No niin, nyt on sitten ensimmäinen päivä, neljä tuntia takana, vieläpä jotain kurssia, jota minun ei tarvitse edes suorittaa ja olen jo valmis heittämään pyyhkeen kehään ja jättämään koko yliopisto-opiskelun ennen kuin se on edes alkanut!

Kaikki olivat sanoneet, että edellisestä kerrasta on jo viisi vuotta, varmasti olet sinä aikana päässyt eteenpäin ja se ensimmäinen päivä yliopistolla ei ole yhtä kauhea kuin edellisellä kerralla. Väärin. Se oli täsmälleen yhtä kauhea kuin aikaisemminkin, ehkä kauheampikin ja vaikka olen ottanut jo yhteyttä neuvontaan, olen jo enemmän hukassa kuin silloin viisi vuotta sitten. Olen yrittänyt hoitaa asioita, kysynyt neuvoa joka paikasta, mutta nyt kun kotona kamppailen näiden uusien juttujen kanssa, yhdessä vaiheessa sain vain paniikkikohtauksen ja aloin itkeä ja hyperventiloida, ja tuntuu, että en vain pysty opiskelemaan yhtään mitään, en edes edes kevennetysti, olisi ollut parempi vain jos en olisi ottanut edes vastaan koko opiskelupaikkaa.

Ja ainut asia, joka minun on pitänyt hoitaa, on ollut yhden kurssin korvaaminen. Ensiksi käytin useamman tunnin, että yritin ottaa selville yliopiston nettisivuilta, miten se tapahtuu, kunnes lopulta löysin lyhyen maininnan asiasta. Enkä minä tajunnut siitä mitään, en ollut yhtään lähempänä sen kurssin korvatuksi saamista kuin tunteja aikaisemmin. Ja sitten kului varmaan viikko, kun en tehnyt asialle mitään, koska en tiennyt, mihin voisin ottaa yhteyttä ja kysyä. Yliopiston nettisivu on täynnä kaikkea, mutta mitään ei silti tunnu löytyvän. Lopuksi kun valitin Natalialle asiasta ja hän sitten kertoi yhden tärkeän informaatiohippusen, jota en itse löytänyt mistään: pitää tilata opintorekisteriote sieltä edellisestä yliopistosta.

Sitten meni taas suunnilleen ikuisuus, kun etsin sieltä edellisen yliopistoni sivuilta sitä, mistä ihmeestä minä saan tämän opintorekisteriotteen. Sitten lopulta kauhean työn jälkeen löysin oikean sähköpostiosoitteen ja kirjoitin asiani ja parin päivän päästä se rekisteriote tuli postiluukusta. Tuokin sai minut jo ihan uuvuksiin, tuntui siltä, että kohtuuttoman paljon työtä pitää tehdä tuollaisen yksinkertaisen asian eteen, kun luulisi, että yliopistoilla olisi joku yhteinen juttu, jossa näkyy, mitä kukakin on suorittanut. Mutta ei, pitää itse tehdä se työ.

Ja tänään sitten kun oli ensimmäinen päivä tuota kurssia, jota minun ei tarvitse suorittaa, otin tuon rekisteriotteen mukaan ja näytin sitä sille sen kurssin vetäjälle ja kysyin, että miten se homma toimii. Hän sanoi, että hän ei vastaa siitä asiasta, netissä on ohjeet, katso sieltä. Kysyin, että missä sivulla ne ohjeet on, hän vain sanoi, ettei tiennyt, ei se ollut hänen asiansa. Sentään joku toinen opiskelija, joka oli tullut saman asian kanssa, kuuli minut ja kertoi mistä se sivu löytyy.

Tulin sitten ruokatunnilla kotiin, ja löysin sen sivun ja sen paperin, joka pitää täyttää, ja sitten huomasin, että siihen tarvitsee "korvaavien kurssien sisältökuvaukset siltä vuodelta kun kurssi on suoritettu". Siinä luki, että joko kopio opinto-oppaasta tai sitten lainaus nettiversiosta, kunhan se osoite on siinä mukana. Mietin, että mistä ihmeestä minä löydän sen kurssin kuvauksen viiden vuoden takaa. Oin taas hukassa, ja käytin tämän koko 45 minuuttia siihen, että yritin vain selvittää tuota yhtä osaa. Enkä löytänyt mitään. Klikkailin vanhan yliopistoni nettisivuilla, enkä löytänyt mitään, juuri ja juuri sain kaivettua esiin muutaman viime vuoden kurssikuvauksen, ja turhauduin, kun monella sivulla sanottiin, että kirjaudu sisään, tai lähetä sähköpostia tähän osoitteeseen ja liitä mukaan opiskeljanumerosi, jne. Miten minä voin kirjautua sisään tai liittää opiskelijanumeroni, kun en edes opiskele kyseisessä yliopistossa enää?

Oli kovan työn takana löytää edes se sivu, mistä löysin sen sähköpostiosoitteen sen opintorekisteriotteen tilaamiseen, kun se on niin monen klikkauksen päässä, ja jos klikkaa vain "yhteystiedot", joka tuntuisi järkevältä, siellä lukee vain osoite, missä yliopisto sijaitsee! No, lopulta laitoin sitten sähköpostia, johon olin saanut vastauksen kun tulin taas kotiin. Sain liitteenä kyseisen vuoden opinto-oppaan ja linkin ja ohjeen, että niitä vanhoja opinto-oppaita voi katsoa sieltä. No, menin sitten katsomaan ja tunsin itseni tyhmäksi, kun huomasin, että tuossahan ne on hienossa rivissä vuosittain. Vaikka olin saanut sen liitteenä, halusin etsiä sen tuota kautta, jotta oppisin ehkä jotain, eikä seuraavalla kerralla olisi yhtä vaikeaa.

Minä en vain löytänyt sitä kurssikuvausta sieltä, ei siellä ollut yhtä ainutta kurssikuvausta, koko 315 sivun oppaassa mainittiin tämä tietotekniikkakurssi kolme kertaa, jokaisella kerralla se oli jossain listassa, eikä siinä mitään kuvausta ollut, pelkkä kurssin nimi ja opintopistemäärä. Yritin selailla sitä, ajattelin, että kyllä sen on pakko löytyä sieltä, mutta sitä ei vain löytynyt. Tuo vain lisää tätä ahdistuneisuutta, kun en saanut huomata, että oho, olin tyhmä, näinhän tämä toimii, vaan pelkästään tulin tulokseen, että vaikka joku linkittäisi minulle suoraan sen aineiston, jossa vastauksen tulisi olla, se ei välttämättä silti ole siellä. Kaikki, mitä tapahtuu, tuntuu vahvistavan käsitystäni siitä, että nämä asiat ovat vain ylivoimaisia, minä en vain pysty niihin.

No, sitten päätin kuitenkin, että ihan sama, ja tulostin sen kurssikuvauksen siitä liitteenä olleesta tiedostosta, kun siinä se kurssikuvaus kuitenkin oli. No niin, siinä sitten tämä korvaavuusasia hoidossa? No ei. Aloin täyttää sitä yksinkertaista ja yksipuolista lomaketta, ja taas olin pulassa. "Opintokokonaisuus, johon tämä jakso kuuluu tutkinnossa." Mistä minä tietäisin? Ei meille ole puhuttu mistään "opintokokonaisuuksista"! Ymmärrän kyllä, mitä tuolla tarkoitetaan, ehkä, siis sitä, että tuo kuuluu johonkin alaryhmään, jossa on useita kursseja, jotka voi jotenkin liittää toisiinsa. Mutta mistä minä tiedän, mikä se on? Yritin etsiä taas tietoa, etsin pelkästään sanalla "opintokokonaisuus", mutta meidän yliopiston sivuilta löytyi muutama hassu osuma, jossain ihan muussa yhteydessä.

Tuossa kohtaa sitten yhtäkkiä vain hajosin ja aloin itkeä ja pian hyperventiloida. Yliopisto ei ole edes alkanut vielä, mutta silti olen jo hukassa. Lisäksi yliopiston sähköpostiosoitteeni ei toimi. Pääsen kirjautumaan sisään, mutta sitten se alkaa ilmoittaa jotain virheilmoitusta. Tämä kaikki tuntuu vain niin ylivoimaiselta. Tuntuu, että en vain ole valmis vielä opiskelemaan, en pysty tähän. Ja kaikki muut ovat niin innoissaan tästä, varmaan yli kymmenen ihmistä on kysynyt minulta, koska yliopisto alkaa, mitä on ensimmäisenä, jne. Tuntuu, että olisi pitänyt tehdä tämä salaa, sanoa vain kaikille, että en päässyt yliopistoon, kokeilen joitain avoimen kursseja syksyllä.

Tuntuu, että kukaan ei vain tajua, miten rikki minä olen. Olen niin uupunut, että en vain pysty tekemään melkein mitään. Kun menen terapiaan, postin tyyppi on juuri mennyt ylimpään kerrokseen hissillä, joten päätän kävellä sinne kolmanteen kerrokseen. En nouse portaita edes nopeasti, vaan tuskallisen hitaasti ja kun pääsen ylös asti, olen poikki, tuntuu että olen tehnyt jonkun valtavan urakan, ja sitten terapeuttini yleensä huomaa, että olen hengästynyt ja kysyy, että tuliko kiire. Varmaan ajattelee, että olen juossut bussilta tai polkenut pyörällä huimaa vauhtia. Mutta ei, yleensä vielä odotan siellä ulko-oven vieressä useita minuutteja, että kello tulee tarpeeksi ja sitten vasta soitan summeria. Joten olen ihan levännyt ja kahdet portaat tuntuvat vievän minusta kaiken sen vähänkin energian, mitä minussa on.

Se tuntuu pysyneen samana: itsemurhayrityksen jälkeenkin ihmiset kertovat jatkuvasti, miten vaikutan olevani niin paljon paremmassa kunnossa, ja jos sanon, miten joku asia on vaikea, tai miten jännitän tuota yliopiston alkua, niin kaikki vain sanovat, että joo, jotkut asiat voivat tuntua vaikeilta, mutta kyllä ne sitten hoituu, etukäteen jännittää ja se on ihan normaalia, mutta sitten kun pääset sinne, niin varmaan sitten huomaat, että ei se olekaan niin kauheaa.

Ja sitten kun yritän ottaa tuon asenteen, yritän sanoa itselleni, että kyllä ne asiat hoituu, ja jos ei hoidu, niin kysyt sitten neuvoa joltakulta. Mutta nyt taas tuskailen tuota, kun tuntuu, että minun pitäisi kysyä melkein jokaiseen asiaan neuvoa joltakulta. Ja olen kysynytkin! Vanhaan yliopistooni olen ollut yhteydessä kaksi kertaa, kerran olen ollut yhteydessä yleiseen neuvontaan nykyisessä yliopistossani ja saanut tutoreilta sähköpostia, jossa on selitetty niitä yksinkertaisimpia asioita, kuten koska yliopisto alkaa ja missä silloin pitää olla. Ja nyt sitten kysyin tältä kurssin pitäjältä neuvoa, ja se neuvo oli sama, mitä sain kuulla edellisessä yliopistossa niin monta kertaa: "Minä en vastaa tuosta, ei ole minun asia."

Joo, yliopisto-opiskelu on itsenäistä, mutta kai minä en sitten vain osaa, kun ei kenelläkään muulla tunnu olevan ongelmia, ei varmaan jokainen muu ole aina laittamassa jotain sähköpostia vetäjille tai muutenkaan kyselemässä kaikkea kaikilta. Niin joo, ja lisäksi yliopiston sähköpostini ei toimi. Pystyn kirjautumaan sisään, mutta kun pääsen postilaatikkoon, koko systeemi vain bugaa, enkä tiedä yhtään, mitä minun pitäisi tehdä. Tulee vain ilmoituksia, että "virhetilanne palvelinyhteyksissä", vaikka kaikki muu toimii ihan hyvin.

Tuntuu, että tämä on vain liikaa. Pelkästään arjen pyörittäminen on vaikeaa ja nyt pitäisi sen lisäksi hoitaa ja selvittää miljoona muuta asiaa. Ja se tietotekniikkakurssikin, jos minun olisi pitänyt suorittaa se, en varmaan olisi vain pystynyt. Tosiaan, korostettiin, että kahden viikon täyspäiväistä opiskelua vaaditaan, ja se oikeasti on niin, koska aina kahden päivän välein on jonkun tietyn tehtävän deadline. Edellisessä yliopistossa oli vain yksi päivämäärä, johon mennessä kaikki piti palauttaa, ja niitä hommia sai tehdä varmaan jonkun kuukauden. Mutta nyt, kaksi päivää, sitten on pakko olla nämä kaksi tehtävää valmiina. Ja se ei olisi ollut pelkästään tuota, vaan kuulemma ei ole aikaa, että ne vetäjät tarkistaisivat ne kaikki tehtävät, joten me kurssilaiset joutuisimme arvostelemaan toistemme tehtäviä. Joo, tiedän, että se kurssi, jonka minä kävin, ei välttämättä sisältänyt yhtä paljon kaikkea tuollaista, mutta kuulemma se riittää korvaukseen, jos on jotkut tietyt isot jutut. En vain olisi ikimaailmassa selvinnyt tuosta kurssista.

Joten tuntuu, että maailmani on ja pysyy yhtä rikkinäisenä, mitä se nyt on yli kuukauden jo ollutkin. En sinänsä ole kauhean yllättynyt tästä, mutta silti olen pettynyt itseeni, kun ilmeisesti toivoin, että jokin menisi edes paremmin kuin aikaisemmin.