No, uusi vuosi sitten taas tuli. Ensiksi pitää sanoa ehkä hieman epäsuosittu asia: minä ja Jaska seurustellaan nyt sitten oikeasti, puolivakavasti, puolijulkisesti. Facebookissa lukee kyllä, mutta profiilissani lukee vain "parisuhteessa", ei sitä, kenen kanssa ja asetin sen niin, että siitä ei näkynyt ilmoitusta ja samoin teki Jaska. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jaska voi olla kuulemma enemmän rauhassa, eikä hänelle tule niin helposti halua jutella muiden naisten kanssa. Lisäksi hän haluaa esitellä minut vanhemmilleen ja jos joku päiväkeskuksen tyypeistä kysyy, että onko meillä jotain, niin sanotaan, että joo, ollaan yhdessä.

Toisaalta Jaska sanoi, että hänen tarvitsisi sanoa, kun käyn hänen hermoilleen, ajatella myös itseään. Minä sitten sanoin, että olen yrittänyt ottaa häntä enemmän huomioon, mutta että välillä minusta tuntuu, että en saa itse sitä, mitä häneltä tarvitsisin. Otti asian hyvin ja sanoi, että voin kyllä sanoa niistä asioista. Toisaalta sitten on myös määräilevämpi ja toistaiseksi olen tehnyt hänen mielikseen. Uudenvuodenaattona tähän päädyttiin ja kun laitoin sitä parisuhdemerkintää profiiliini, huomasin, että sillä Thomasin bändiläisellä oli synttärit. Muutamat tutut olivat onnitelleet häntä jo, joten minäkin aloin kirjoittaa onnittelua, mutta Jaska, joka seurasi olkani yli, otti käsistäni kiinni ja sanoi, että et kirjoita. Yritin ylipuhua häntä, koska tämä tyyppi ei ole mitään tehnyt väärin, mutta Jaska sanoi vain, että nyt tulet pois siitä tuolilta, etkä kirjoita sinne mitään. Nousin sitten, koska sinänsä ymmärsin, miksi hän suhtautui niin, mutta sen jälkeen hän vielä sanoi, että et sitten ole missään tekemisissä noiden tyyppien kanssa enää.

Jotenkin Jaska kuulostaa kaikissa puheissani ja kirjoituksissani jotenkin pahalta ihmiseltä, mutta ei hän ole. Tuokin oli vain sitä, että hän on hieman mustasukkainen ja huolissaan siitä, että vieläkin haikailen Thomasin perään - mikä on kyllä tottakin, mutta hänelle en vain sitä sano, ja ylipäätään se ei ole tärkeää käytännön kannalta katsottuna.

Lisäksi sanoin terapeutilleni tänään asiasta ja ilmaisin sen niin, että Jaska halusi jotenkin "virallistaa", että kuulun hänelle ja minä suostuin siihen, koska en halua, että hän(kin) menee pois. En vain kestä enempää kaverien vaihtumisia juuri nyt. Jaska on kiva ja hänen kanssaan on kivaa, vaikka en vain rakasta häntä. Pidän kyllä, kai hieman enemmän kuin tavallisesta kaverista, mutta ehkä en ihan tarpeeksi. Mutta vaikka kaikki ovat sanoneet, että on ihan normaalia tuntea jonkun ison ihastuksen jälkeen, ettei koskaan enää tule löytymään sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaisi, ja vaikka tiedän järjen tasolla ajatellen, että niin sen täytyy olla, koska olen tuntenut näin aikaisemminkin, mutta silti tällä hetkellä minulle näyttää vain yksinkertaisesti 100% faktalta, että en vain ikinä löydä enää ketään, jonka kanssa synkkaisi niin, joka ymmärtäisi minua, lukisi niitä pieniä ilmeitäni yhtä tarkkaan kuin Thomas. Joten koska Jaska on kuitenkin hyvä ihminen, niin miksen sitten olisin hänen kanssaan nyt, kun kerran ketään parempaa ei välttämättä koskaan tule?

Olen todella väsynyt, unirytmini on ihan sekaisin. Unettomuus on todella vaivannut minua. Välillä on ollut niin vaikea saada unta, että olen vain valvonut, vaikka olen ottanut lääkkeetkin. Eilen heräsin ensimmäistä kertaa yhdeksältä illalla, kun Uutena vuotena oli tietysti mennyt pitkään. Olin juonut aika paljon ja puhunut hieman ohi suuni. Ei muuten, mutta kun oltiin Jaskalla ja pari muuta miestä oli tullut sinne myös, koska toinen heistä oli ihan tolaltaan, koska se nainen, jonka luona oli vietetty myös uuttavuotta, oli sanonut, että joku oli sanonut näistä kahdesta miehestä, että he tulivat vain, koska heillä ei ollut parempaakaan tekemistä, kysynyt vielä perään, että pyytääkö veljeään hakkaamaan nämä.

Tämä nainen on ihastunut tähän mieheen, joka sitten oli sekaisin nyt, hän itse sanoi sen minulle vähän aikaa sitten, joten uskon, että hän on ylireagoinut johonkin. Tämä mies sen sijaan oli humalassaan varma, että joku on puhunut hänestä pahaa hänen seläntakanaan ja siksi kai tulivat sinne Jaskan luokin, kun halusi tiukata meiltä kummaltakin, että oletteko sanoneet näin hänestä. Sitten kun molemmat sanottiin, että ei tietenkään, hän alkoi selittää, miten on niin varma, että se on yksi tyyppi päiväkeskukselta, se joka hajotti ne lasit ja jonka pinna meni baarissa, kun tätä kyseessä olevaa naista haettiin tanssimaan. Mutta nyt tämä toinen mies selitti, miten heti ensimmäisenä päivänä päiväkeskuksella menee tämän luokse ja vetää turpiin sanomatta mitään, lyö naamaan niin monta kertaa, että tämä tippuu, koska kerran tämä on niin 100% varmasti puhunut hänestä pahaa.

Se oli taas hiukan pelottavaa ja minä kun olin aika humalassa, niin sopersin vain, että Jaska, tule tähän minun ja sen miehen väliin, jos se rupeaa riehumaan, tule tähän meidän väliin, ettei se lyö minua, mitä jos se lyö minua. Kuulostaa typerältä, mutta jotenkin tunnen tuollaisessa pelokkaassa olotilassa itseni "eläimelliseksi". Nyt kun pyysin Jaskan siihen väliin, istumaan sängylleen, kun minä käperryin kerälle sinne Jaskan sängyn jalkopäähän ja tuijotin tätä uhkaavasti käyttäytyvää miestä kuitenkin varauksellisesti silmä tarkkana.

Ei tämä mies tehnyt mitään, hän on aika lempeää tyyppiä. Hänestä tulee hieman mieleen karhu, monet ovat sanoneet sitä. Hän jotenkin näyttääkin karhulta, hän on sellainen todella isokokoinen, kaikessa suhteessa ja hän pälyilee ympärilleenkin hieman karhumaisella tavalla. Mutta siksi hän on myös pelottava: hän on yksi niitä harvoja ihmisiä elämässäni tällä hetkellä, jolle en ehkä pärjäisi, jos hän kävisi jostain kumman syystä kimppuuni. Jotenkin vain sen baari-episodin jälkeen olen ollut todella herkkä tällaisille pelästymisille ja yleensäkin varautuneempi ihmisten läheisyydessä.

En tiedä, mitä uusi vuosi tuo. Toivottavasti menisi asiat edes taas vähemmän huonoon suuntaan kuin mitä ne ovat nyt pari kuukautta olleet. Tosiaan siis siitä piti sanoa, siitä nukkumisestani, että eilen sitten kun siis aamuyhdeksältä olin mennyt nukkumaan ja iltayhdeksältä herännyt, Jaska oli noussut ja mennyt koneelle ja jotain tehnyt, mutta minä olin vain nukahtanut uudestaan. Sitten seuraavan kerran heräsin joskus yhdeltä yöllä ja Jaskaa ei nukuttanut lainkaan, joten katsottiin yksi leffa. Sen jälkeen minä nukahdin taas suunnilleen heti ja nukuin sitten sinne aamuyhdeksään asti taas. Pitkästä aikaa nukuttiin taas Jaskan kanssa koko yö samassa sängyssä, mikä meni ihan kohtalaisesti, vaikka molemmat nukkui yön pätkissä. Sellaista se vain on nykyään ja toisen kanssa samassa sängyssä noin muutenkin.

Aamulla Jaska sanoi, että olin jotain yöllä mutissut, kerran kiljaissutkin, ja minä sanoin, miten jossain vaiheessa kuulin, miten Jaskakin oli lopulta saanut hieman nukuttua, kun kuorsasi ihan pienesti söpöllä tavallaan. En pidä kuorsauksesta yhtään, mutta Jaskan kuorsaus on niin hiljaista, että se on jopa söpöä, kun silloin ainakin tietää, että hän nukkuu. Mutta nukuin siis koko yön ilman mitään iltalääkkeitä, vaikka välillä on vaikeaa nukkua niiden kanssakaan. Koko päivän on ollut todella väsynyt olo ja otin reilun tunnin nokosetkin tässä sen jälkeen kun tulin kotiin.

En tiedä, mitä pitäisi puhua, kun mietin isompia asioita, laajempia kuvioita, vaikka vain Leeviä ja Alisaakin, niin alkaa ahdistaa, ehkä en siis mene niihin asioihin. Mutta varmaan kohta menen taas nukkumaan, kun tämä hereillä pysyminen tuntuu vain niin todella vaikealta.

Mutta Jaska on ihan hyvä ihminen, molemmat ollaan henkisesti aika hajalla, mutta siihen nähden meillä menee ihan hyvin. Olen yrittänyt saada Jaskaa tajuamaan, että minua loukkaa enemmän asiat, jotka hän salaa kuin asiat, joita hän sanoo. Toisaalta hän aika aiheellisesti sanoi, että hän välillä miettii, mitä uskaltaa minulle sanoa kun pelkää, että minä hajoan ja alan vain itkeä. Sitä joskus tapahtuu ja tiedän, että olen todella herkässä tilassa tällä hetkellä, mutta en oikein siihen voinut sanoa muuta kuin että reagoin ehkä niin, mutta pelkästään se, että itken helposti, ei tarkoita välttämättä, että hän olisi satuttanut minua niin pahasti kuin kukaan saattaa, vaan että pelkästään tässä henkisesssä tilassani reagoin moneen asiaan vain itkemällä, mutta hänen on silti okei sanoa asioita ja vaikka laittaa minut itkemäänkin.

Toisaalta nyt kun mietin, että minä ja Jaska ollaan parisuhteessa, tulee fiilis, että pitikö tämä nyt virallistaa, että näkisin näin käsittämättömän selvästi, että tästä ei vain tule mitään. Välillä on aina tuollainen olo, etenkin kun puhun asiasta muille, koska en osaa oikein kunnolla selittää, miksi käyttäydyn näin, miksi olen suhteessa Jaskan kanssa. Sitten toisaalta kun olen Jaskan kanssa, jotenkin mietin, että miten olen ajatellut jotain sellaista, kun tämähän on todella kivaa olla hänen kanssaan, hänen seurassaan, mutta sitten kun menen vaikka terapiaan, huokaisen syvään ja puhun siten kuin se tulisi suoraan syvältä sisemmästä minusta, suoraan sydämestä: "Suostuin virallisempaan juttuun Jaskan kanssa, koska en vain halua, että hän menee pois." Silloin se tuntuu todelta, mutta en oikeasti tiedä, mikä on se totuus, koska se tuntuu muuttuvan aina sen mukaan missä olen ja keiden seurassa olen.

Ääh, tyhmää löpinää taas, mutta kai tälläkin voi aloittaa uuden vuoden sitten.