Oli mukava päivä eilen. Nähtiin Jaskan kanssa taas ja mentiin kirjastoon ja myöhemmin pubiin, jossa syötiin vähän jotain ja jossa sattui olemaan pubvisakin juuri sopivasti. Jaska palautti joitain kirjoja kirjastoon ja sitten istuttiin hetkeksi alas, ja jossain vaiheessa Jaska sitten sanoi, että taisi nähdä T-ihmisen menevän juuri musiikkiosastolle. Ja tuolla hän siis tarkoittaa Thomasia. En tosiaan ole nähnyt Thomasia sen jälkeen kun hän laittoi välit poikki melkein puolitoista vuotta sitten ihan yhtäkkiä. Silloin se oli kova pala, mutta nyt ei oikeastaan enää. Muistan hänet kyllä ja muistan, miten ihastunut häneen olin, mutta nykyisin lähinnä olen sitä mieltä, että se ei olisi toiminut kuitenkaan, ja että nyt olen Jaskan kanssa ja niin on hyvä.

Ilmeisesti Jaska ei ole päässyt yli inhostaan Thomasia kohtaan, mikä kävi aika hyvin ilmi. En tiedä mikä juttu siinä nimessäkin on, että hän ei voi sanoa sitä, vaan käyttää vain etunimen ensimmäistä kirjainta. Se on välillä hämäävää, sillä tunnen muutaman muunkin ihmisen, joiden etunimi alkaa samalla kirjaimella. Nyt jotenkin vasta vielä entistäkin paremmin tajusin, miten paljon Jaska ilmeisesti vain vihaa Thomasia. Ja jos tunne on yhtä vahva myös toiselta puolelta, en oikeastaan ihmettelisi sitä, että Thomas ei haluaisi olla minun kanssani väleissä, jos hengaisin paljon Jaskan kanssa. Mutta toisaalta sitten, jos asia on niin, niin sitten se hänen kommenttinsa "minusta sinä ja Jaska sopisitte yhteen" muuttuu entistäkin oudommaksi ja ilkeämmäksi. Toisaalta tyhmää miettiä noin pitkän ajan taakse, mutta jotenkin minua hämmensi todella, kun Jaska selitti minulle, että joo varmaan se oli se L-ihminen, näytti ainakin häneltä ja meni musiikkiosastolle, mikä sopisi kuvaan, mutta kun silloin kun hengattiin porukalla joku kerta silloin ennen, se sanoi mulle että hoitaa itsensä pois päiviltä, niin mitä se täällä vielä tekee.

Olin jotenkin tuosta vain NIIN hämmentynyt. Jaska ei ole ennen tuollaista sanonut, ja en ole yhtään kuvitellut, että hän inhoaisi Thomasia niin paljon, että ääneen harmittelisi sitä, että tyyppi ei ole tappanut itseään. Ja vielä näin pitkän ajan sen jälkeen, kun koko homma on jo mennyttä. Mutta ehkä asia on ollut hänellä mielessä. Hän aloitti taas intensiivisemmän kuntoutusjutun, ja ollaan muisteltu sitä, miten alunperin tavattiin sentyylisessä paikassa. Minä muistelen sitä aikaa ihan hyvällä, ja nyt kun Jaska aloitti edes jonkun kuntoutustoimintajutun, niin mielestäni se on hyvä. Jaska kuitenkin sitten ennen kuin aloitti siellä nyt vuoden alussa, kysyi minulta todella oudon kysymyksen: olenko huolissani siitä, että hän aloittaa siellä. Hän ilmeisesti viittasi siihen, että pelkäsinkö, että hän tapaa siellä jonkun toisen. Se ei ollut käynyt mielessäni lainkaan ennen kuin Jaska sitten kysyi sitä.

Terapiassa tänään sitten mietin tuota kaikkea, ja että kun Jaska kysyi jotain tuollaista, niin pitäisikö minun sitten olettaa, että Jaska ajattelee, että sellainen on mahdollista.Terapeuttini kuitenkin sanoi, että ehkä se kertoo enemmän Jaskasta kuin minusta, ja että ehkä Jaska olisi mustasukkainen, jos itse aloittaisin käymään jossain samantyyppisessä paikassa kuin jossa tapasin hänet - ja Thomasin. Ja ehkä Jaskalla on tullut nyt sitten sen samantyyppisen rutiinin aloitettuaan se, miten hän tapasi minut ja miten minä en huomioinut häntä lainkaan, koska olin vain niin ihastunut Thomasiin. Terapeuttini sanoi myös, että se Jaskan kommentti Thomasista kirjastossa vaikutti myös siltä, että Jaska olisi mustasukkainen, ja että tärkeää ei välttämättä ollut se, että Jaska sanoi mitä sanoi, vaan että hän sanoi sen minulle. Ja terapeuttini sanoi myös, että ehkä Jaska on pikkuhiljaa alannut pelätä aikaisempaa enemmän sitä, että tapaisin jonkun muun.

Minä vain koen, että meillä on mennyt hyvin viime aikoina. Jaska on ollut jotenkin ihana ja myös kiinnostunut viettämään aikaa yhdessä. Ehkä siinä mielessä tuo terapeuttini teoria sitten sopisi, koska jos Jaska oikeasti pitää minusta paljon, niin ehkä hän sitten pelkää vähän sitä samaa kuin minä, että yhtäkkiä suhde loppuisikin. En tiedä, ehkä minusta tuntuu, että terapeuttini meni hieman pitkälle tuossa teoriassaan, ja huolimatta siitä mitä hän sanoi, olen huomannut, että mietin aika usein sitä nykyään, että mitä jos Jaska tapaakin jonkun muun, joka on ihanampi ja parempi kuin minä. Ja tuo kaikki lähti siitä Jaskan kysymyksestä, että olenko huolissani että hän aloittaa kuntoutuksessa.

Yliopiston piti alkaa tänään, mutta tiistaina tuli sähköpostia, että se alkaakin vasta ensi viikolla. Ihan hyvä, että saa vielä nukkua. Paitsi tänään en oikein saanut, koska Jaska oli yötä kämpälläni ja meni aika myöhään, ja sitten hän lähti joskus kahdeksan jälkeen, ja tietystihän siihen herää. Ja kahdeksalta aloitti myös jossain kadulla joku puhdistusauto, joka piti kauheaa ääntä. Tyyliin joku viemärinavausauto tai joku. Oli sitten hankala nukkua, kun tuntui, että se vain kohisee siellä ihan järjettömän kovaa. Mutta oli kivaa nähdä Jaskaa näin viikollakin, minkä ajattelin olevan vaikeaa, kun hän kerran on joka arkipäivä siellä kuntoutuksessa. No, ensi viikolla alkaa sitten minun yliopistoni, niin silloin varmaan vielä vaikeutuu viikolla näkeminen.

Ja nyt kun olen oleillut viikon suunnilleen yksin, olen katsonut monta tuotantokautta Brittien (ja Irlannin) huippumalli haussa. Niin tein silloinkin, kun pääsin silloin kesällä sairaalasta, ja edelleen sillä on se sama vaikutus: vain uppoudun siihen maailmaan, ja tuntuu, että mitään muuta arkipäivissä ei enää olekaan kuin syöminen ja liikunta. Olen varmaan suunnilleen vuoden välttänyt korkokenkiä, sen jälkeen kun mursin jalkani viime marraskuussa, mutta nyt tekee mieli käyttää korkokenkiä taas. Olen kyllä huolissani nilkoistani edelleen, sillä ne ovat edelleen yliliikkuvat ja tuntuu, että melkein odotan sitä, että koska nyrjäytän nilkkani taas, mutta ajattelin, että aloitan korkokengistä, joiden varsi jatkuu yli nilkan, niin se itsensä pahempi loukkaaminen tulee epätodennäköisemmäksi. Ja ehkä sitten jos opin kävelemään korkokengillä paremmin, niin lopulta se onnistuu myös sellaisilla kengillä, jotka eivät anna nilkalle mitään tukea. Yritän kuitenkin pysyä jotenkin kohtuullisena tässä kaikessa.

Mutta Jaskan kanssa on jotenkin tosi kivaa. Voi olla, että olen väärässä, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että tuntuu, että nyt on hänen kanssaan jotenkin helpompaa ja kivempaa ja ihanampaa kuin vielä missään vaiheessa tähän mennessä. Haluan kuitenkin yrittää ottaa rauhallisesti ja olla kauheasti innostumatta tuosta, koska tuntuu, että en voi luottaa omiin arviointeihini meidän suhteesta. Mutta vaikuttaa ainakin siltä, että Jaska viihtyy seurassani myös. Toivottavasti. Ja pidän todella hyvänä asiana, että Jaska aloitti käymään jossain paikassa taas. Ei hän vielä ole oikein päässyt perille kaikesta, ja kuulemma ajoittain on todella tylsää, ja muut ihmiset ovat aika tylsää seuraa, mutta takana on vasta alle viikko, niin ehkä se siitä. Toivottavasti yliopisto alkaa jotenkin suht hyvin myös, vähän kyllä jännittää että miten jaksan, mutta nyt on kyllä vähemmän tunteja kuin syksyllä.

Epätärkeänä yksityiskohtana tekee mieli mainita, että yhdessä Huippumalli haussa jaksossa oli jostain tutusta biisistä alku, mutta koska olen vain todella huono muistamaan biisien nimiä, niin muistin siitä vain, että tästä biisistä tulee mieleen Thomas. Tällaiselle päälle sopii oikein loistavasti, että kännykästä löytyy sovellus nimeltä "Shazam", joka nauhoittaa pätkän musiikista ja sitten tunnistaa sen. Kävi sitten ilmi, että biisi oli "Somebody that I used to know", joka paitsi muistuttaa Thomasista, niin nyt kun kuuntelin biisin uudestaan, niin jotenkin vain ajattelin, että ei hitto miten hyvin ne biisin lyriikat sopivat Thomasiin. Edelleen olen sitä mieltä, että tyyppi toimi todella lapsellisesti, mutta ehkä hän vain ollut niin hajalla, että ei vain osaa oikein suhtautua mihinkään. Etenkin jos on Jaskallekin puhunut jotain että hoitelee itsensä pois päiviltä. Silti olen jotenkin katkera, että hänen piti toimia niin typerästi, etenkin kun ilmeisesti ne yhteiset tutut kai ajattelevat vain, että en halunnut hengata heidän kanssaan enää. Mutta itse en siis nähnyt Thomasia kirjastossa, koska yllättäen en välittänyt. En halunnut kääntyä ja etsiä häntä katseellani. Se juttu on vain ohi, ja olen aika varma, että se on minun kannaltani ihan hyvä.

***

Told myself you were right for me
But felt so lonely in your company
But that was love and it's an ache I still remember

- -

But I'll admit that I was glad that it was over

But you didn't have to cut me off
Make out that it never happened
And that we were nothing
And I don't even need your love
But you treat me like a stranger
And that feels so rough

- -

I guess that I don't need that though
Now you're just somebody that I used to know