Tänään piti olla kirjoittamatta, kun piti omistaa koko päivä matikalle, mutta en pysty juuri nyt keskittymään siihen, kun olen niin ärtynyt. Niin joo, ja mitä tulee Nanin eiliseen angstiin, hän sanoi, että oli illalla sitten hyväksynyt viimein sen, että se biisi meni ihan okeisti. Oli kuulemma ollut vain niin käsittämättömän vaikeaa. Hyvä kuitenkin.

Ja juuri äsken minä ja äiti katsottiin uutisia telkkarista. Uutisissa mainittiin siitä, että nykyisin kunto-ongelmat ovat yleistyneet ja ihmiset ovat lihoneet. Minä sitten sanoin, että eihän huippukuntoa enää edes tarvitse mihinkään, kun suuri osa töistäkin on sitä, että istutaan koneen ääressä ja näpytellään jotain. Kysyin sitten äidiltä, että mitä haittaa siitä on, jos ei ole huippukunnossa. Äiti on itse ylipainoinen (kuten kaikki meidän perheessämme), joten yllätyin jotenkin, kun äiti sanoi, että jos vain istuu koneen ääressä, tulee läskiksi.

Minä sanoin sitten, että ei se ole niin. Sitten sanoin, että enhän minäkään harrasta liikuntaa mitenkään erityisemmin, mutta en ole läski. Siihen äitini kohautti olkapäitään ja sanoi, että kyllä minäkin vielä läskistyn. Tuhahdin ja sanoin, että niin äitini sanoi minulle jo viisi vuotta sittenkin. Äitini sanoi sitten siihen, että kyllä minä olen siitä läskistynytkin aika paljon.

Joo, tosi kiva, kun ihmiset tukevat minua näin, että en vain mitenkään pääse eroon sairaudestani ruokaa kohtaan. En ole vieläkään saanut viittä kiloa pois, mutta paino laskee ihan kivasti. Nyt on jo neljä kiloa kaikonnut. Olen myös lisännyt liikuntaa, niin että näytänkin paremmalta. Minä en ole toisaalta huomannut mitään eroa. En ole hyvä huomaamaan eroa painon vaihteluissa. Itselleni minä näytin samalta silloin laihdutusvaiheessa kuin kymmenen kiloa sen jälkeenkin. Mutta niin, vielä viisi kiloa pois. Tai ehkä seitsemän. Se loppuluku on siistimpi, jos se on se, mihin on vielä seitsemän kiloa.

Pidän sitä ihan realistisena. Minulla alkaa koulun jälkeen heti kesätyöt ja jos pyöräilen kotiin syömään, saan siinä liikuntaa ja lisäksi saan syödä juuri sen verran kuin huvittaa ilman että kukaan kommentoi siihen mitään. Minua inhottaa taas kaikki ylimääräinen minussa, mitä tuntuu olevan taas jonkin verran. Ei se talvella niin häiritse, mutta kesällä kun pitäisi käyttää T-paitoja ja mahdollisesti joitain hameita, tms. niin minulle iskee kauhea stressi. Minun on tarkoitus laittaa kevätjuhlaan päälleni musta lyhythihainen nätti paita (se on itse asiassa hevariosastolta, mutta minkäs teet, on heilläkin joskus ihan nättejä vaatteita) ja polviin asti ulottuva musta hame, jossa on joitain valkoisia kuvioita (ja mustat polvisukat). Ja hiukset auki. Minulla ei ole koskaan hiukset auki, joten sillä saa vähän shokeerattua.

Ja sitä ennen vielä kolme ja puoli kiloa pois ja vähän kiinteytysjumppaa, niin eiköhän sitten kehtaa mennä kevätjuhlaankin. Nyt kuitenkin vielä ärsyttää. Eikä matikka ole hallussa vielä alkuunkaan.