Sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu sattuu!

Lyrica ei auta, ei edes sillä uudella nostetulla annoksella. Kävin tänään terveyskeskuksessa sanomassa, että laittavat sen lähetteen sinne neurologille menemään. Omahoitajani lupasi hoputtaa asiaa soittelemalla sinne, jos on tarvis. Koko päivä oli ihan tyhmä. Itketti ja mieli oli maassa. Oli jo eilen ja menin nukkumaan jo yhdeksältä. Mikään ei vain jaksanut huvittaa, ei edes telkkari! Olo on kurja ja ärsyyntynyt ja väsynyt ja surullinen. Ja sattuu niin hemmetisti. Okei, ei ihan niin hemmetisti  kuin silloin joskus lokakuussa tai joskus, kun oli edellisen kerran tämä kolmoishermosärky, mutta ihan tarpeeksi. Sanoisin, että kipu on sillä asteikolla 1-10 suunnilleen 4. Tai 5. Tai jotain niiden väliltä. Ja kipu siis vaihtelee, kuten aina, mutta jotain tuohon suuntaan. Hirvittää vain ajatellakin, että miten kestän, jos tämä kipu pahenee tästä vielä kauheasti. Kaikki yhdeksän pilkku jotain -luvut ovat ihan ehdottomasti liian tuskallisia jo.

Enkä tiedä väsyttääkö tämä kipu vai väsyttääkö minua se, että kivun takia mielialani on matalampi. Väsyttää kuitenkin enemmän. Ja painan niin hemmetisti, että vaikka miten aina ennen puntarille astumista ajattelen, että olen varmaan laihtunut, niin ei. Paino jumittaa ties kuinka monetta viikkoa siinä +1,5 kilon painossa. Ja Tolstoi on ilmeisesti päässyt vapauden makuun kaikilla juoksuttamiskerroilla, kun nykyään se järsii kaltereita sillä protestoivalla tavalla, jota Dosku ei osaa, heti kun sen laittaa takaisin häkkiin.

Omahoitajani kysyi, että olenko huolissani tästä kivusta ja siitä, että pitää laittaa lähete neurologille, mutta minä sanoin vain, että en kauhean huolissani, koska nyt tuntuu siltä, että en pysty ajattelemaan kauhean pitkälle ("pitkälle" tarkoittaa esimerkiksi tätä viikkoa). Tuntuu, että tämä kolmoishermosäryn syy ja kaikki selviävä on vain toissijainen asia siihen verrattuna, että tämä kipu lakkaisi.

Tänään ostin kuitenkin uuden kännykän. Ensimmäisen suunnilleen kuuteen vuoteen. Ja vaihdoin liittymäni omalle nimelleni (oli ennen äidin nimellä, kun olin alaikäinen, enkä sitten täysi-ikäiseksi tultuani ole viitsinyt vaivautua sitä vaihtamaan) ja vaihdoin liittymän salaiseksi. Ja kun se tyyppi kysyi osoitetta ja sitten paikkakuntaa, sanoin pelkän paikkakunnan (koska useimmat tyypit tietävät sen postinumeron). Sitten hän kysyikin myös sitä postinumeroa ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, äiti sanoi sen (hän oli mukana, koska häntä tarvittiin sen liittymän haltijanimen vaihtamiseksi). Sitten minä sanoin hänelle siinä tiskillä sen myyjän kuullen, että osaan vastata itse minulle osoitettuihin kysymyksiin. Siitäs sai.