Ärsyttää taas. Heräsin vaihteeksi vähän puolenpäivän jälkeen ja ikkunasta uloskatsottuani huomasin, että kaikki lumi on jotenkin ihmeellisesti sulanut yön aikana. Ja heti kun jaksoin raahata itseni ulos huoneestani, äitini ilmoitti, että huomennahan minulla kuuluisi olla se YMT:n suoritus, jonka joudun tekemään toisella paikkakunnalla. Vastasin hajamielisesti, että joo. Sitten äitini kysyi, että eikö minulla sitten olekaan huomenna pianosta niitä yhteisharjoituksia maanantaista konserttia varten juuri täsmälleen samalla kellonlyömällä. Ja kyllähän minulla on. Että jees, olen onnistunut laittamaan kaksi tärkeää juttua päällekkäin ja nyt pitäisi kaiketi taas ilmoittaa sille YMT:tä pitävälle musiikkityypille, että nyt sattuu olemaan sittenkin niin, että se ei käykään. Taatusti tykkää, mutta en minä niistä yhteisharjoituksistakaan voi olla pois.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eli hauska herätys. Ja nyt tässä kohtaa minä taas muistin, että ai niin joo, tänään on itsenäisyyspäivä ja että minun piti kirjoittaa jotain siihen liittyvää. *laittaa Finlandian soimaan* Tuo saa riittää ainakin toistaiseksi. Kuten huomaatte, minä olen ihan pihalla kaikesta, kaikki menee sekaisin.

 

Aamulla taas käytin aikani hyvin loikoillessani sängyssä jaksamatta nousta ylös. Mietin NN:ää taas. Eilen piti kanssa kirjoittaa kaikenlaista vielä tuohon kirjoitukseen, mutta unohdin ne siinä kirjoittamisen aikana. Joo, tosi yllättävää, hmm? Mutta kuitenkin. Eilen siinä itsenäisyyspäiväjuhlassa piti itse valita paikka ja koska Nan oli esittäjien joukossa, minä jouduin istumaan yksin. Ja minne minä istuin? NN:n jengiläisten taakse. Joo, NN ei edelleenkään ollut siellä, joten minulla ei olisi ollut mitään varsinaista syytä edes istua siihen, mutta se vain tuli ensimmäisenä mieleeni ja vaikutti järkevimmältä idealta. No, mikäs siinä sitten ollessa, ei sitä kukaan ainakaan ihmetellyt.

 

Nyt sitten tänään asiaa miettiessäni ajattelin NN:n jengiä. Jotenkin minusta alkoi tuntua siltä, että jos randomihmisiä miettisi, niin minä vietän törkeästi aikaa jossain edes hieman lähellä heitä. Joo, luonnollisesti NN:n takia, mutta muutenkin. Herrat Aksu ja JuT on pitkässä matikassakin, niin heitä näkee sielläkin. Viime jaksossakin, kun meillä oli uskontoa matikantuntien jälkeen, ihmiset saapui sinne luokkaan vähän eri aikaan. Ei kaikki samassa ryppäässä, mutta pienemmissä. Minä jotenkin hämärästi sitten melkein poikkeuksetta saavuin uskonnonluokkaan ensimmäisenä (koska en jäänyt norkoilemaan minnekään, vaan nappasin takkini ja kävelin pihan poikki) herra Aksun ja JuTin kanssa.

 

Ja mitä minä nyt sitten mietin, niin heidänkin käyttäytymisensä minua kohtaan on jotenkin hieman muuttunut. Ei kaikkien, mutta ainakin herra Aksun, JuTin ja MR:n. Heidän kanssaan NN nykyisin pääasiassa liikkuu. Jotenkin sitten tulee sellainen epäilys, että miksi he suhtautuvat minuun niin erilailla kuin ennen? Ennen he ignoorasivat minut aina melkein täydellisesti, mutta eivät enää. Ihan kummaa.

 

Tulin sitten miettineeksi, että mitä jos kyse on jotenkin hämärästi siitä, että he ovat huomanneet jotain? Tai minusta se huomaaminen ei kaiketi ole erityisen vaikeaa (en kyllä kuitenkaan koe olleeni mitenkään ilmiselvä heidän näkökulmastaan), mutta muutenkin. Jos minä huomaisin, että joku poika vilkuilee Nania yms. mutta tietäisin, että Nan ei yhtään pidä hänestä, niin en minä kyllä siihen poikaan kauhean suopeasti suhtautuisi. Joo, spekulaatiota, spekulaatiota.

 

Mutta minä olen miettinyt tuota ja sitten olen tullut ajatelleeksi, että ei kaikki taidakaan olla niin myöhäistä ja mahdotonta, mitä olen ajatellut. Tai mitä näitä luokka-asteen sisäisiä pariutumisia katselee, niin niitä on tällä hetkellä... Viisi. Yksi muodostui 9. luokalla (herra V ja hänen tyttöystävänsä (neiti AM)), kaksi ensimmäisellä luokalla (herra MO&neiti EH ja neiti Elm&herra TP) ja kolmosella kaksi (T. Toukka&neiti KJ ja neiti HS&herra JE). Kakkosella ei muodostunut yhtään ainutta luokka-asteensisäistä paria.

 

Ja kuka sanoo, ettei minusta ja NN:stä voisi tulla mitään? Kaikki asiat ja tekijät tuntuu enemmän tai vähemmän yhtäkkiä siltä, että se voisi olla hyvinkin mahdollista. Nämä tämän vuoden pariutumiset on tapahtuneet molemmat viimeisen kuukauden sisällä. Nyt on joku vaihe meneillään, selkeästi. Ja kun NN on ollut kanssa taipuvainen rikkomaan sitä suojaympyrääni viimeaikoina taas entistä enemmän, niin... Jaa miten niin minä elättelen (taas) turhaa toivoa?

 

Tänään on tullut tehtyä pääasiassa kouluhommia. Tosi isänmaallista. No, on tullut sentään katsottua ”Nemoa etsimässä” ja linnan juhlia, mutta ei oikein muuta. Ja jos te nyt kysytte, että mitä minä olen tehnyt sitten sinä aikana, kun en ”ole tehnyt mitään”, niin minulla on vastaus siihen: minä olen tehnyttehnyt koko ajan jotain noista kolmesta. Eli se tarkoittaa sitä, että en ole ollut koneellakaan kauheasti, vaan tuntikaupalla ahertanut koulujuttujen parissa.

 

Pitäisi varmaan raahata itsensä nukkumaan pian, kun huomenna on herätys taas tavalliseen tapaan kuudelta. *huokaus* Mutta luulisi, että NN on jo terve. Ja jos hän on terve, hän on koulussa, ja jos hän on koulussa, hän on pitämässä yhteiskuntaopin esitelmää jenginsä kanssa, joten saan taas vaihteeksi hyvän tekosyyn tuijottaa häntä. Heh.

 

Mutta minä, neiti M ja R sekä herra Friikki ja T. Toukka pidettiin se esitelmä jo maanantaina. T. Toukka kommentoi minun lausettani, että kun hän kirjoitti sitä paperilla (huomio: hän kirjoitti sen käsin paperille, koska ei kuulemma viitsinyt tulostaa), hän mietti että koska se oikein loppuu. Hän sanoi myös, että jos luen sen siitä suoraan, porukka ei tajua siitä yhtään mitään. Minä sitten kysyin, että eikö se ole juuri tarkoitus. En tiedä, onko T. Toukka poistanut minun meseosoitettani. Estänyt hän ei ainakaan ole, sillä näen hänet online (tai pikemminkin ”varattu”) koko melkein 24/7. Ei ihan, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Hmph. Pysykööt listalla piilotettuna.

 

Mutta itsenäisyydestä... Hmm... Jee, hyvä Suomi! Tai jotain. Ei ole juuri kauhean isänmaallinen fiilis. Viime vuonna oli, enkä koe olevani mitenkään epäisänmaallinen, mutta nyt kun minulla on kaikki ajat muutenkin niin sekaisin, että en pääse fiiliksiin ollenkaan. Minä en vieläkään ole kunnolla tajuamassa sitäkään, että joulukin lähestyy. Minulla on joulukalenterikin, mutta siitäkin avaan luukkuja silloin tällöin kun satun muistamaan. Että kun ensi vuonna minulta kysytään jotain tästä syksystä, minä en varmaan muista yhtään mitään konkreettista. On tämäkin elämää.

 

Mutta jee, Suomi, jee! Jatka samaan malliin!