Joo. No Jaska sitten vastasi, sanoi, että oli useaan otteeseen tänään alkanut kirjoittaa viestiä minulle, mutta sitten pyyhkinyt sen pois, koska ajatteli, että on parempi ettei ota yhteyttä. Sanoi, että tuntui että jäi niin paljon sanomatta vielä. Joten sovittiin että tavataan huomenna ja puhutaan vielä. En tiedä mitä hänellä on sanottavana, mutta kai se on parempi puhua asiat selviksi että molemmat pääsee eteenpäin. Minulle ei jäänyt kauheasti sanottavaa, mutta muutama asia, jotka voisi olla hyvä sanoa. En tiedä onko fiksua, varmaan ei, mutta tällä tapaa minä nyt aion hoitaa tämän.

Ja jotenkin tuntuu lohduttavalta ajatella, että saan nähdä Jaskan vielä yhden kerran. Ei kai sitä tunteilleen mitään voi, mutta aion silti pysyä loogisena huomenna, koska nyt minullakin on se tunne, että sinänsä on ihan okei että suhde on ohi. Nyt kun mietin itseäni, niin ei tätä kaikkea voi Jaskankaan piikkiin laittaa, kun koko vuoden olen vain pelännyt että tulee ero, mutta en ole sanonut Jaskalle sitä tietenkään, vaikka olen ajatellut sitä vaikka kuinka paljon. Ja sitten kun ollaan nähty, olen yrittänyt napsauttamalla kadottaa sen tunteen ja käyttäytyä "normaalisti". Tällaista se kai on kun kaksi mielenterveyshäiriöistä menee yhteen.

En vain tiedä mitä huomisesta tulee, toivon että jotenkin asiallisesti saadaan se hoidettua ja toivottavasti en itke kauheasti. Sitten jälkeenpäin saa nähdä Naniakin, niin se on hyvä "turvaköysi" siinä taustalla. Tietysti pieni toivo, että ehkä ero ei olekaan lopullinen, mutta mikä yhdessä yössä muuttuisi, ja kannattaisiko ylipäätään yrittää enää.

En tiedä, nyt alkaa melkein jo kaduttaa että sovittiin tapaavamme, kun jos Jaska sanoo sitten taas jotain ikäviä asioita, tekisi vaikka listaa niistä kaikista asioista jotka minussa ovat pielessä. Ei varmaan, ja kyllä nyt yhdestä tapaamisesta selviää. Toivottavasti.