Olen taas selaillut hotellisivustoja ja jotenkin olen innoissani. Natalia löysi töitä, joten olemme nyt sittenkin menossa Lontooseen, kun siellä on seuraava muotiviikonloppu. Löysinkin jotakuinkin täydellisen hotellin: 200 euroa kahdelta yöltä, kahdelta hengeltä. Ja se on saanut käyttäjäarvosteluissa yli neljän tähden arvostelun ja se on jotakuinkin täydellisellä paikalla: jos katsoisin Lontoon karttaa ja laittaisin nuppineulan sellaiseen kohtaan, joka olisi ihanteellinen kaiken kannalta, niin tämä ei ole kovinkaan kaukana siitä. Lisäksi siinä hotellissa on myös huoneita joissa on kaksi erillistä yhden hengen sänkyä - mitä nähtävästi kovin monessa hotellissa ei ole (ilman että hinta pompsahtaisi). Linkitin sen Natalialle ja hän sitten kysyi, että eikö olisi halvempaa tai jotain hostellia vaikka. No, selasin sitten hostelleja, sellaisia kahden-kolmen tähden hostelleja, mutta niissä yöpyminen maksaisi jotakuinkin saman verran kuin siinä löytämässäni hotellissa, paitsi että pitäisi jakaa huone 18 muun ihmisen kanssa ja jonka arvosteluissa sanottiin, että huone on kylmä ja kostea, että edes pyyhe ei kuivu siellä yön aikana. Tai sitten jos on jokin halvempi, niin se on sitten 20 kilometriä Lontoon keskustasta. En tiedä miksi tämä ärsyttää minua niin paljon, mutta se vain ärsyttää. En tiedä, ehkä Natalia on tottunut halvemman hintaluokan maihin ja ehkä minun pitäisi vain sanoa, että jos haluaa yöpyä Lontoossa helmikuussa, lähellä keskustaa ja halvalla, niin tämä hotelli on paras vaihtoehto. Koska Lontoo (ja Iso-Britannia muutenkin) ja talvi eivät sovi yhteen, koska idiootit siellä eivät osaa rakentaa taloja kunnolla, minä en haluaisi viettää edes sitä kahta yötä kahden tähden hostellissa.

Tällä viikolla oli jotenkin onnistujafiilis, kun alkuviikosta huomasin, että okei, käyn ylikierroksilla taas. Eilen oli latinankoe ja stressasin siitä ihan hirveästi. No, mutta huomasin maanantaina kun hetkeksi pysähdyin, että tuntuu todella tyhjältä ja jotenkin pahalta. Kai olisi pitänyt tajuta jo aikaisemminkin, koska se muutos tuntuu niin dramaattiselta, että miten sitä voisi olla huomaamatta. Ennen kuin huomasin tuon, olin varmaan nukkunut huonosti jo viikon. Ja huonosti nukkumisella en tarkoita että jää yöuni vähän lyhyeksi, vaan että illalla menee sänkyyn normaaliin aikaan ja uni ei vain tule. Ja sitten sitä pyöriskelee sängyssä ja nousee ja tekee jotain, ja sitten kun kello tulee seitsemän aamulla, saa vasta nukuttua. Mutta nyt huomasin sen ja ajattelin, että tämä ei ole hyvä juttu, pitää jotenkin muuttaa nyt jotain. Päätin opiskella latinaa vähän vähemmän. Ja nyt kun se koe on ohi, voisin jopa veikata, että se, kun opiskelin vähemmän ja pidin vähän taukoa, niin opin paremmin kuin käydessäni ylikierroksilla ja päntätessäni pakkomielteisesti vähän väliä.

Se tuntui hienolta ja tämä oli varmaan ainoa kerta, kun olen saanut itse havaittua tuon edes suhteellisen hyvissä ajoin ja tehtyä sille jotain. Joten nähtävästi terapia on auttanut minua jossain, vaikka minusta osittain tuntui, että se oli ihan tuurista kiinni, koska silloin kun oli se tyhjä olo, tunsin oloni erittäin avuttomaksi ja ainut mitä pystyin tekemään oli että jotenkin räpistelin vastaan. Vähän niin kuin joutuisi veteen eikä osaisi uida, niin sitten yrittää tehdä jotain, räpiköidä ja räpistellä epätoivoisesti. Ja sitten kun se toimikin, niin olin oikeasti todella yllättynyt. Mutta ainakin tämä on askel oikeaan suuntaan.

Muuten tuntuu, että olen vielä ihan solmussa. Niin kuin tämä Natalian kanssa suunniteltu Lontoon-juttukin, olen jotenkin ihan solmussa sen suhteen että miltä minusta tuntuu ja mitä minun pitäisi sanoa, miten minun pitäisi olla. Olo tuntuu jotenkin todella vaikealta ja ristiriitaiselta. Haluan olla tietysti mieliksi Natalialle ja niinhän sen pitääkin olla, että yhdessä sovitaan siitä että miten paljon esimerkiksi yöpyminen saisi maksaa. Toisaalta sitten minusta tuntuu, että tiedän Lontoota paremmin, osaan ehkä paremmin arvata millaisia ne hostellit ja hotellit ovat ja niiden sijainnista osaan sanoa paremmin, mikä on hyvää aluetta ja mikä ehkä vähemmän hyvää. Ei sillä että Lontoossa olisi erityisen pahamaineisia alueita ylipäätään, mutta joitain eroja tietysti on. Enkä tiedä että pitäisikö sanoa tuo Natalialle, etenkin kun hän sanoi että minä voisin ottaa vaikka päävastuun tästä matkan suunnittelemisesta.

Toisaalta minulla ja Natalialla voi olla hyvin erilaiset näkemykset siitä että millainen yöpymispaikka on siedettävä. Olikohan se tänä vuonna vai viime vuonna kun kävimme Natalian synttäreitä viettämässä Tallinnassa ja olimme yötä erittäin halvassa hostellissa. Hostellin alapuolella oli yökerho ja se jumputus jatkui johonkin neljään asti aamulla. Huone sinänsä oli ihan okei, eikä minua haitannut se että huoneeseen ei tullut sähköä lainkaan tai että joka paikassa oli pölyä ja ylipäätään koko rakennus näytti siltä että se on hajoamassa siihen paikkaan hetkenä minä hyvänsä. Mutta se melu. Ja kun aamulla lähdettiin niin muut puhuivat, että jonkun pitää käydä laittamassa hyvät arvostelut tästä hostellista sinne arvostelusivulle, kun sehän oli todella hyvä. Ja he olivat tosissaan. Minä en sanonut mitään, ajattelin vain, että jos se on hyvä, niin en halua tietää edes millainen on huono.

Ja Tallinnan rakennustyyli on vielä paljon parempi kuin Lontoossa. En oikeasti tiedä mikä siellä Briteissä on vikana kun ne talot tuntuvat olevan niin alkeellisia, että joka paikasta vetää, huoneet ovat kokoluokaltaan sellaisia että tyyliin jos levittää kädet, ei voi pyörähtää ympäri ilman että osuu kaikkiin seiniin, ja kylpyhuone on jaettu hotelleissakin ja talvella jos ulkona on pakkasta, myös kylpyhuoneessa on pakkasta, ja saadakseen lämmintä vettä täytyy pitää suihkua päällä ensin kymmenen minuuttia ennen kuin sieltä tulee mitään muuta kuin jääkylmää. Ja viime vuonnahan olin joulukuussa Lontoossa ja maksoin muistaakseni reilut 200 euroa yhden hengen hotellihuoneesta (kolmelta yöltä) ja hotelli oli noin 7 kilometrin päässä sieltä keskustasta, suihku ja vessa oli jaettu muiden hotellin asukkaiden kanssa. Ja huone oli sellainen, että siellä oli yhden hengen sänky ja - no eipä oikein muuta. Sängyn ohi ei voinut edes kunnolla kävellä, vaan piti sivuttain kulkea, jos halusi laittaa joitain tavaroita muualle kuin oven eteen. Ja olihan sielläkin vähän kylmä öisin (ei tosin niin kylmä kuin muissa paikoissa joissa olen ollut) ja nukuin villatakki päällä.

En tiedä, ehkä stressaan tuostakin liikaa, kyllähän aina löytyy joku paikka. Jotenkin olen kai vain niin mukavuudenhaluinen, että tuntuisi masentavalta mennä Lontoossa johonkin kälyiseen majapaikkaan. Ja jos on metroasema lähellä, ydinkeskusta lähellä, Liverpool Stationkin on suhteellisen lähellä, niin en voisi edes kuvitella parempaa paikkaa. No, ehkä jos en tällä kertaa mene sinne, niin ehkä joskus toiste. Vaikka tuskin, koska senkin hotellin huone maksaa ilmeisesti normaalisti sen kahdensadan sijaan seitsemänsataa, mutta nyt oli vain joku supertarjous.

Nyt on vielä kaksi tenttiä jäljellä tällä lukukaudella ja on kohtuullisen hyvä fiilis niistä. Ainakin on tuo latina nyt ohi. Se oli todella vaikea kurssi ja opettelemalla piti opetella niitä sanojen taivutuksia. Mutta sillä pääsi jo aika pitkälle kun opetteli kaikki substantiivien taivutukset (kirjassa oli listattu niitä 14), koska adjektiivit taipuivat pitkälti hyvin samalla kaavalla. Niin ja verbien taivutukset myös. Sain opeteltua myös accusativus cum infinitivo -rakenteen, mistä olen erittäin ylpeä. Kaikki muut sijamuotojen erikoistapaukset jätin opettelematta, koska tuntui, että jos opettelen enää yhdenkin uuden latinan sääntökokoelman, unohdan jotain tärkeämpää. Ja niitä on PALJON. Pelkästään ablatiivilla on 10 eri erityiskäyttötapaa (tai siis tässä ensimmäisessä kurssissa esiteltiin niistä kymmenen, voi olla että niitä on enemmänkin). No, koska jätin ne opettelematta, jouduin hyppäämään melkein kokonaan yhden koetehtävän yli, joka oli tietysti se tehtävä, josta sai eniten pisteitä ja josta opettaja vielä kokeen alussa sanoi, että tehkää se ensin. Oli itsellä vähän sellainen hampaidenkiristelyfiilis siinä kohtaa. Kai se opettaja ajattelee, että ne kaikki erikoisrakenteet on jotenkin itsestään hypänneet meidän aivoihin. Yleensä opettajat eivät välttämättä sano mitään kokeen alussa, mutta jos jonkun neuvon antavat, niin se on yleensä se, että tehkää ensin ne itselle helpolta tuntuvat tehtävät.

Oli vähän onneakin kokeessa, koska taivutuksissa oli todella vähän neutri-sukuisia sanoja. Ne ovat jotenkin hankalia, etenkin komparatiivi- ja superlatiivimuodot. No, ne olivat aika uusi juttu, joten ehkä sekin helpottuu pikkuhiljaa. Vähän kauhulla kyllä odotan sitä kevään latinan jatkokurssia, koska tuntuu, että minun pitäisi osata täydellisesti kaikki nämä aikaisemmat asiat.

Mutta nyt on englantia enää jäljellä tänä vuonna ja ensi keväänäkin minulla on kaksi kurssia, joten ainakin on jotain "omaa" silloinkin. Ja yritän olla stressaamatta liikaa nyt näitä viimeisiä tenttejä, koska varmaan opin paremmin kun en mene ylikierroksille, vaan opettelen asiat rauhassa. Hermostuttaa silti aika paljon, etenkin se toinen niistä, koska se on viime vuoden kurssi, jonka reputin silloin, niin on ehkä vähän liian hyvin muistissa se tunne, kun menee kokeeseen ja ei osaa tyyliin mitään. Mutta yritän olla rauhallinen, koska muuten aivoihin ei ainakaan jää mitään. Tulisipa jo lunta, ärsyttää tämä märkä pimeys, tänäänkin satoi vettä oikein kunnolla ja ärsyttää sekin.