On taas viikonloppu vapaata! Tosin jouduin tänään taas kieltäytymään huomiselle tarjotusta työvuorosta ja siitä tuli aika syyllinen olo. Olin töissä taas väsynyt ja jotenkin soimaan itseäni siitä, että yhden puhelun aikana itsellä meni automaattivaihde päälle ja sanoin jotain väärin väärälle ihmiselle. Tai siis kun suurin osa on lyhyitä vaihdepuheluita ja niissä on aina sama kaava, joten minulla on ainakin ne perusfraasit joita käytän. Ja tietyn fraasin jälkeen tulee aina tietty seuraava fraasi. No tänään kun tuli epätavallisempi puhelu ja siinä tuli yksi avainfraasi, niin sen jälkeen lipsahti sitä fraasia yleensä seuraava fraasi ja henkilö siellä linjan toisessa päässä meni hieman hämilleen. Se on vähän kuin sanoisi vahingossa "hyvää huomenta" joskus iltapäivällä. Vähän noloa, ei mitenkään vakavaa, ja kai ihan ymmärrettävää. Silti se jotenkin jäi vaivaamaan.

Tänään tuli taas sen kammoamani ruotsinkielisen palvelun puhelu ja koska se ei ylipäätään ollut ihanteellinen alku (asiakas on vihainen koska tilauksesta puuttui jotain), niin sitten kun siinä puhelun aikana joutuu pyytämään asiakasta toistamaan ensin nimensä, sitten osoitteensa ja sitten vielä jotain, ja sen kuulee itsekin miten sen asiakkaan verenpaine nousee siellä luurin toisessa päässä, niin kun sitä tuntee olonsa niin kyvyttömäksi selviämään kiukkuisesta vieraskielisestä asiakkaasta niin siinä skippaa joitain tietoja tai varmennuksia jotka oikeasti pitäisi tehdä.

No, kaikki puhelut nauhoitetaan, joten minäpä sitten hain kuunteluvälineet ja kuuntelin sitä puhelua uudestaan. Monet tekevät niin etenkin tuon palvelun kohdalla, mutta vaikka se on äärettömän suuri apu, minä olen vähän vierastanut sitä, koska on niin epämiellyttävää kuulla oma ääni nauhalta. Etenkin kun tietää että se nauhoite on kielellä jossa ei ole niin hyvä ja itsestä tuntuu niin vahvasti että sehän meni päin prinkkalaa. No, koska googlailun jälkeenkään en löytänyt tietoja jotka olisivat vastanneet niihin äännejonoihin joita olin puhelunaikana kirjoittanut muistiin, oli pakko kuunnella.

Se oli ihan mieletöntä! Minä koin sen saman puhelun vain hetkeä aikaisemmin mutta se nauhoite ei kuvannut sitä yhtään, se oli kuin joku ihan muu puhelu. Minä melkein kuulostin ruotsalaiselta, mikä oli suurin yllätys. Eikä ääneni säröillyt eikä pientä haparointia tai änkytystä edes huomannut, ääneni oli tasainen, ammattimainen ja miellyttävä ja kuulostin todella rauhalliselta ja ylipäätään siltä että kaikki meni suunnitelmieni mukaan ja muutamaan kertaan vain pyysin toistamaan. Kun omassa mielessäni puhelu oli yhtä sekasotkua ja pitkää vääntämistä yksittäisistä sanoista ja että kuulostin taatusti todella osaamattomalta ja epävarmalta ja ylipäätään siltä että varmaan kaikki työkaverit siinä lähelläkin ajattelivat, että onpas tuo huono. Ja nyt kuulin sen niin kuin joku muu olisi kuullut ja siinä ei ollut oikein mitään vikaa. No ei se nyt täydellinen tietenkään ollut, mutta oma reaktioni itseni kuulemiseen oli jotakuinkin päinvastainen omiin odotuksiini nähden.

Kivahan se on vaihteeksi näinkin. Toisaalta olo on jotenkin outo. Kuinka oma kokemukseni voi olla niin kaukana todellisuudesta? Se nauhoitus on selkeästi totuus, se on objektiivinen ja yleensähän tuollaisessa se kuulostaa vielä huonommalta omaan korvaan, kun tietää ne kohdat joissa kokee mokanneensa ja osaa kiinnittää niihin erityisesti huomiota. Ja se kuulosti silti paremmalta kuin ajattelin minkään tämänpäiväisen puhelun voivan kuulostaa. Pääni tuntuu olevan sisältä yhtä sekasotkua, joten onko se niin ihmeellistä, että kuvittelen olevani ulkoakin samanlaista sotkua. Mutta ilmeisesti en ole, ainakaan niin paljon kuin itse kuvittelin. Kai pitäisi jotenkin osata suhteuttaa tämä siihen miten näen itseni, mutta en oikein tiedä mitä ajatella.

Terapeuttini varmaan huolestuisi taas, koska tämä koko juttu tuntuu tukevan sitä tunnetta mikä minulla oli pari viikkoa sitten: silloin tuntui siltä että yhtäkkiä herätessäni olinkin jonkun muun kehossa. Ja nyt taas! Olen jumissa oman pääni sisällä samalla kun tämä kehoni liikkuu ympäriinsä ja puhuu minun suullani enkä minä ole edes tunnistaa sitä. Jotenkin tunnen oloni typeräksi ja jotenkin kai oletan "tulevani hulluksi". Kun eikö tämä tapaus vain ole selvä esimerkki joka osoittaa että olen irrallaan todellisuudesta. Kuinka muuten yksi ja sama asia voisi olla niin erilainen? Tai sitten jumiudun taas johonkin yksittäiseen seikkaan ja ylitulkitsen sitä.

Pitäisi kai syödä taas. Tai sitten ei. Varmaan ylireagoin siihenkin. Okei, jos ei ole nälkä ja syö vähemmän muutamana päivänä, niin eihän se vielä kuolemaksi ole. No se tekee pääni jotenkin sumuiseksi. Tämähän olisi hyvä tilaisuus vähän laihduttaa, niin miksi panikoidun siitä ja pakotan itseni syömään "varmuuden vuoksi"? Ehkä se pelottaa, että yhtäkkiä syömisrutiini suistuu raiteiltaan. Se on jotenkin niin tuttua, tämä pään sumu on niin tuttua, että pelkään että jos en taistele vastaan, niin sitten suistun raiteiltani ja lopetan syömisen kokonaan.

Olo tuntuu jotenkin kuumeiselta nyt, vaikka ei se sitä varmaankaan ole. Ehkä viikonloppu auttaa tähänkin. Ja jos seuraavanakin yönä saan nukkua ihan kunnolliset yöunet. Pitäisi varmaan kokeilla mennä jo nukkumaan. Rotta on nyt kopissaan yksin syömässä jogurttiin sekoitettuja lääkkeitä. Jogurttia on vain teelusikallinen, mutta se jääräpäinen otushan on syönyt sitä jo tunnin! Ymmärrän että se maistuu pahalta, mutta pieni yhteistyökykyisyys ei olisi pahaksi, kun minäkin olen yrittänyt. Olen kokeillut jogurttia ja mustikkapilttiä ja viiliä, minkä lisäksi olen kokeillut imeyttää nestemäisen lääkkeen suolattomaan luomumaissinaksuun ja tuoreeseen leipäpalaan, ja kun tuo jälkimmäinen ei kelvannut, niin tiputtelin itselleni tekemän jauhelihakeiton lientä siihen leipään myös. Ja kun tämä rotta näytti alkavan stressaantua siitä että pidin sitä joko sängyllä tai sitten vaihtoehtoisesti kantoboxissa kunnes se oli syönyt lääkkeen, niin päätin kääntää tilanteen toisinpäin ja ottaa muut rotat pois varsinaisesta häkistä siksi aikaa kun tämä hieno nirppanokkaneiti syö yksinäisessä ylhäisyydessään sitä lääketilkkaa tuntikaupalla. Ja vielä toinen viikko edessä tuota samaa.

Mutta nuo ovat niin hölmöjä otuksia niin kuinka niille voisi olla muka edes kunnolla vihainen tuosta järjettömästä joka-aamuisesta ja -iltaisesta taistelusta. No, ehkä voisi mennä katsomaan taas josko se olisi saanut kupin tyhjäksi. Jotenkin on vähemmän sumea olo taas.