1 PÄIVÄ KIRJOITUKSIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ääh, nyt meillä olisi sitten äärettömän hyvä tilaisuus kyseenalaistaa Amian opiskelutaktiikka. Tein oikeastaan koko eilisen töitä. Siitä seurasi törkeän kipeä käsi ja se, että ehdin nukkua suunnilleen viisi tuntia. Nyt oli pakko herätä, vaikka kouluun ei tarvitse kuin vasta vähän vaille yhdeksitoista, sillä äiti lähti töihin ja jos olisin jatkanut uniani, olisin mitä luultavimmin nukkunut onnellisena sen ohi. Pahus, miksi minun piti saada niin törkeän typerä aika? Ja miksi NN:n piti saada niin törkeän hyvä aika? Minä olin toiseksi viimeinen, joka sai ajan, mutta ei hänkään ollut kuin neljänneksi viimeinen, mutta hän sai silti 8:15 ajan. Niin ja minun aikani on tasan 11:00, mutta siellä pitää olla noin varttia aikaisemmin. Hmph.

 

Kun eilen selitin ihmisille, miten monesta sivusta olin tehnyt muistiinpanot toissapäivän aikana (se lämmittelypäivä ja 47 sivua), ilmoitin yhdessä vaiheessa ylpeänä ”28 sivua”. Siihen reaktio oli: ”Ai jäljellä?” Eli tämä henkilö oletti, että olisin tehnyt kuuden tunnin aikana muistiinpanot suunnilleen neljästäsadasta sivusta. Äh, ei mitenkään latistanut minun hienoa ylpeyttäni. Sitten kun äitini tuli kotiin, käskin hänen arvata, miten paljon olin oikein tehnyt vuorokauden aikana. Äitini mietti hetken ja heitti sitten: ”Hmm... Kolmesataa sivua?” Joo, silloin minä päätin, että en kysy tuota enää ikinä uudestaan.

 

Muistiinpanojen tekeminen ottaa koville, mutta sitten se ärsyttää, kun tuntuu siltä, että koko ympäröivä maailma katsoo sitä sivumäärää, joka tuntuu minun mielestäni niin käsittämättömän suurelta määrältä sivuja, ja sanoo jotain, joka on tulkittavissa ”ai noin vähän vain?”

 

Nyt olen sitten tehnyt sen mitä eilen sanoin: puristanut itsestäni niin paljon irti kuin vain olen pystynyt (tehokkuuden kärsimättä). Nyt sitten tuntuu siltä, että kaikki sanovat kuitenkin ”ai niin vähän vain?” taas uudestaan. Olen kirjoittanut eilisen aikana 16 sivua muistiinpanoja käsin ja olen hankkinut sillä tavalla itselleni jo lievän jännetupen tulehduksen. Eikö kiva? Tuhoan käteni ennen kuin pääsen edes kirjoituksiin! Mutta niin opin parhaiten, joten olen paketoinut käteni, teen tauoilla kaikkeni hoitaakseni sitä ja yritän olla välittämättä kivusta.

 

Vaikka eilen teinkin itseni kipeäksi ja puristin kaiken irti, minusta tuntuu, että se ei riitä. Minä olen tehnyt muistiinpanot eilisen aikana 151 sivusta, mutta tänään edessä olisi vielä reilut kolmesataa sivua. Plus aluetutkimus, jonka olen päättänyt tehdä tänään loppuun. Sen saa sentään kirjoittaa koneella, muuten olisin varmaan illalla jo valmis suunnilleen leikkaamaan käteni irti, jos pääsen lähellekään tavoitetta.

 

Mutta pakko saada ne muistiinpanot tehtyä tänään. Olen tehnyt oikein jo suunnitelmankin itselleni. Huominen sisältää lepäämistä, henkistä valmistautumista kirjoituksiin ja asioiden kertaamista niistä muistiinpanoista. Ei enää muistiinpanojen tekemistä ja tarkkaa opiskelua. Pelkkää kertaamista. Saa nähdä sitten, miten siihen pääsen. Luultavasti en pääse, mutta minun olisi pakko päästä! En halua uuvuttaa itseäni kirjoituksia edeltävänä päivänä ja opetella enää ”uusia” asioita.

 

Hyvänä puolena on se, että nämä jäljellä olevat asiat ovat suurelta osin sellaisia helppoja itsestäänselvyyksiä. Kulttuurimaantiede menee aika paljolti järjen avulla (kaikki väestönkasvut, luonnonvarojen käytöt, yms.) ja hasardikurssin toisen sarjan kirjan olen lukenut ihan vähän aikaa sitten ja muistan sen aika hyvin (ja sekin on ihan helppoa, vain vähän niin kuin näiden kahden aikaisemman kurssin syventämistä vain). Ja sitten on Aluetutkimuksen kartografia, mutta se nyt ei ole edes sen kurssin pääasia, vaan se aluetutkimus. Ja kun olen uudelleenopiskellut näitä asioita tällä muistiinpanotekniikalla, olen tajunnut niitä aluetutkimuksen kysymyksiä paljon paremmin ja luulen, että tämän jälkeen se alkaa sujua.

 

Paljon potentiaalia. Siis äidinkielellisessä muodossa: epävarmoja lauseita. ”Luulen että”, ”luultavasti”, ”ehkä nyt” tai ”minusta tuntuu”. Ei lupaa mitenkään erityisen hyvää. Ja kun tänään pitäisi raahata itsensä kouluun juttelemaan englanniksi vartin ajan ja udella sitten joltain selville se, missä ja koska minun pitää olla silloin keskiviikkoaamuna.

 

Mutta olen ollut ainakin hyvin tehokas eilen. Käytin taukonikin tehokkaasti ja sain tienattua vähän rahaa leikkaamalla nurmikon (viimeistä kertaa tänä kesänä). Luen myös TSH:ta taas kerran ja se saa minut ainakin rentoutumaan hieman. Ja ehdin katsoa eilen vielä televisiotakin. Jotenkin tuntuu, että kun en ole se normaali veltto itseni, minulla on paljon enemmän aikaa. Siitä on sitten kuitenkin seurannut se, että minä teen asioita hosuen ja hieman huolimattomastikin. Tämänkin kirjoituksen alussa suunnilleen jokaiseen sanaan tuli kirjoitusvirhe (kun kirjoittaminen on ollut pari viimeistä päivää sellaista, että oikeinkirjoitus ja muoto ei ole tärkeää, pelkästään se, että siitä saa jotain selvää ja siinä on jotain oleellista), mutta nyt se jo sujuu.

 

Tämä viikko on luultavasti yksi kaikkien aikojen raskaimmista viikoistani. Tämä ja huominen päivä menevät kirjoituksiin harjoitellessa, keskiviikko kirjoituksissa ollessa ja biologiankokeeseen lukiessa, torstaina on soittotunti ja pitäisi lukea pitkän matikan kokeeseen. Ja jossain välissä ennen perjantaita minun pitäisi saada kasaan äidinkielestä yksi tekstitaitovastaus ja joku pohdintajuttu siitä meidän luetusta kirjastakin.

 

Äh, pitäisi varmaan mennä taas tekemään muistiinpanoja. Edessä on kuitenkin vielä niitä keskuksien rakenteita (kirjan mukaan ”Ihmistoiminnan alueellinen rakenne”), jotka ovat olleet minulle hieman vaikeita. Minulla on joku hämärä kuva niistä eri keskusten malleista, mutta se on jotenkin vaikea asia, vähän niin kuin ykköskurssissa oli se typerä coriolisilmiö, jota minä jouduin painamaan mieleeni suunnilleen ikuisuuden, kun en tajunnut sitä, että minne se kääntyy milloinkin, jne. Nyt osaan sen, luultavasti (Eih! Taas potentiaali!).

 

Hmm... Jotenkin mielessä pyörii nyt sana ”infrastruktuuri”, mutta minä en tiedä miksi. En tiedä edes ihan tarkkaan, mitä se tarkoittaa, tiedän vain, että se liittyy jotenkin keskuksiin ja niiden rakenteeseen (???). Ehkä. Ja tiedän, että kun luin jotain kurssia koulussa, istuin sohvalla juuri siinä yhdessä kohtaa ja katsoin sen sanan tarkoituksen kaksi kertaa sen yhden hyppytunnin aikana sanastosta. Kuten näette, minä ihan selkeästi muistan tosi tärkeitä ja oleellisia asioita.