Ärsyttää taas harvinaisen paljon. Tänään en mennyt taaskaan töihin, koska flunssa päätti taas, että eipäs mennäkään ohi, vaan nytkähdetäänkin pahempaan suuntaan! Nyt olen kärsinyt tästä turhauttavasta taudista tasan kaksi viikkoa, mikä on ihan käsittämätöntä. Kurkku on niin kipeä, että jokainen nielaisu sattuu, jne. Tänään sitten piti taas käydä terveysasemalla ja siellä testasivat pikatestillä saman angiinajutun kuin edellisellä kerralla ja jälleen kun se oli negatiivinen, sanottiin, että mene kotiin lepäämään ja ota ibuprofeiinia ja käytä nenäkannua, ettei poskiontelotulehdus toistu.

Menin kotiin ja olo oli niin paska, että nukuin koko päivän. Siis koko päivän. Nyt kohta voi taas ruveta nukkumaan ja huomenna tulee taas rotanhakijoita. Sentään noilta rotanhakijoilta on saanut ne maksut, joten todennäköisesti minun ei tarvitse ennen seuraavaa palkkapäivää (9.12.) nostaa rahaa tililtä lainkaan ruokamenoihin, yms. Se on hyvä, koska seuraavassa kuussa en palkkaa paljon saa, kun en ole pystynyt tekemään ylitöitä. Nyt kylläkin on iso nippu tallennettavia, jotka pitää tehdä viikonlopun aikana vaikka olisi kuolemansairas. Palkka on joko 8€ tunti tai sitten 0,8€ per lomake. Minulla on niitä lomakkeita 80, joten päälle 60€ tulee siitäkin sitten.

Minulla on yllättäen ollut hyvä fiilis toisessa työssä, vaikka eilen oli taas nollapäivä. Se oli kuitenkin aika ymmärrettävää, koska Natalia ja Aki sattuivat sellaisille oville, että saivat minun ja Markuksenkin edestä. Lisäksi kun kurkkukipuni oli pahenemassa ja nilkka kipeä myös, ei ollut niin kauhean hyvä fiilis siltä kantilta. Mielialaa kohotti kuitenkin huomattavasti vuoron loppupuolella sattunut tapahtuma. Soitin ovikelloa ja oven tuli avaamaan suunnilleen minunikäiseni mies boksereissa. Tämän lähes vuoden aikana, kun olen kaupunkia kiertänyt, tämä tyyppi oli kaikenkaikkiaan kolmas hyvännäköinen kohdalleni sattunut.

Se on jotenkin outoa, että en hyvännäköisten tyyppien edessä mene yhtään lukkoon, vaan pikemminkin rentoudun ja olen enemmän tavallinen ihminen kuin feissari. Ja sitten niiden tyyppien kanssa voi sanailla vähän pitempään ja heittää flirttiäkin peliin. Tämä tyyppi ei lähtenyt mukaan ja sanoi syyksi, että hänellä on epäilyksiä tällaisesta toiminnasta. Sitten vähän ilmeilin ja melkein aloitin pitkän selityksen, miksi meidän järjestöön kannattaa luottaa, mutta tämä tyyppi korjasi sitten sanojaan ja sanoi, että no joo, teidän järjestö on kyllä poikkeus.

Lisäksi ensimmäistä kertaa ikinä minulla ja Markuksella melkein klikkasi. Tuntuu, että hän jotenkin yllättää minut käyttäytymällä välillä ilman mitään erityistä syytä siten kuin tuntisi vetoa minuun, mutta sitten kun minä yritän saada hänet mukaan Amian erityiseen kissa-hiiri -leikkiin, niin silloin on tuntunut, kuin se hänen kiinnostuksensa olisi alusta asti ollutkin kytkettynä off-tilaan. Ei kuitenkaan eilen. Heti aluksi hän tuli odottamaan minun rappuuni. Käytiin yhdessä kerrostaloa ja minä olin keskimmäisessä rapussa. Silti Markus tuli siihen odottamaan, jolloin saatiin hetken oikein kahdenkeskistä aikaa. Ei mitään tapahtunut, eikä tämä klikkaaminenkaan ole kuin ehkä 1% siitä mitä NN:n kanssa joskus oli, eikä hänkään sitten minuun ilmeisesti liiemmin vetoa tuntenut, joten...

Jotenkin se ilmapiiri on kuitenkin meidän välilllä muuttunut. Me katsotaan toisiimme useammin ja pitempään ja myös välillä ihan neljästään tai viidestäänkin jutellaan kaksistaan jostain muusta kuin muut. Lisäksi eilen Markus tuntui taas vähät välittävän niistä taloista. Kun me käytiin loppuvaiheessa neljästään rivitaloa, niin minun kävellessä Markuksen ohi, hän lähti sitten minun mukanani heti ja jatkoi jostain jutusta, mistä me oltiin aikaisemminkin puhuttu. Sitten me vain käveltiin sen toisenkin oven ohi, joka Markukselle oli määrätty käydä, jolloin minä kysyin, että ai joko sinä kävit tuonkin, minkä jälkeen Markus mutisi, että no en, mutta - no joo, mä käyn sen. Se on todella outoa, koska aikaisemmin tosiaan Markus on ollut kauhea hamstraaja ja vienyt muiden nenän edestäkin tuollaisia tilaisuuksia.

Eikä Markus ole edes koko viikkoon saaanut minua todella ärsyyntymään, mikä on outoa. Verrattuna aiempaan käytökseen hän on nykyisin todella huomaavainen ja ystävällinen, mitä minä pidän todella epäilyttävänä. Enhän minä halua kenenkään olevan jotain muuta kuin he ovat, koska se ei ikinä toimi. Kuitenkin nautin nykyisestä tilanteesta. Olen näin jälkeenpäin miettynyt, että olisinko pärjännyt lukiossakaan yhtään hyvin, jos NN ei olisi ollut siellä "viihdykkeenäni".

Markus on kuitenkin ihan eri juttu, eikä mikään hänen kanssaan vain toimisi. Lisäksi toisaalta epäilyttää yhtään mikään hänen kanssaan, koska hän on todella naisten suosiossa. Lisäksi tuntuu, että siinä missä muut tiimin jäsenet harvoin puhuvat ihmissuhteistaan, niin Markus tietäessään yllättäviä asioita, toistaa melkein mantran tavoin, että ex-tyttöystävä asui tässä, ex-tyttöystävällä oli paniikkihäiriö, ex-tyttöystävän kanssa oltiin yhdessä Intiassa, kuulin sen nimen väärin, mutta ne olikin pelkät treffit, joilta sain puhelinnumeron, jne. Minusta tuntuu vain äärimmäisen häiritsevältä ajatella, että vaikka meillä olisi vain joku kevyt mikälie, niin sitten hän selittäisi ehkä kavereilleen, että joo, yksi tyttö jota mä tapailin, asui tuossa, se teki sitä, se teki tätä. En halua joutua "jonon jatkoksi". Ja miten voisi jotenkin huvitella työkaverin kanssa ilman että saisi "helpon" maineen tai sellaisen, joka kiertää kaikki miespuoliset kaverit läpi.

Joo, näin yhtä tyyppiä suudelleena, koskaan varsinaisesti seurustelleena silti kelaan tuollaisia juttuja. Mutta kun tämä on tämä uusi minä, josta voisi kuvitellakin sellaista, etenkin, kun muut eivät välttämättä ymmärrä, että en ole aina ollut avoin ja suosittu.

Siis periaatteessa oli kyse sitten mistä tahansa, ajattelen heti, että mikä on pahinta, miten ne potentiaaliset treffailukumppanit voisivat suhtautua minuun. Ja siis kun mietin tuota, niin sellainen olisi ainakin se, että ensimmäisen treffailutapaamisen jälkeen sanoisivat, että joo, ei. Ei. Tai puhuisivat kavereilleen, että siis se teki niin ja se kuvitteli niin, jne. Ja olen jo monesti ajatellut itsekseni, että en kyllä todellakaan ole tekemässä mitään aloitetta Markuksen kanssa ikinä, koska hän ei ole niin kiehtova, että haluaisin ottaa riskin siitä, että olen (taas?) tulkinnut jotain väärin ja hän kuvittelee, että olen tosissani ihastunut häneen ja että sydämeni särkyy lopullisesti, kun hän torjuu minut, tms.

Romanssit on kyllä ihan tyhmiä. Sentään nyt kun minusta on tullut Natalian luottohenkilö, minulla on vihdoinkin joku kaveri, joka ei ole parisuhteessa. Ja Natalia on vielä todella hieno tyyppi ja todella kauniskin, joten hyvätkin tyypit voivat olla sinkkuja ilman että heissä itsessään on vikaa! Natalia on itse asiassa myös paras mahdollisuuteni saada jatkaa tässä toisessa työssä. Hän jopa näytti minulle tänään, miten tiiminvetäjä tekee jokaisesta työvuorosta sellaisen virallisen yhteenvedon, joka lähetetään sitten ylemmille pomoille. Se oli jotenkin ihmeellistä, koska aikaisemmin sellaista on näytetty vain tuleville tiiminvetäjille! Ja Natalia ja se uusi pomo tulevat todella hyvin toimeen keskenään ja jo edellisellä kerralla, kun he yrittivät erottaa minut, Natalia yritti pitää puoliani siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt pitäisi vain saada vielä se itse työ rullaamaan kunnolla, jotta ne pomot eivät ajattelisi, että sopimukseni jatkamisessa on enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Periaatteessa sellaiset tyypit, jotka tekevät vain tulosta, voivat käyttäytyä ihan miten tahansa ja saavat silti jatkaa. Tällä hetkellä pelkään kuitenkin paitsi omasta puolestani, niin myös Markuksen puolesta, sillä hänellä on mennyt myös huonosti.

No joo, jos keittäisi vielä teet ja menisi sitten nukkumaan.