattelussa, että mitä jos minulla onkin "resting bitch face" ja annan sillä tavalla huonon kuvan itsestäni, mutta nyt pystyin tarkistamaan sen ja tarvittaessa korjaamaan ilmettäni. Mutta pääasiassa ei tarvinnut korjata, kun näytin ihan normaalilta ihmiseltä.

Jotkut kohdat olisivat menneet paremmin ja jotenkin oudosti juuri ne kohdat, joita harjoittelin etukäteen olivat sellaisia, joista osa ei oikein tuntunut menevän hyvin. Niin kuin ne perus, "mitkä ovat vahvuutesi" ja "miksi olet kiinnostunut juuri meidän firmasta". Ja ne kun on aika oleellisiakin kysymyksiä.

Mutta muuten tuntui, että meni hyvin ja ilmeisesti ainakin se arvoasteikossa ylimpänä oleva tykkäsi vastauksistani, koska hän sanoi monta kertaa haastattelun aikana jotain tyyliin, että olipas hyvin vastattu, tai että se mitä sanot on itse asiassa juuri sellainen asia, jonka tärkeyteen on herätty tutkimuspuolellakin ihan vasta hiljattain, jne. Kuulemma olen hyvin "observant" (tarkkaavainen?), mikä kuulostaa kyllä ihan hyvältä, ainakin tässä yhteydessä, mutta olen ihan varma, että olen kuullut sitä käytettävän myös jossain negatiivisessa yhteydessä. Voikohan olla liian observant?

Sitten oli se testikin ja tuntui, että sekin meni ihan hyvin. Se oli ihan perus tekstin parantelua ja koen, että sain kyllä selkeytettyä sitä rakennetta ja muuta, mutta en tietenkään ihan varma voi olla, mitä he siitä ajattelevat. Ja kun se on aina noissa teksteissä se, että jos on jotain hyvin huonoon muotoon kirjoitettua teknistä tietoa jostain tuotteesta, jota en tunne, siinä on aina se stressi, että ymmärränkö tämän nyt ihan oikein ja mikä on oleellisinta tietoa ja mikä vähemmän oleellista.

Mutta nyt se on kuitenkin ohi ja odottelen sitä, että he ilmoittavat minulle miten meni ja ottavatko he minut. Mutta puhuttiin, että elokuun alussa voisi olla sellainen kätevä kohta aloittaa se harjoittelu, jos he ottavat minut, eli kaikki loksahtaisi siinä tapauksessa ihan kohdalleen: saisin pitää kesälomani, mutta sitten elokuussa voisin aloittaa työt uudessa firmassa. Se, mitä he puhuivat siitä paikasta kuulosti kyllä todella hyvältä ja ne kaikki kolme haastattelijaa vaikuttivat ihan kivoiltakin! Ja haastattelussa puhuttiin myös siitä, millainen on hyvä pomo, millainen on huono pomo ja yleisesti työympäristöstä, mistä minulle tuli sellainen kuva, että heille on oikeasti väliä - -

***

AAAAH! Sieltä firmasta soitettiin jo nyt ja sanoivat, että ehdottomasti haluavat minut heille harjoitteluun! Olen iloinen, vaikka tietysti nyt kun ei tarvitse stressata enää sitä että saanko paikan, huomaankin, että alan heti stressata sitä, että miten siellä menee ja jos se onkin ihan hirveää tai jos he eivät tykkääkään minusta yhtään tai jos en osaakaan tarpeeksi. Mutta yritän nyt keskittyä vain intoilemaan siitä, että on vihdoin työpaikka, joka on paitsi lähellä, myös juuri sellainen unelmapaikka, jossa pääsen tekemään vähän kaikenlaista.

Ehkä menen kauppaan ja ostan vaikka jäätelöä tämän hienon saavutuksen kunniaksi (nyt hiljaa aivot, tämä on ihan hieno saavutus!) ja sen jälkeen alan tekemään taas sitä gradua. Ai niin, ja se graduopettaja sanoi siitä viime versiostani, että se täyttää jo gradun edellytykset ja että hänen puolestaan voin palauttaa sen sellaisenaankin, mutta että jos haluan edelleen hioa sitä, hän kannustaa siihen ehdottomasti. Ja siellä oli noin miljoona kommenttia edelleen asioista, jotka olivat pielessä, mutta nyt on jo sellainen fiilis, että ehkä loppu jo melkein häämöttää. Ja minulla on mielessäni aika selkeästi, mitä kaikkea itse haluan muuttaa ja olen jo korjaillua kaikkea pientä, joten tuntuu, että tämä on ihan hyvä lähtökohta. Sen dedis on maanantaina, joten voi toki olla, että mieleni muuttuu vielä sitten kun se alkaa painaa päälle, mutta nyt on ihan hyvä fiilis. Nukuin tosin ihan liian vähän, koska stressasin niin sitä työhaastattelua, että olo ei ole fyysisesti niin hyvä, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.