Nyt on jouluaatto. En sano joulu, koska minun mielestäni joulu kattaa paljon pidemmän ajanjakson kuin vain yhden hassun päivän. Mutta tämä päivä on silti huippu. Säätiedotuksen mukaan tänään sataa joko vettä, räntää tai lunta, ja minä todellakin toivon, että se on jompaakumpaa noista kahdesta viimeisestä. Tulisi edes hieman lunta maahan, että joulu ei näyttäisi niin kauhean synkältä lumettomana.

Mutta tänään on tyypillinen jouluaaton olo, vaikka minulla on vielä törkeästi tekemistä. En ole pakannut vielä edes joululahjoja. No, sen minä ehdin tehdä vielä vaikka kuinka nopeasti, mutta se oli jokseenkin huvittavaa, kun äiti kysyi tänään herättäessään minua, että olenko pakannut joululahjat. Sanoin suoraan että en ja odotin, miten hän valittaisi siitä, että sen kanssa oli jo kiire. Sen sijaan hän sanoikin, ettei hänkään ole paketoinut niitä vielä.

Veljeni on taas kauhean innoissaan siitä, miten joulupukki tulee. Hän uskoo vielä 21 vuoden iässäkin ihan vakaasti, että se on joulupukki, joka käy jouluaattona tuomassa lahjat kuusen alle. Varsinaista silminnähtävää joulupukkia meillä ei ole koskaan ollut, vaan lahjat "ilmestyvät" kuusen alle, kun me käymme hautausmaalla viemässä kynttilöitä isovanhempieni haudoille. Sitten sen jälkeen kierretään yleensä vähän kaupunkia ja katsellaan jouluvaloja, ja sen jälkeen ajetaan kotiin ja sitten kierretään vielä keskustan kautta, että joulupukki ehtisi taatusti jättää lahjat sinne. Olisihan se järkyttävää, jos yllättäisimme pukin itse teossa lahjoja reestään purkamassa (todellisuudessa äiti jättää säkin kuusen alle kun me lähdemme haudalle).

Tietysti minua kiinnostaa, mitä lahjoja saan ja jouluruoka innostaa, mutta nykyisin se joulumieli tulee vain siitä, kun saan katsella, miten veljeni on yhä vain yhtä innoissaan jouluaatosta, lahjoista ja joulupukista kuin aina ennenkin. Hän ilmoitti jo, että haluaa ehdottomasti jakaa lahjat ja melkein tuhersi jo itkua, kun luuli ettei saa. Minä jaoin pienempänä lahjat, mutta sitten minä lahjoitin sen homman veljelleni, etten joutuisi antamaan isälleni yhtään mitään, enkä katsomaan häneen päin. Nyt veljeni sitten on totaalisen ihastunut siihen hommaan ja on mahtavaa katsella, miten hän innoissaan huutaa omankin nimensä paketista. Todella söpöä.

Mutta, äärettömän hyvää joulua teille kaikille, jotka olette tämän syksyn aikana vaivautuneet blogiani lukemaan. Välillä on hermostuttavaa ajatella, että kerron täällä vaikka mitä, ja että kaikki taatusti pitävät minua ihan täydellisenä idioottina, kun he saavat seurata aitiopaikalta mieleni äkillisiä ailahduksia syvän angstin ja ylihilpeyden välillä. Sitten toisaalta rauhoittaa ajatus, että käsittääkseni sentään edes jotkut tämän blogin lukijat myös lukevat, mitä minä tänne kirjoitan; Kuuntelevat, kun minä puhun niistä asioista, joista en ole pystynyt puhumaan kenellekään muulle.

Kiitos teille kaikille Arvoisille Lukijoille ja Hyvää Joulua!     christmas-tree-small.GIF