Argh! Ottaa päähän! Ottaa niin päähän! Tilasin juuri Tarja Turusen My Winter Storm –levyn netistä, sillä sitä ei löydy yhtään mistään kaupasta täällä. Ja kun sitten maksoin nettipankissa, niin katsoin, että mitä hittoa, mihin minulta on kadonnut melkein satanen minun tietämättäni. En ole kuluttanut kuukauden aikana suunnilleen mitään, kun on ollut tämä syömättömyysvaihe, enkä siksi ole ostanut paljon mitään ja elän seitsemällä eurolla viikko. Ja kun ajattelin, että pääsisipäs nyt sitten vihdoinkin takaisin plussan puolelle, kunhan joulukuun opintoraha tulisi, mutta ei näköjään!

Sieltä oli mennyt muutama päivä sitten eräpäivänsä saavuttaneet sähkölaskuarvio (koko syksyltä) ja nettilasku. Kahdeksankymmentä euroa ja risat. Ja kun vuokran jälkeen käteen jää sellaiset sata euroa jokaista kuukautta kohden, niin on kiva. Ruoan kanssa tuo riittäisi, nykyisellä syömisellä se riittäisi vieläpä oikein hyvin, mutta aina tulee paljon sellaista, mitä pitää ostaa, joka maksaa sitten ylimääräistä. Pitää ostaa rotankuivikkeita tai Fairya tai shampoota tai ostaa jotain hemmetin monistenippuja yliopistolta, joihin menee ties miten monen päivän edestä rahaa.

Ja joulukuussa pitäisi muka mennä vielä Kylä-miittiin Tampereelle ja tulla takaisin? Milläköhän rahalla minä olen meinannut senkin tehdä? Ja kaikki joululahjat pitäisi ostaa ja kaikkea. Yleensä olen selvinnyt kaikesta hyvin vähällä rahalla ja jos olen ollut kesätöissä, niin sen jälkeen kun on jouluna joululahjatkin ostettu, ei ole ollut lainkaan mitään pulaa rahasta. En ole voinut käsittää, miksi jotkut kävivät lukion aikana töissä – mihin heillä muka menisi rahaa?

Ja nyt kun kaikki energia menisi siihen, että yrittäisi edes jotenkin pärjätä yliopiston jutuissa, pitäisi sitten oikeastaan sinne töihin mennä, jos ei halua päätyä vararikkoon. Ja yliopiston ensimmäisinä päivinä sanottiin, että työnteko yliopiston ohella ei ole oikeastaan lainkaan vaihtoehto. Yliopisto vaatii kokopäiväistä opiskelua. Miten muka voi opiskella kokopäiväisesti kun opintotuki loppuu aina kesken vaikka miten yrittäisi säästää?!

Tänäänkin on taas jostain hemmetin syystä koko ajan nälkä. Eilen söin vielä illemmallakin. Ja join teetä. Joten tänään ei ainakaan saa syödä yhtään mitään. Ja silti on niin hemmetin nälkä ja kylmä ja ärsyttää ja rasittaa. Peilikuvakin näyttää ihan siltä kuin eilisen syöminen olisi tehnyt tyhjäksi koko aikaisemman paastoamisen.

Ja huomenna pitäisi mennä etsimään talvikenkiä. Taas uusi menoerä. Ja kengät on niin kalliitakin, että vihaksi pistää. Eivätkä ne ole koskaan edes hyviä. Minä en ikinä löydä sellaisia kenkiä kuin haluaisin, ne ovat aina rumia, kalliita, kylmiä, puristavia tai kaikkia edellä mainittuja yhdessä. En löydä ikinä kesäkenkiäkään. Nämäki mitä minulla nyt on, ovat monta vuotta vanhat, koska minun on vain niin käsittämättömän hankala löytää sellaisia kenkiä, joihin olisin tyytyväinen. Ne on kaikki sellaisia piikkikorollisia saapasmalleja, joihin pitäisi tunkea farkkujen lahkeet? No en todellakaan laita jalkaani mitään sellaisia. Housujen lahkeet kuuluvat kenkien ulkopuolelle. Ja kun minulla on niin iso jalkakin, että mitkään oikeankokoiset kengät eivät näytä näteiltä, vaan pikemminkin kauheilta veneiltä, joilla seilaan lumihangessa.

Kyllä, on vitutus päällä. Ja pahakin vielä. Ja laitoin tässä pari päivää sitten pienillekin juuri pestyn kudotun riippumaton nukkumapaikaksi, niin seuraavana päivänä kun heräsin, niin edellisenä iltana nätisti neljästä nurkasta kiinni ollut riippumatto roikkui enää yhdestä kulmasta kiinni ja siihen oli tietysti jo pissattu ja se oli ihan niin kuin sitä ei olisi koskaan pestykään. Enkä minä jaksa opetella sitä Schubertin Impromptua. Menen toisella sivulla kahdeksasta eikä mitenkään jaksaisi opetella sitä eteenpäin kun siinä on niin kauhea työ!

Ja keskiviikkona oli tullut ilmoitus siitä, että kaikki tenttipaperit mikrobiologiasta on tarkistettu ja että niitä tuloksia aletaan postailla. Enkä minä tietenkään ole saanut vielä mitään. Siinä sanottiin, että ensin lähetetään tieto niille, jotka ovat reputtaneet, joten pitäisi kai ärsyyntymisen sijaan olla huojentunut, mutta en ole lainkaan niin varma, että olen päässyt läpi, joten laittaisivat jo ne hemmetin tulokset niin tietäisi pitääkö ilmoittautua uusintatenttiin.

Ja minulla on nälkä ja minulla on nälkä. Ja voi perhana! Juuri muistin, että olen unohtanut pyörän ulos. Ei voi olla! Tiistaina tulin tentistä ja jätin sen ulos, koska olin tullut kaupan kautta, eikä ostosten kanssa pysty viemään pyörää kellariin niitä hulluja portaita pitkin. Ja sen jälkeen ajattelin, että menen hetken päästä. Ja sitten se jäi enkä ole käynyt viemässä sitä yhtään mihinkään! Argh! Jos on taas lukko jäässä niin potkin koko pyörän romuksi!

Ja on vieläkin hemmetinmoinen nälkä, eikä voi syödä, koska söin eilen. Ja kello lähestyy yhdeksää ja tällainen on minun perjantai-iltani: jumitan asunnossani vailla ihmiskontakteja ja kiroan itsekseni jokaista asiaa, joka tulee mieleen. Perhana.

Pakko keittää edes teetä, ei tästä muuten tule yhtään mitään. Siinä ei sentään ole paljon kaloreita ja kun olen sen jo ostanut, niin pakko se on käyttääkin. Ja yläkerrassa on taas kauheat bileet niin jatkuva kälätys kuuluu tänne asti. Tänään(kin) ottaa vain päähän, yrittäkää ymmärtää.