Eilen oli Natalian synttärit ja oli kivaa. Vähän kyllä stressasin siitä ja kun viikko oli niin raskas, niin mietin välillä sitä, että jättäisin vain väliin. Mutta oli kivaa! Natalian kanssa en kauheasti päässyt puhumaan, mutta hänen kavereidensa kanssa kyllä. Oli kiva saada tavallaan muistutus siitä, että pystyn tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Ja paitsi että tulisin vain toimeen, niin vaikuttaa siltä, että heidän mielestä olen jopa ihan okei. Yksi mies (joka oli minun ja Natalian mukana silloin siellä Tukholmassa uutenavuotena vuonna... 2015?) jopa sanoi meidän välissä istuvalle naiselle, että hänellä on varmasti paljon yhteistä sen hänen toisella puolellaan istuvan naisen kanssa, niin mitä jos hän vaihtaisi paikkaa, niin sitten tämä mies voisi itse istua minun vieressäni ja vaihtaa vähän kuulumisia. Oli se vähän outoa, mutta ihan okei - kun olihan hän oikeassa. Mielelläni vaihdoin kuulumisia hänen kanssaan, kun ei olla nähty tosiaan vuoteen. Ja tiedän, että hän ei ole minusta kiinnostunut, koska hän juuri vajaa kuukausi sitten tunnusti tunteensa Natalialle, mutta ihan kiva ajatella, että en ole hänen mielestään ainakaan ilmeiesti epämiellyttävä.

Ja Myyn kanssa päästiin vaihtamaan vähän kuulumisia ja sitten sen naisen kanssa, joka oli silloin siellä Lontoossa minun, Natalian ja Myyn kanssa silloin kolme vuotta sitten. Hänelle pitäisi antaa kai ihan koodinimi, mikähän olisi hyvä... Vaikka... Hänellä ja Evangeline Lillyllä on jotain yhteistä, jotain samankaltaista ulkonäössä, niin hän on nyt vaikka sitten Lilly. Mutta siis oli kiva jutella heidän kanssaan. Vaikka se meidän opiskelijaporukka onkin kiva, niin kuten sanoin Myylle ja Lillylle, niin tunnen itseni välillä jotenkin... No siis poikkeavaksi, kun joskus kelasin näitä ikäjuttuja ja tajusin, että minä ja Kovaääninen tyyppi ollaan itse asiassa asuttu hetken aikaa samassa kaupungissa samaan aikaan: silloin minä olin aloittanut ne ensimmäiset yliopisto-opintoni Kovaäänisen tyypin kotikaupungissa - ja hän oli itse silloin ala-asteella.

Joo, kaikesta saa jotenkin todella oudon kuuloista, kun miettii tuolla lailla, mutta kyllähän se ikäero nyt jotenkin vaikuttaa. Oli kiva olla Natalian juhlissa ja puhua omanikäisteni ihmisten kanssa. Kun jotenkin ajattelen, että ne meidän opiskelijaporukan tyypit ajattelevat minusta, että olen todella vanha. Sanoin tuon minun ja Kovaäänisen tyypin ikäerojutun vitsinä Arrowllekin - kunnes sitten vähän taas laskeskelin ja tajusin, että joo, myös Arrow on ollut ala-asteella silloin kun aloitin ne ensimmäiset yliopisto-opinnot. Kai minulla on jokin kriisi sen suhteen tai ainakin on silloin, jos joudun kuuntelemaan miten vaikka Lester kriiseilee siitä että täyttää 25 syksyllä. Ja välillä, jos kysyn jotain mitä en tiedä tai sanon jotain, mistä haluaisin heidän mielipiteensä, niin minusta tuntuu, että he katsovat minua jotenkin hämmentyneinä kuin ajattelisivat, että mitä sä sitä meiltä kysyt, sähän oot se vanha, miten me muka tiedettäis, jos säkään et tiedä.

No, mutta maanantaina mennään kahville niiden meidän ryhmäläisten kanssa, jotka on nyt kesän siellä pääkaupunkiseudulla. Ja koska sovittiin tapaamisajaksi klo 18, en todellakaan ole menossa sen jälkeen enää kotiin vain herätäkseni viideltä, joten sovin Natalian kanssa, että menen hänen luokseen yöksi. Se toivottavasti vähän laskee tämän viikon rasitustasoa, mutta mietin, että maanantaina alan sitten väijymään niitä insinöörejä töissä, jotta saisin heiltä kommentteja niihin modaamiini teksteihin. Se tuntuu ajatuksena vaikealta, mutta kun silloin perjantaina se insinööripomoni sanoi, että pärjätäkseen tässä työssä täytyy olla oma-aloitteinen tällaisten asioiden hoidossa, yritän nyt sitten tehdä parhaani. Vaivaan sitten vaikka häntä, kyselemällä, että kuka se Hannu on, saanko siis ihan koko nimen, missä hän istuu, mikä on ylipäätään hänen toimenkuvansa.

Ääh. Vaikka Natalian juhlat olivatkin kivat, niin se illan viimeinen juna, jolla siis tulin kotiin, oli niin alkeellinen, että matkaan meni jotakuinkin tuplasti se, mitä minulla menee yleensä junamatkaan. Ja kun olin kotona vasta kahden aikaan yöllä, niin vähän jäi yöunet lyhyeksi. Tänään pitäisi sitten pyykätä, käydä kaupassa ja tehdä ruokaa tulevalle viikolle. Ja sitten tietysti miettiä kaikki huomiset vaatteet ja tiistaiset vaatteet ja pakata kaikki mukaan.

Aloitan nyt kuitenkin rauhassa ja juon vähän teetä ja syön tuollaisen Belvita Soft Bake -keksin. Ensimmäistä kertaa söin sellaisen viime kesänä siellä Briteissä ja huomasin, että ne ovat itse asiassa ihan hyviä. Hmm. Ehkä ostan niitä toffee-vohveleita kun käyn Lidlissä tänään... Nekin ovat mielessäni britti-ruokaa, koska niitä oli siellä yliopiston kahvilassa ja sitten ostin niitä myöhemmin Marianin kanssa... Olikohan se se Iceland-kauppaketju? Minun oli tarkoitus viimeisenä päivänä siellä Briteissä käydä ostamassa niitä ja tuoda Suomeen, mutta kaikki Iceland-kaupat tuntuivat olevan jossain korvessa, niin se jäi tekemättä. Olikin siksi kiva yllätys löytää niitä Lidlistä. Tulisipa Aldi myös jo Suomeen.

Ai niin. Loppuun vielä kuva Frendien kohtauksesta, joka minulle tulee aina mieleen, kun mietin noita meidän opiskelijaporukan ikäjuttuja.

totally_freaked_out.jpg