Tänään on ollut jotenkin yksinäinen olo. Kävin keskustassakin ja ostin maanantaita varten kuoharipullon ja kihlajaiskortin Natalialle ja tämän kihlatulle. Jotenkin en kuitenkaan odota maanantaita muuta kuin vähän kauhuten. Haluan, että Natalia on onnellinen, mutta tuntuu edelleen siltä, että olen menettänyt hänet. Mutta on kiva nähdä hänet silti. Ehkä jotenkin saadaan käännettyä uusi lehti, kun nähdään pitkästä aikaa?

Harjoittelupaikkarohmu laittoi eilen viestiä. Kuvan jostain Taru Sormusten Herrasta -meemistä. Ja minusta tuntuu, että sanoin ihan vääriä asioita. En mitään pahoja, mutta ei jäänyt sellaista fiilistä, että olisin jotenkin briljeerannut keskustelutaidoillani, vaan pikemminkin annoin itsestäin idiootin kuvan. Mutta selkeästikään Harjoittelupaikkarohmu ei ilmeisesti ole alkanut vihata minua sen torstaisen keskustelun jälkeen. Terapeuttini sanoikin, että no mitä luulet, että jos Harjoittelupaikkarohmu on ihastunut sinuun, niin miltä se hänestä tuntui, että yritin tsempata häntä sanomalla, että hän on upea, enkä näe syytä, miksi hän ei löytäisi itselleen yhtä upeaa naista. Fair point, mutta ehkä Harjoittelupaikkarohmun ei sitten pitäisi aloittaa keskustelua laittamalla screencapsi jostain fitness-naisesta erittäin tiukoissa vaatteissa, ja joka kuvassa nojaa seinää vasten ja pyllistää. Kuulemma se nainen on hänen kanssaan jollain samalla kurssilla, joten kyseinen kurssi on nyt Harjoittelupaikkarohmun suosikkikurssi. Joten, jos hän laittaa minulle tuon tyyppisiä viestejä, niin onko ihan kohtuutonta, jos oletan, että suhde on erittäin platoninen? Minun mielestäni ei.

Mutta olen opetellut kynätemppuja. Ja pelannut Pokémon GO:ta. Ja tehnyt kaikenlaista muuta kuin sitä mitä pitäisi, eli kotitehtäviä. No, ehkä aloitan sen osion nyt.

Kuitenkin on ollut vähän kurja fiilis, jotenkin yksinäinen. Ehkä se johtuu siitä, että tällä viikolla on ollut ihan kiva jutella Harjoittelupaikkarohmun kanssa, mikä on muistuttanut siitä, millaista on olla vähemmän yksinäinen. Ja ehkä se on myös osittain se toivo siitä, että olisi joku yhteishengaus, jossain hamassa tulevaisuudessa, josta ei tunnu tulevan myöskään mitään.

Ehkä laitan itse siihen meidän ryhmään jotain viestiä, joka veisi tuota eteenpäin. Kun Harjoittelupaikkarohmu kysyi sisältöehdotuksia, niin voisin aloittaa jostain yleisluontoisesta rajaamisesta, niin kuin vaikka että mieluusti sisätiloissa (koska ulkona on kylmä) ja mielellään jotain, mikä ei maksa paljon (koska opiskelijabudjetti). Joku muu saa sitten viedä siitä enemmän eteenpäin. Ja ehkä ensi viikolla voin vihdoin laittaa Arrowlle viestiä ja kysyä, että saiko hän ne sopimusasiat järjestymään. Ja ehkä myös Harjoittelupaikkarohmulle siitä, että milloin katsotaan - vai katsotaanko ollenkaan - sitä seuraavaa Taru Sormusten Herrasta -leffaa. Tänään tsekkasin myös sen oman TSH-pelini, ja sitä voi pelata kaksistaankin, joten voisin kutsua Harjoittelupaikkarohmun vaihteeksi omalle kämpälleni. En tiedä onko se miten fiksua, mutta kai edelleen toivon, että me Harjoittelupaikkarohmun kanssa voitaisiin jotenkin olla ystäviä. Ja ehkä en sillä kertaa puhu hänelle Lesteristä, vaikka hän itse avautuisikin jostain upeista naisista hänen elämässään.

Laitoin Facebookin kautta viestin Heinzillekin, joten sinänsä olen kyllä ollut yhteydessä ihmisiin varmaan jopa keskimääräistä enemmän, mutta jostain syystä silti on ollut yksinäinen olo. Jotenkin olo on ollut myös levoton ja rauhaton, niin ehkä se johtuu siitä.

Joo, mutta varmaan kokeilen tehdä nyt niitä koulujuttuja, jotta ensi viikko ei mene niin penkin alle kuin tämä viikko tuntuu menneen.