Pitäisi mennä nukkumaan, koska olen herännyt tänään jo ennen kahdeksaa, mutta ahdistaa. Koska heräsin niin aikaisin, ehdin hyvin tsekata työsähköpostini ja ilmoittaa opettajalle, että firma oli hyväksynyt sen aikaisemmin tehdyn ehdotuksen siihen konferenssiesittelyyn siihen graduuni liittyen. Samalla sitten kun kerran olin työkoneellani, päätin laittaa pomolleni viestiä ja kysyä, että onko jotain, mikä minun olisi vielä hyvä tehdä ennen kuin sopimukseni päättyy ja minut siirretään sen gradupomoni alaisuuteen (tämä gradupomo mainitsi siitä alaisuuden siirrosta eilen Skype-kokouksessa). Sitten lähdin terapiaan, missä oli vähän vaikeaa, koska esiin tuli kaikenlaisia defenssejä ja terapeuttini kannusti minua tarkkailemaan niitä ja taistelemaan niitä vastaan. Siitä tuli jo vähän ahdistunut olo, koska sen jälkeen ne kaikki pikkuasiat olivat mielessäni äänekkäämpinä kuin koskaan:

Pitäisikö minun tehdä enemmän töitä, koska Harjoittelupaikkarohmukin tekee 3 päivää viikossa? Ja se meidän graduopettajakin mainitsi eilen kanssani jutellessaan, että Lesterillä on jotain työkiireitä (oikeasti, miksi niin monet ihmiset ilmeisesti kokevat jotain pakottavaa tarvetta puhua minulle Lesterin asioista?), joten annanko itsestäni ihan vetelyksen kuvan, kun sanon, että olen viimeisen kuukauden keskittynyt opiskeluun, enkä ole tehnyt paljon töitä?

Mitä tapahtuu, kun minut siirretään sen gradupomon alaisuuteen? Saanko pitää sen fyysisen työpisteeni työpaikalla? Entä nimikylttini? Tai sen mukin, jossa on teipattuna minun nimeni? Entä se nykyisen tiimini WhatsApp-ryhmä? Pitääkö minun lähteä siitä? Entä miten merkitsen tämän kuukauden löysäilyni CV:hen? Ylipäätään, voinko sanoa olevani "töissä" tuossa kyseisessä firmassa, jos minulla on nyt vuodenvaihteen jälkeen vain se gradusopimus? Lasketaanko se "työsuhteeksi"?

Kävin tänään pääkaupunkiseudulla hakemassa uuden rottavauvan ja näin Nataliaa, joten vaikka se oli sinänsä nopea suoritus, siinä meni yhteensä n. 7 tuntia. Juuri ennen kuin lähdin, tarkistin vielä työkoneeni ja huomasin, että jotenkin ihmeessä postilaatikkooni oli tullut kasa viestejä, vaikka olin tsekannut ne vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Yksi intialainen tyyppi, jonka kanssa olen tehnyt jotain projekteja laittoi viestiä, jossa pyysi toimittamaan alkuperäiset kuvatiedostot johonkin dokumenttiin liittyen. Se liittyi siihen minun ja Arrown yhteiseen projektiin, joka oli silloin alkukesästä. Heti sen perään Arrow oli laittanut minulle viestiä, jossa ihmetteli asiaa ja kysyi, että eikö me juuri ne olla toimitettu. Sitten vielä se nykyinen pomoni oli vastannut sähköpostiini, mutta sen sijaan, että hän olisi vastannut kysymyksiini, hän laittoikin vain viestin, jossa pyysi minua soittamaan hänelle kun minulla on hetki aikaa.

Ja sitten minun piti vain sulkea tietokone ja lähteä junalle! Ja tietysti kaikki tuo on pyörinyt mielessäni koko päivän sen jälkeen. Se nykyinen pomoni on ihan upea - ei sillä että se gradupomokaan olisi mitenkään ikävä, mutta tämä nykyinen pomoni tuntuu vain hoitavan kaiken niin, että hänen alaistensa on mahdollisimman helppoa keskittyä heidän omiin tehtäviinsä - joten ei kai pitäisi olla huolissaan siitä, että olisin saamassa jotain läksytystä. Hän on tehnyt tuota joskus aikaisemminkin, eikä mitään vakavaa ole koskaan ollut, eikä hän ole koskaan valittanut työskentelystäni, mutta onhan se jotenkin ahdistavaa, kun saa pomolta viestin, että soitatko, ilman mitään tietoa siitä, mihin asia liittyy. Kai se liittyy jotenkin sopimukseeni tai johonkin työjuttuun, jonka hän haluaa minun hoitavan. Mieleni menee kuitenkin heti siihen, että hän on vihainen jostain ja että ehkä en ole tehnyt jotain, mitä minun olisi pitänyt tehdä, tai ehkä hän on pettynyt siihen, että en ole tehnyt töitä kuukauteen.

Vaikka tietysti puhuin siitä työtauosta hänelle ennen sitä ja hän vaikutti hieman hämmentyvänkin siitä ja sanoi, että siinä minun sopimuksessanihan lukee, että se on max 15 tuntia, eli siis 0-15 tuntia viikossa, joten jos en ehdi tekemään töitä, niin sitten en ehdi ja se on ihan sen sopimuksen puitteissa, eikä minun tarvitse erikseen ilmoittaa hänelle siitä, että noudatan sopimuksen ehtoja, vaan ihan se riittää, että kirjaan ne tunnit ylös sinne meidän järjestelmään. Ja sitten hän sanoi vielä sen, että mielellään ottaa kyllä työpanostani vastaan, jos vain ehdin missään vaiheessa tehdä jotain, mutta jos en ehdi, niin se ei ole ongelma, koska hän on ottanut sen vaihtoehdon huomioon jo sitä sopimusta tehdessään.

Joten hän on todella kiva ja aina kun puhun hänen kanssaan, minulle tulee sellainen olo, että minua arvostetaan työntekijänä! Kyllä hän välillä töksäyttää jotain, koska eihän hän nyt mikään täydellinen ihminen ole, mutta hän on ehdottomasti paras pomo, joka minulla on ikinä ollut. Mutta pelottaa, että mistähän hän haluaa puhua. Ja minä vihaan puhelimessa puhumista muutenkin, mutta varmaan soitan huomenna aamulla hänelle.

Koska huomennahan on Star Wars -ensi-ilta - tai siis ensiaamu, koska minulla on liput näytökseen, joka alkaa jo ennen puoltapäivää. Niin pitää hoitaa tuo ennen sitä, koska minun on mentävä sittenkin yliopistolle, koska olen urpo ja maanantaina kun olin yliopistolla tekemässä sitä koodia, kopioin ilmeisesti vanhan version siitä koodista sähköpostiini, joten se uusi pätkä, jonka tekemiseen meni yli tunti, on nyt joko vain siellä yliopiston konejärjestelmässä (toivottavasti!) - tai bittiavaruudessa, jos olen jotenkin mokannut tallennuksen. Koska tuo idioottimainen Notepad++ ei ilmoita, jos sen sulkee tallentamatta. Mutta jotain on mennyt jossain kohtaa pieleen eilen, eikä minulla ole sitä viimeisintä koodia kotona, joten pakko mennä tarkistamaan, josko se olisi yliopiston järjestelmässä tallessa. Deadline lähestyy ja vaikka koodi onkin arvioni mukaan lähes valmis, alan panikoida.

Lisäksi ahdistaa kaikki miesasiat, vaikka yritän olla miettimättä niitäkin. Hyvä fiilis Lesteristä on taas kadonnut ja pääni sisällä joku jankkaa minulle koko ajan, että vittu kun olet ihan idiootti, kun et tajua, että Lester on vain kiusaantunut siitä, että vaikutat olevan kiinnostunut hänestä ja että hän haluaisi vain, että jätät hänet rauhaan. Ja Harjoittelupaikkarohmun suhteen sama juttu, vaikka ehkä hän on jollain epätoivoisella tapaa myös hieman otettu siitä, että ajattelee minun olevan hänen peräänsä. Koska kuka minut muka haluaisi?

Ja tämä kaikki pyörittely on juuri sitä, mitä minun ei pitäisi tehdä, juuri sitä, mitä terapiassa puhuttiin tänään, mutta en vain voi sille mitään, koska kai jotenkin tuntuu, että sekoan, jos en nyt yritä huomioida kaikkea mahdollista. Koska kai minua vain pelottaa tällä hetkellä hirveästi, että en ole tarpeeksi: että en saa sitä koodia valmiiksi, että en saa käärittyä tuota työsuhdettani tuolla tuotekehityksen puolella kivaan pakettiin työsuhteeni loppuessa, että tulen olemaan pettymys gradusopimukseni alaisuudessa paitsi työpaikalla niin myös yliopistolla, että en saa muitakaan yliopistojuttuja hoidettua ja että nolaan itseni kaikkien minulle tärkeiden ihmisten edessä kaikilla muillakin mahdollisilla tavoilla.

Ja tätäkin kirjoittaessa vähän väliä kuulen, kun se uusi rottavauva rääkyy tuolla toisessa huoneessa, koska yksi rotistani on ihan saakelin ärsyttävä ämmä, joka on minulle kyllä todella kiva ja mielinkielin aina, mutta huudattaa aina kaikkia uusia. Ei se niitä pieniä ikinä satuta - olen kyllä tarkistanut todella tarkkaan sen ja vahtinut aikaisemmin ja yrittänyt opettaa sitä olemaan nätisti - mutta se ilmeisesti silti pelottelee aina rottavauvoja ja tekee selväksi heti kättelyssä, että kuka on häkissä pomo. Käy sääliksi, kun en tietenkään halua, että rotat joutuvat pelkäämään, etenkin kun tämä pieni oli jotenkin vähän ujon oloinen muutenkin. Niin sekin ahdistaa, kun tiedän, että paras ratkaisu on vain antaa niiden selvittää ne välinsä, koska vauvalle ei käy mitään pahaa ja päivän tai parin päästä ne tulevat jo toimeen ja nukkuvat yhdessä, mutta että minä en voi oikein itse tehdä mitään, joka tekisin tuon nopeammaksi tai helpommaksi.

Mutta kaikki ahdistaa ihan saakelisti ja sekin ahdistaa, että pitäisi nyt saada nukuttua nythetipian, jotta jaksan huomenna ja ylihuomenna ja jatkossakin, koska tuntuu, että minun pitää antaa nyt joka suuntaan kaikkeni ja ehkä vielä vähän sen päällekin.