Jotenkin masentava päivä. Nyt oli viimeinen tunti yliopistolla tänä vuonna, nyt on jäljellä enää kolme tenttiä. Sain tietää tuon yhden kurssin arvosanankin: 3. Se on ihan okei. Olisin ehkä toivonut nelosta, se oli tekmieni töiden perusteella varmaan siinä välillä, mutta en viimeistä työtä jaksanut tehdä perusteellisesti, niin siitä tuli kolmonen ja samoin koko kurssista.

Nukuin aika huonosti ja aika vähän. Ehkä siksi on vähän kurja fiilis. Ja sitten kun tulin kotiin ja ajattelin laittaa Jaskalle Facen kautta viestin, että hän oli oikeassa siinä yhdessä käännöksen sanassa ja minä väärässä, jolloin huomasin, että Jaskalta oli tullut yön aikana kasa viestejä. Hän oli taas valvonut koko yön ja sanoi, että hänellä oli ollut taas erityisen surullinen olo, ja että hän ei halunnut herättää minua, joten laittoi Facebookin kautta niitä viestejä, jos vaikka sattuisin tulemaan yöllä sinne. Hän selitti kauheasti kaikkea, oli kuulemma valvomiseen turhautuneena ottanut viinashotteja, ja olo oli vain kurja. Mietti jossain vaiheessa, että jos lähtisi vapaaehtoistyöntekijäksi Afrikkaan tai Intiaan, että tekisi jotain hyödyllistä sillä kaikella ajallaan.

On kurjaa kuulla tuollaista, kun vaikka Jaska on itsekin sitä miettinyt, hän on kaikenlaisia nukahtamislääkkeitä vastaan, vaikka hän sitten joskus öisin valvoessaan ottaa rauhoittavankin, joka ei kuitenkaan useimmiten auta yhtään, niin minun mielestäni ne nukahtamislääkkeet olisivat edes jonkinlainen ratkaisu tähän tilanteeseen. Se on vain jatkunut ja jatkunut, tuo unettomuus, kun Jaska valvoo kahdeksaan tai yhdeksään aamulla ennen kuin saa nukutuksi, tai sitten nukkuu muutaman tunnin yöllä ja herää sitten, eikä saa useaan tuntiin taas nukuttua. En ihmettele, jos Jaskalla menee huonommin nykyään, kun kerran hän ei vain saa nukuttua, ei ainakaan oikeaan aikaan. Tuosta tulee mieleen se, millainen minä olin silloin Kuopiossa, ja minäkin ajattelin silloin, että se on vain tämä unirytmi, joka on sekaisin, kyllä se korjaantuu, mutta ei se korjaantunut. Se oli kai sitten sitä masennukseen liittyvää unettomuutta, ja se oli vain niin kauheaa. Vähän väliä yöllä tuntui, että sekoaa kohta, kun kellot tikittävät niin äänekkäästi ja uni ei vain tule.

Taas teen Jaskan ongelmasta osin oman ongelmani, vaikka minun piti olla hyvä siinä, että en tee niin, mutta on vain niin kurja kuulla, miten huonosti hänellä menee. Juuri vaikka aamuisin kuulla, että Jaska on valvonut taas koko yön, ja miten hän kirjoittaa minulle kaikkea, koska kaikki muut nukkuvat, eikä hänellä ole ketään, jolle jutella. Ja sitten vielä se alkoholi, josta en tiedä, että miten suuri osa se on sitä ongelmaa. Yritän kuitenkin olla sekaantumatta asiaan liikaa, mutta on todella kurjaa katsoa vierestä, miten toinen voi huonosti. Haluaisin piristää häntä, mutta kun itselläkään ei ole mitenkään hehkeä olo ja tentit painavat päälle, niin ei vain ole paljoa mitä voisin tehdä. Minun seurassani Jaska kuulemma nukkuu paremmin, tai siis, hän ehkä valvoo silti, mutta kun hän herää, hän ei ole yhtä väsynyt kuin muutoin. Mutta ei sekään kuulosta minusta hyvältä, eikä ainakaan tunnu, että Jaska on yötä, ja minä nukun tyytyväisenä ja sikeästi pitkään, ja Jaska yrittää viihdyttää itseään kännykällä tai muuten herättämättä minua, ja miettii, että menisi valittamaan jollekin naapurilleni, jolla on bileet (ja minä vain nukun siitä huolimatta).

Mutta pitäisi harjoitella kokeisiin. Tämän viikon kokeet menivät kai ihan kohtalaisesti, vaikka lukukokeessa jostain ihmeen syystä lausuin sanan "cathedral" ihan väärin, vaikka se on tuttu sana. Mutta muuten se meni ihan hyvin, osasin jopa lausua sanan "leisure" oikein, vaikka aikaisemmin tuskailin sitä äännettä, joka on siinä keskellä, ja jonka lausuin liian usein sh-äänteenä. Mutta siitä kokeesta saadaan vain -1/2, 0 tai +1/2. Uskon saavani joko nollan tai +1/2, mutta ei sillä niin kauheasti väliä ole, kunhan ei tule miinusta. Transkriptiosta en tiedä miten se meni, mutta tämä on kurssi, josta toivoisin saavani sen 4:n, kun kaikki sitä tulevaa teoriakoetta edeltäneet jutut on menneet hyvin. Mutta se teoriaosuus tulee olemaan haastava, sillä vaikka minulla on kuulemma ääntämisessäni kaikki "linking r"-äänteetkin, niin en vain tiedä yhtään, mitä se tarkoittaa.

Toisaalta huvittaisi tehdä viikonloppuna jotain Jaskan kanssa, ehkä se piristäisi häntäkin, mutta toisaalta haluaisin nyt rauhassa harjoitella näihin tentteihin, kun nyt tulevana keskiviikkona koko syksypuolisko on lopultakin ohi, ja sen jälkeen on aikaa tehdä vaikka mitä.

Koko ajan kuitenkin klikkailen Facebookiin ja sieltä pois, nähdäkseni, onko Jaska kirjoittanut jotain takaisin siihen mitä minä laitoin hänelle. Hän kylläkin varmaan nukkuu nyt, mutta on jotenkin huono omatunto, vaikka ei pitäisikään olla, siitä, että olen nukkunut Jaskaan verrattuna kuitenkin hyvin, ja hän on vain yksin yöllä tuskaillut itsekseen.

Terapiassa oli mielenkiintoista eilen, mietittiin eri persoonallisuuden puoliani: yksi niistä on se pelokas ja niin pieni ettei muistini ylety edes sinne asti, toinen on se mitä koen olleeni aina: looginen, tarkka oikeudenmukaisuudesta, mahdollisesti surullinen, melankolinen, mutta silti jotenkin mieleltään vahva. Kolmas on sitten se kontrollipuoli. Tuo oli todella mielenkiintoista, jokaiselle puolelle piti keksiä jotain adjektiiveja. Sitten terapeuttini sanoi myös siitä eron pelostani, että sellainen yleensä johtuu siitä, jos ei ole elänyt turvattua lapsuutta, ja että ne, jotka ovat eläneet turvatun lapsuuden, tiedostavat kyllä myös, että mikä tahansa parisuhde saattaa päättyä eroon, mutta heille on silti helpompi luottaa siihen suhteen toiseen osapuoleen. Ja kuulemma sitten jos vaikka olisi naimisissa 15 vuotta ja sitten tulisi ero, niin siihen ne turvattomamman lapsuuden eläneet vain reagoivat vahvemmin, se on heille paljon vaikeampi asia. Kysyin sitten, että onko tämä eropelkojuttu sitten miten pysyvä, että meneekö se joskus ohi, paraneeko se. Siihen terapeuttini sanoi, että jos psykoterapia onnistuu tavoitteessaan, se voi ainakin lievetä. Mutta ilmeisesti tulen kuitenkin aina pelkäämään ja reagoimaan enemmän tai vähemmän vahvasti kaikkiin erojuttuihin. Tuntuu tyhmältä ja epäreilulta, että minulla ei ole ollut mitään sanomista tai roolia siinä, että olenko saanut elää turvatun lapsuuden vai en. Tai ehkä on ollut, mutta nyt se ainakin tuntuu siltä, että olen osittain rikki sen takia, miten muut ovat minua kohdelleet, enkä voi kokonaan parantua siitä kai ikinä.

Mutta terapeuttini kanssa kun juteltiin siitä kontrollijutusta, niin hän sanoi, että minun pitäisi vain antaa aikaa itselleni, että kyllä sitten pikkuhiljaa saatan alkaa luottamaan ihmisiin enemmän, niin kuin vaikka Jaskaan, mutta että se voi viedä vain jonkun aikaa, ja nyt kun ollaan eron jälkeen oltu yhdessä ehkä kolme kuukautta, niin eikö se ole aika lyhyt aika, mitä luottamuksen palautumiseen tulee?

Taas tuntuu etenkin kielioppikokeen suhteen, että osaan ne asiat hyvin, ja ilmeisesti se koe on hyvin samantyylinen kuin tehtävät pienryhmätunneilla. Suunnitelmana on kuitenkin tehdä kaikki tuntitehtävät uudestaan, ja sitten kun opettaja on ladannut nettiin vielä ylimääräisiä harjoitustehtäviä, niin niitä olen jo aloittanutkin. Ainakin aion päästä kaikista kursseista läpi. Jotenkin huomaa, että ne tavoitteet ovat "vähän" laskeneet siitä, kun toivoin saavani pelkkiä vitosia tai nelosia. Mutta ehkä tämä on ihan hyvä. Ja ensi viikon jälkeen pääsen taas kieskuksellekin aina välillä, jos jaksan. En ole käynyt yli kuukauteen sielläkään. Mutta jos nyt käyttäisi opiskeluun ainakin sen ajan kun Jaska vielä nukkuu, eikä ehdi ehdottaa mitään yhteisjuttua.