Voi itku. Itkujen itku. Nyt taas ärsyttää niin hemmetisti, että tekisi mieli paiskoa tavaroita ja kiljua ja ulvoa ja itkeä ja paiskoa sitten taas lisää tavaroita. Nyt ärsytys ei kuitenkaan ole ihan niin voimakasta mitä joskus joululomalla, mutta silti itkettää ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että ei mistään tule yhtään mitään, en minä vain osaa enkä yksinkertaisesti jaksa edes yrittää kun kaikki asiat tuntuvat niin hemmetin monimutkaisilta, että edes yhden selvittäminen vaatisi niin paljon taitoa ja kärsivällisyyttä ja tiedonhankintaa ja miettimistä, että se ei vain onnistu minulta.

Jaa että mikä on tällä kertaa syy siihen, että sain tällaisen kohtauksen? Tai ehkä pitäisi käyttää Dr. Phil -logiikkaa ja sanoa, että en minä ärsyynny pikkuasioihin siksi että ne ärsyttäisivät minua oikeasti niin paljon, vaan koska minulla on sisimmässäni vain niin paha olo, että kynnys ärsyyntyä on sen takia ihan minimaalinen. Mutta silti ottaa päähän sitten tuo ärsyyntymisen syykin ja tekee mieli hakata päätä seinään, kun olen niin hemmetin tyhmä, että kiristelen hampaita jonkun tuollaisen asian takia.

Täydellisissä naisissa Carlos oli niin pottuuntunut sille-blondille-raskaana-olevalle-naiselle-jonka-nimeä-en-nyt-satu-muistamaan, että antoi mahdottoman tehtävän ja sanoi, että huomenna siihen aikaan pitää olla tehtynä ja asianajaja vieressä. Ja sitten se nainen (joku Scavo kuitenkin) teki sitä työtä töissä (komerossa, koska se hemmetin Carlos, oli siirrättänyt hänet sinne!!!) ja kotona, mutta meni katsomaan tyttärensä jonkun esityksen, mutta valvoi sen jälkeen koko yön, mutta olisi ollut valmis tunnin liian myöhään, joten Carlos antoi hänelle potkut. Siis törkeää! Tuon on pakko olla laitonta, koska ei kai voi olettaa, että yhtään kukaan työntekijä pystyisi työskentelemään läpi yönkin ilman että pitäisi esim. tunnin tauon (koska ei sen pikkutytön esitys voinut kauempaa kestää), joten ei ole kohtuullista pyytää sellaista! Hei, sen naisen nimi oli muuten Lynette! Lynette Scavo! En ole vielä katsonut tuota ohjelmaa niin pitkään, että oikein muistaisin kaikkien nimiä...

Ja sitten toinen vielä raivostuttavampi asia tuossa tämänpäiväisessä jaksossa: Se hemmetin Katherine, joka on niin rakastunut Tomiin (joka on naimisissa Gabyn kanssa), puhui paskaa näitten pojalle siitä, että Gaby on paha ihminen. Ja sitten vielä haki tämän 6-vuotiaan pikkupojan kerhosta (ja kerhotäti vielä päästi tämän!!!) ja vei kotiinsa kuuntelemaan lisää paskaa! Ja sitten Tom meni hakemaan hänet sieltä ja käski häntä menemään kotiin ja sanoi sitten Katherinelle, että ei rakasta tätä eikä koskaan ole rakastanutkaan, vaan aina kun he olivat yhdessä (ennen kuin hän ja Gaby menivät (toisen kerran) naimisiin)), hän oli toivonut vain, että Katherine olisi Gaby. Sitten Katherine uhkasi itseään veitsellä ja Mike otti sen ja laittoi pois ja lähti. Mutta sitten Katherine soitti hätänumeroon ja pyysi ambulanssin kotiinsa sanoen, että menetti koko ajan paljon verta. Ja sitten hän lopetti puhelun ja iski itseään sillä hemmetin veitsellä, jossa tietysti oli ne Miken sormenjäljet, kun tämä kerran oli siihen koskenut aikaisemmin!!! Hemmetin ihmiset! Soittaisivat heti poliisille, jos joku vainoaisi, soittaisi poliisille, että kaappasi lapseni kerhosta ja vainoaa, kurkkii talon ulkopuolella ja vaikka mitä!

Siis oikeasti! Minä olen tosissani ärsyyntynyt jonkun hemmetin telkkarisarjan takia!!! Koskaan ennen en ole suuttunut telkkaria katsoessani, tai jos olenkin hieman ollut ärsyyntynyt, niin en näin järjettömän paljon, että siitä tulisi tällainen romahduskohtaus!

Ja huomenna on ammatinvalintapsykologi taas. Ja minä olen sanonut omahoitajalleni, että se sairaalan auto (sellainen, jolla ihmisiä kuskataan eri hoitojuttuihin, tms.) voisi viedä minut ihan itsestään. Omahoitajani sanoi, että voisi kyllä tulla mukaan (kuten on tullutkin aikaisemmilla kerroilla), mutta minä sanoin, että haluan mennä yksin. Enkä minä halua mennä yksin, vaan se hirvittää minua ihan kauheasti, kun pelkään, että jokin meneekin vikaan ja jään sinne kilometrien päähän työvoimatoimistolle tai jos en löydäkään sen ammatinvalintapsykologin huonetta siellä sokkeloisessa rakennuksessa. Järki sanoo, että kyllä löydän, koska se on törkeän helppo löytää, mutta jotenkin aivoissani silti pyörii kyselyt, jotka kysyvät, että mitä jos en löydäkään. Mutta siis en pyytänyt omahoitajaani mukaan, koska ajattelin, että ihan turhaan hukkaisin hänen aikaansa ja minun pitäisi sitä paitsi muutenkin tehdä asioita itsekseni, koska ei minulla jatkossakaan olisi ketään mukana turvana.

Ja minun pitäisi varata aika lääkärillekin. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska haluan mennä paikanpäälle varaamaan ajan (ja ajanvaraus on vain klo 8-12) ja kaikki aamut ovat olleet sellaisia tähän asti, että en ole voinut olla edes puolta tuntia myöhässä. Ja siis sen takia pitäisi päästä lääkärille, kun pitäisi kai lopultakin mennä urputtamaan niistä kolmoishermosärky-lääkkeistä ja niiden annostuksesta, kun ne alkavat olla loppu. Tänään hain sen, mitä se nainen silloin jouluaattona päivystyksessä määräsi, mutta hän oli määrännyt ne kivasti 25mg:n kapseleina ohjeistuksella "kolme kapselia kerran vuorokaudessa" sen sijaan, että olisi määrännyt "yksi 75mg:n tabletti kerran vuorokaudessa". Ja kun minä itsekseni tuplasin sen annoksen, niin otan 75mg sekä aamulla että illalla, niin kun molempina pitää ottaa muitakin lääkkeitä, niin ärsyttää, kun pitää vetää kolme kapselia yhden sijaan. Ja siis torstaina pääsen aamulla vasta varaaman ajan, koska en uskalla soittaa, koska tuollaisista soittaminen on ihan kauheaa kauheaa.

Eikä niistä uusista rottavauvoista ole mitään tietoa. Uskaltauduin tänään jopa kysyä Ericalta, mutta vastaus siihen oli yhtä masentunut ja lyhyt kuin kaikkeen muuhunkin. Ei hän tiennyt mitään. Uskon, että ei hän ole edes kysellyt siltä kaveriltaan, missä mennään, koska hän on ollut nyt ainakin koko edellisen viikon ja vielä tämänkin päivän niin huonossa kunnossa, että tekee pahaa katsoakin.

Ja minua ärsyttää senkin takia, että olisi kiva saada niitä rottavauvoja. Voisin tietysti etsiä niitä muualtakin, mutta se ei tunnu niin järkevältä vedolta kuitenkaan loppujen lopuksi. Ericalla oli ainakin jossain vaiheessa tarkoitus ottaa samasta poikueesta myös kaksi rottaa, joten se sitten yhdistäisi meitä ehkä. Ja tuo Erican kaveri tuntuu vastuulliselta rottakasvattajalta, mutta on kuitenkin myös sellainen rottakasvattaja, josta muu rottaharrastajayhteisö ei tiedä yhtään mitään, ei siis että tällainen ihminen on olemassa tällaisessa paikassa. Ja hän kuulemma tietää vielä toisen rottakasvattajan tässä lähistöllä, niin minua tietysti kiinnostaa erityisen paljon luoda yhteyksiä tällaisiin ihmisiin.

Tuo tuntuu vähän siltä kuin olisin soluttautuneena rikollisten maailmaan. Olen yrittänyt googlata tätä Erican kaveria, mutta mitään ei ole löytynyt. Olen yrittänyt etsiä myös SKEY:n sivuilta ja selata kasvattajanimettömiä kasvattajia (koska Erican mukaan tuo hänen kaverinsa on juuri sellainen), mutta en ole löytänyt mitään, en niin yhtään mitään, en edes pientä vihjausta, jossa joku sanoisi olevansa tältä seudulta ja omistavansa rottia. Ääh.

Ja minun kultamussukkani ärsyttävät myös hiukan. Annoin niille tänään kuppiin lisää siemenseosta (Garvoa) niin ne pillaantuivat tyystin. Molemmat halusivat syödä samasta kiposta samaan aikaan, niin tietysti siitä tuli nujakointia ja kun molemmat yrittivät huitoa toista käpälällä pois, tiellä oleva ruoka tietysti lenteli ympäriinsä. Huoh. Nyt näyttävät kuitenkin rauhoittuneen hieman.

Mitähän vielä? Ai niin, en kai ole sanonut, että mietin tässä jossain välissä, että menisin tänä keväänä Englantilaisen filologian valmennuskurssille. Se kuitenkin oli hankalaa, kun niitä järjestetään vain niin kaukana ja harvinaisen tyhmästi niin, että pari kolme tuntia kolme kertaa viikossa (ma, ke, pe). Siis pitäisi joko majoittua sinne tai tulla joka kerta kotiin. Valitsisi kumman tahansa, tuosta etäisyydestä koituisi minulle yli tuplasti sen kurssimaksun hintainen, suunnilleen tuhannen euron suuruinen klöntti. Enkä ole valmis maksamaan 1500 euroa yhdestä kurssista muine kuluineen, josta en edes tiedä, että pystynkö pysymään hereillä koko luennoilla.

Ja olen ehkä menossa sinne netti-ihmisen luo tässä joskus lähitulevaisuudessa ja sekin on hankalaa, kun pitäisi miettiä päivää ja tarkistaa kulkuyhteyksiä ja rahatilanne ja kaikkea, eikä mitenkään jaksaisi. Ja pitäisi miettiä samaa Nanin kanssa ja pitäisi ylipäätään ottaa Naniin yhteyttä, kun hän ei tietenkään ota yhteyttä minuun ikinä koskaan.

Ilmoittauduin Kylä-foorumilla myös kahteen peliin innostuneena siitä, kun edellinen pelini meni niin hyvin ja jaksoin pelata, mutta nyt sitten tuntuu taas, ettei siitäkään tule mitään. Enkä tajunnut, että ne kaksi peliä menisivät niin päällekäin, joten varmaan sitten olen vielä väsyneempi kun tulee se toinenkin peli.

Ja huomenna on se kuvataideterapiakin, eikä ole aavistustakaan, mitä piirtäisin. Minulle on tullut viime aikoina kauhean usein kauhea mielentyhjyys, kun pitäisi keksiä jotain piirrettävää. Miten muka voisi kuvata osuvasti sitä tunnetta, että vituttaa joku sarja ja kaikki muukin ja että kaikki tuntuu olevan liian vaikeaa ja monimutkaista? No, ehkä minä keksin siihen jonkun ratkaisun huomenna.

Voi tuska.