Olen taas Kuopiossa. Pillahdin itkuun, kun katsoin ikkunasta, miten äiti lähti. Näytin asuntoa mahdolliselle tulevalle vuoraajalle. Kyseli hyviä ja huonoja puolia. Oli erityisen kiinnostunut siitä alakerran melusta.

Olo on järkyttävä. Pyörryttää ja olo on kuumeinen. Kuumetta ei kuitenkaan ole. Viime viikolla lämpöä oli hieman, nyt se on hieman jopa laskenut, mutta olo on niin tuskainen kuin olla ja voi. Olo on sekainenkin. Päässä surisee, on hankala ymmärtää asioita. Muistaa asioita. Tai keskittyä mihinkään. On taas sellainen fiilis, että järki voisi lähteä lopullisesti hetkenä minä hyvänsä.

Pakko mennä nukkumaan. Ei kestä. Ehkä herätessä on parempi olo.