Oli muuten kauhea tiimikokous. Se ylipomo kutsui minut ja Juulian juttelemaan. Juulia oli sitä mieltä, että ei ollut kännissä töissä, vaan pelkästään väsyneenä ja täydellisessä työkunnossa. Siis joko Juulia oli retostellut meille muille eilen sillä juomisellaan tai sitten hän kaunisteli omaa tilannettaan pomon edessä.

Asia on ok, mutta minä hajosin ihan täysin siellä. En sen tapauksen takia, vaan ihan tyhmästä syystä. Jotenkin siitä tuli mieleen perhejutut ja se, miten järkyttävältä tuntuu, kun itse haluaa vain, että oikeus on kaikille sama, mutta sitten sanotaan, että olet ymmärtänyt väärin, niin ei tapahtunut. Samallapa tuli itselle selväksi toinenkin asia, jota mietin tällä viikolla. En voi tehdä ilmoitusta poliisille isästäni, kun kerran minulla ei ole tarpeeksi todisteita.

Tuntui kuin tänäänkin olisi tapahtunut se, mitä eniten pelkäsin. Menin sinne ja minua ja Juuliaa kuultiin pelkästään. Todettiin, että molemmat puhuu yhtä totta on ja on yhtä oikeassa. Jos kuka tahansa sanoisi saman minun syytökseni suhteen isääni kohtaan, niin se olisi kauheaa. En tiedä miksi niin totaalisesti hajosin, mutta kyyneleet vaan valuivat enkä pystynyt puhumaan. Pääsin siitä yli ja tulen ihan hyvin toimeen Juuliankin kanssa, kunhan mitään vastaavaa ei vain tapahdu uudestaan. Siellä keskustelussa vain jotenkin tuntui niin kauhealta sisällä. Varmaan se vieläkin johtuu siitä taustamasennuksesta, sillä nähtävästi se on tehnyt minusta herkemmän etenkin tietynlaisissa tilanteissa.

Sentään olen kuitenkin sellainen, että en kanna kaunaa kovin helposti. Toivon, että Juuliankin mielestä asia on ok, koska pääsin tuosta kurjasta fiiliksestä eroon tosi nopeasti vuorossa. Saatiin myös ankara tulostavoite ja ne jotka siihen ei pääse, mahdollisesti saavat potkut. Koko tiimin tulos on laskenut ihan hemmetisti tiiminvetäjän vaihdon jälkeen, joten seurauksia tulee pakostakin, jos tulos ei parane. Minulla on mennyt todella hyvin viimeiset viikot, joten tuskin olen vaarassa. Tietysti tavoitteeni on silti vähintäänkin yltää tähän uuteen rajaan, mutta mieluusti sen ylikin. Heinäkuussa ei kuulemma kierretä ovilla, joten pitää mennä kadulle tai satunnaisesti etäilemään, jos oma tulos on ollut tarpeeksi hyvä. Toivon, että omani on, jotta syksyllä voisin jatkaa taas ovillakin.

Suututin Markuksen hieman tänään, kun vähän jo puhuttiin, että mentäisiin molemmat huomenna vuoroon, vaikka mitään ei ole sovittu, mutta kun yksi kolmas peruutti, niin en halunnut mennä Markuksen kanssa kaksistaan. Hän kysyi sitten että miksi en, niin sanoin sitten suoraan, että koska hänellä on aina niitä kavereita jotka soittavat ja joiden kanssa hän puhuu vartin tai jotain työaikaan, niin minulla menisi kaksistaan vuorossa oltaessa taatusti niin hermot siihen, että heittäisin sen hänen kännykkänsä kuuseen.

Tänään tehtiin jotain aluetta kaksistaan ja siihen jahkailuun meni ihan törkeästi aikaa ja sitten hän aina järkeili, että ota sä vaikka tuo YKSI talo, niin mä otan nuo KAKSI. Ja siis hänellä oli alla jo 15€, kun minulla ei mitään. Menee hermot häneen, kun hän jahkailee ja miettii ja puhuu siihen typerään kännykkäänsä kuten tänään näin: "No älä nyt selitä, kun mä oon töissä. Ehdit sä puhumaan myöhemminkin ja mua ei kiinnosta. Ei kun mä oon töissä, mä en ehdi kuuntelemaan. Ei mua kiinnosta. No kun mua ei kiinnosta. En mä ehdi nyt. En ehdi. Mun pitäis mennä töihin. Kyllä sä ehdit myöhemmin." Ja tuollaista kun jatkuu sellanen vartti työaikaa, kun itse on nollilla ja pitäisi odottaa, kun tuo yksi haaskaa sitä aikaa siihen, että hokee sitä samaa koko ajan! Jos minulle kävisi niin puhelimessa, niin ensimmäisen kerran jälkeen olisin lyönyt luurin korvaan. Ennenkin on käynyt noin ja muutenkin Markuksen puhelin soi koko ajan ja tietysti hän vastaa siihen aina. Ja heti kun Markus saa oman tuloksensa täyteen, niin sitten tyyppi heittää vapaalle, vaikka olisi puolet vuorosta vielä jäljellä, joten tee siinä sitten töitä!1

Saatiin t-paidat ja minulle meni koko M, mutta se ei kauheasti imartele. Onneksi helteiden ansiosta menetin ruokahaluni, joten vatsakin oppi sinä aikana, että nyt syödään vähemmän ja siinä olen pysynytkin.

Tuli taas turha kirjoitus, mutta piti avautua.