Tuntuu pahalta. Jutellaan Jaskan kanssa Facebookissa taas. Olen viime aikoina sanonut, että on tuntunut, että on mennyt niin paljon paremmin, mutta kun Jaska toissapäivänä sanoi, että hänestä on toisaalta harmi, että me ei olla riidelty pitkään aikaan, aloin ajatella kaikenlaista. Se on pyörinyt mielessäni siitä lähtien ja nyt kun otin asian esille Jaskan kanssa, sanoin, että viime aikoina ei olla vaan oltu niin paljon yhdessä, pääasiassa ollaan nähty, kun mukana on ollut muitakin, mutta sitten kun ollaan jääty kaksistaan, Jaska on vain halunnut lähteä kotiin.

Nyt sitten kävi ilmi, että Jaskan mielestä meillä on pari viimeistä kuukautta mennyt vain todella huonosti, on ollut todella vaikeaa ja hän odotti, että ehdottaisin ratkaisuksi sitä, että erottaisiin. Ja minun mielestä meillä on mennyt hyvin, ja nyt ne kaikki hyvät muistot tuntuvat vain hajoavan käsiini, koska mitään sellaista ei olekaan ollut - paitsi minun päässäni.

Olen ollut niin onnellinen, kun meillä on Jaskan kanssa mielestäni mennyt hyvin.

***

No, nyt sitten Jaska jätti minut. Taas. Tuntuu, että maailma hajoaa. Jaska sanoi, että sun kannattaa ehkä tutkituttaa ittes läheisriippuvuuden varalta, kun ei oo ihan tervettä, että yks ihmien merkitsee niin paljon. Ja sitten sanoi, että ajattelen tätä meidän molempien kannalta, huomaat vielä ajan kuluessa, että tää oli hyvä juttu tää ero.

Kävin kaupassa hakemassa lonkeroita ja siidereitä. Poikaset syntyy huomenna, mami on rohissut, kasvattajatutun mukaan, ei ole eettistä myydä niitä. Jaskan piti alunperin tulla katsomaan niitä, auttamaan niiden kanssa. Kysyi jopa, että haluaisitko että olen sun tukena, kun karsit niitä poikasia. Nyt ei ole mitään. Tuntuu pahemmalta kuin koskaan, eikä elämässäni ole ketään. No on joitain kavereita, mutta jokapäiväinen elämä... Ketään muuta ei ole ollut kuin Jaska. Ketään ei enää ole. Kaveri sanoi tulevansa luokseni joskus vuorokauden sisällä ehkä. Oli huolissaan kun olin puhelimessa niin poissa tolaltani.

Nyt istun sängylläni, itken edelleen, vieressä on sitä alkoholia ja sitten rauhoittavia. Juuri vähän aikaa sitten sain uusittua reseptin, niin niitä on paljon. Rotat ovat sairastelleet kaikki, tulevien poikasten kanssa on ollut ongelmia, olen joutunut vain vierestä katsomaan ja kuuntelemaan, miten rakkaat pienet palluraiseni ovat vain rohisseet, enkä ole voinut sille mitään. Vain Jaskan seura on piristänyt.

Olen ajatunut viimeisten viikkojen aikana taas syömishäiriöisyyteen päin. Se on ehkä osasyy siihen, miksi Jaska lähti. Hän on satuttanut minua, kun on aina halunnut lähteä kotiin, kun ollaan oltu kaksin. Niinpä olen täyttänyt päiväni kuntoilulla ja syömisen tarkkailemisella. Se on täyttänyt kaikki päivät, se on ollut yksi ainoista asioista, joita olen ajatellut.

Nyt kaikki on vain niin tyhjää. Kirjoitan ensin viestin, käsin jopa. Sitten vedän pillerit ja lonkerot. Viina olisi parempi, mutta Alko on kiinni, enkä vain kestä huomiseen. Ja jos kestäisinkin, niin ehkä silloin en olisi enää tarpeeksi vahva pääsemään vihdoinkin eroon tästä kaikesta.

***


Kaikki on nyt valmista. Ei ole enää mitään, vaan kaikki loppuu. Kylläpäs tässä kestikin monta vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi tämänkin. Otan vielä tabletit ennen kuin julkaisen tämän, että kukaan ei sitten ehdi tehdä mitään. Mutta rotta-kultiani jään kaipaamaan niin paljon! En niin paljon sitä onnellisuuden tunnetta, koska sen sain aina huomata olleen vain päässäni, ei oikeasti olemassa. Niin kuin Jaskankin tapauksessa. Meinasin jo yhden kerran sanoa hänelle, että rakastan häntä. En voinut kuvitellakaan, että tässä kävisi näin. Pelkäsin sitä kuollakseni, ja tässä se nyt sitten tuli.

***

"It's a-hard and it's hard, ain't it hard
To love one that never did love you?"

Hard Ain't It Hard?


***

"Vedit hartiat korviin ja kävelit pois."
 

***

No niin, kaikki otettu. Toivon vaan, että nuo riittää, kun luin, että bentsoissakin kuolemaan johtavat yliannostukset on harvinaisia... Ei kun hei, vedän vielä noi jäljelle jääneet lyricat niin eiköhän se ainakin auta asiaa.